Harmaa eminenssi
- silminnäkijäkertomus eurooppalaisen unelman tuhosta.
Arvostettu EU- ja talousasiantuntija Johnny Åkerholm vie Euroopan unionin kulissien taakse, missä poliitikot tappoivat haaveen talouden vakaudesta.
Åkerholm analysoi, miksi politikointi rapautti talousliiton – liiton, joka olisi voinut toimia, jos sen perustajat olisivat noudattaneet itse luomiaan sääntöjä. Kokenut pankkimies selittää myös, miten poliitikot olivat aiheuttamassa nykyistä talouskriisiä, ja miten he myös syvensivät sitä.
Suunnitelma talous- ja rahaliitosta Emusta sisältyi joulukuussa 1991 hyväksyttyyn Maastrichtin sopimukseen. Sopimus synnytti Euroopan unionin. Emuun oli määrä siirtyä kolmessa vaiheessa. Rahaliiton kolmannessa vaiheessa syntyi euro. Se otettiin käyttöön yhdessätoista maassa tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999. Kolme vuotta myöhemmin eurosta tuli käteisvaluutta.
Talous- ja rahaliitto ajautui vaikeuksiin 2000-luvun alussa, kun Saksa ja Ranska eivät pystyneet pitämään julkisen talouden alijäämäänsä sovituissa rajoissa. Se heikensi rahaliiton uskottavuutta. EU-johtajat yrittivät paikata uskottavuusvajetta lieventämällä rahaliiton ehtoja. Täten rahaliiton takuumaat Ranska ja Saksa eivät saaneet rangaistusta yhteisten sääntöjen rikkomisesta. Sittemmin myös monet muut maat kuten Belgia, Italia, Kreikka ja Portugali ovat rikkoneet sovittuja taloudenpidon sääntöjä.
Jäsenmaiden lipeäminen sovituista säännöistä ei kuitenkaan aiheuttanut nykyistä talouskriisiä. Halpa raha ja sen aiheuttama talouksien ylikuumeneminen ovat talouskriisin tärkeimmät syyt. Poliitikot kiihdyttivät ja jyrkensivät kriisiä sen sijaan, että he olisivat pystyneet hillitsemään sitä.
Dokumentin päähenkilö Johnny Åkerholm on Emu-historian silminnäkijä ja tekijä: hän neuvotteli aikanaan niissä pöydissä, joissa talous- ja rahaliiton kohtalosta päätettiin. Åkerholm on toiminut muun muassa Suomen Pankin osastopäällikkönä, valtiovarainministeriön alivaltiosihteerinä, EU:n talous- ja rahoituskomitean puheenjohtajana sekä talous- ja rahoitusasioiden neuvoston Ecofinin jäsenenä.
Åkerholm ei ole koskaan viihtynyt parrasvaloissa. Hän kokee olevansa mieluummin asiantuntija tai neuvonantaja kuin päättäjä. Hän on taustavaikuttaja, harmaa eminenssi. Vanhoissa arkistofilmeissä Åkerholm on se hiljainen mies ministerin vasemmalla puolella.
Dokumentin pohjavireenä on kertomus työteliäästä miehestä, joka on palvellut työnantajaansa itseään säästämättä. Nyt, 41 vuoden työuran jälkeen, Åkerholm ei ole katkera, koska on saanut tehdä paljon. Mutta hän on pettynyt.
Åkerholmin silminnäkijäkertomusten ja analyysin lisäksi dokumentissa käytetään ennen näkemätöntä arkistomateriaalia EU:n sisältä.
Ohjaaja: Simo Sipola.
Kuvaaja: Hannu Kettunen.
