Jos mulla ois valta
Kesto: 75'
Ohjaajat: Antti Haase, Lasse Naukkarinen ja Janne Niskala
Tuotanto: Unilumi Oy, 2008
Kemijärven sellutehdas on päätetty lakkauttaa, mutta alueen ihmiset aikuisista lapsiin nousevat kapinaan ylivoimaisen vastustajan edessä. Tehtaan viereisen Kallaan koulun oppilaat kirjoittavat pelkonsa ja toiveensa kahteen puheeseen, jotka osoitetaan kansanedustajille ja Suomen tasavallan presidentille. Tiiviin yhteisön ponnistukset elinympäristönsä puolesta huipentuvat suureen mielenosoitusmatkaan yöjunalla Helsinkiin. Saako lappilainen karvalakkilähetystö presidentin, kansanedustajien ja Stora Enson johdon tapaamisissa muutosta aikaan? Kenelle tämän päivän Suomessa kuuluu valta? Mikä on lasten sopiva rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa, joka koskee erityisesti heidän tulevaisuuttaan?
Jos mulla ois valta on mukaansatempaava matka suomalaisen kansanvallan ytimeen, jossa ainutlaatuisen yhteisön ilot ja surut koetaan läheltä asioiden oikeilla tapahtumahetkillä.
Miten syntyi "Jos mulla olis valta" dokumenttielokuva. Antti Haase, yksi elokuvan ohjaaista kirjoitti tapahtumien kulun keväällä 2008:
Lokakuu 2007
Kemijärven sellutehtaan lakkauttamispäätös julkaistaan. Tapaan saunaillassa
Kukkolankoskella valokuvaaja Jaakko Heikkilän. Hän on juuri tullut
valokuvaamasta Stora Enson toimitusjohtaja Karvisen vierailua Kemijärvellä.
Jaakko hehkuu innostusta: ”Kemijärvellä on syntymässä kansanliike!”.
Innostus tarttuu minuunkin. Tässä olisi hyvä dokumenttielokuvan aihe.
Ryhdyn keräämään lehtiartikkeleita tapahtumista Kemijärvellä. En löydä
dokumenttielokuvalle mielenkiintoista tuoretta näkökulmaa, myös tarinan
runko on auki.
Tammikuu 2008
Iikan pyynnöstä pidän puheen Yleisradion Isolla Pajalla Lönnrot –projektin
lanseeraustilaisuudessa. Vertaan puheessani Kemijärven sellutehdasta
Kalevalan Sampoon.
Luen lehtiartikkelin Lapin Kansasta: massaliike tekee junalla suuren
mielenosoitusmatkan Helsinkiin tammikuun lopussa. Artikkelin lopussa
kerrotaan, että Kemijärven Kallaan koulun 6. luokkalaiset osallistuvat
mielenosoitusmatkaan. Lapset haluavat esittää presidentille kysymyksen:
”Mitä presidentti aikoo tehdä Kemijärven hyväksi?”. Tässä olisi
dokumenttielokuvalle puuttuva näkökulma ja tarinalle runko! Ajattelen
apeana: joku varmasti on jo tekemässä aiheesta dokumenttielokuvaa.
Torstai 24.1.
Saan idean: Isien merkit -dokumenttielokuvan (edellinen ”ryhmätyönä”
ohjattu elokuvani) voisi esittää kemijärveläisille junamatkan aikana.
Elokuvassa on samoja teemoja kuin kemijärveläisten toiminnassa: pieni
lappilainen yhteisö vastaan ”Helsingin mafia” (Kalevan -kansa vs. Pohjolan
-kansa).
Perjantai 25.1.
Olen sopinut tapaamisen POEM:n Anne Laurilan kanssa. Kerron hänelle ideani
Isien merkit -elokuvaesityksestä junassa. Anne pitää ideasta ja lupaa
auttaa kemijärveläisten kontaktoinnissa. Kysyn Annelta ohi mennen: ”Onko
kukaan tekemässä Kemijärvestä dokumenttielokuvaa?” Annen tietojen mukaan ei
ole. Anne kertoo, että Kemijärven kaupunginjohtaja Korva on tarjonnut
hänelle dokumenttielokuvan tekemistä. Anne ei sitä kuitenkaan ehdi
tekemään. Kerron olevani kiinnostunut dokumenttielokuvan tekemisestä
Kemijärvestä Kallaan koulun lasten näkökulmasta keskittyen lappilaisten
karvalakkilähetystöjen perinteitä kunnioittavaan mielenosoitusmatkaan
Helsinkiin junalla. Anne kannustaa minun tarttumaan aiheeseen. Palaverin
jälkeen n. klo 15:30 soitan Isien merkit –elokuvan tuottajalle Juha-Iisak
Koivistolle. Kerron hänelle elokuvaesitysideastani. Sovimme, että
Juha-Iisak soittaa Iikalle. Iikalla voisi olla kontakteja
elokuvateattereihin Helsingissä, joissa elokuvan voisi näyttää
mielenosoituspäivänä kemijärveläisille. Sivulauseessa mainitsen uudesta
dokumenttielokuvaideasta. Ehdotan, että Juha-Iisak voisi samalla mainita
puhelimessa siitäkin Iikalle. Juha-Iisak innostuu ideasta. Puhelin soi noin
varttitunnin päästä. Hengästyneenä Juha-Iisak kertoo: ”Nyt lähdetään
tekemään elokuvaa: Iikka on messissä!”
Lauantai 26.1.
Kasaan kuvausryhmää ja suunnittelen kuvauksia seuraavalle päivälle.
Pääministeri Vanhanen vierailee Kemijärvellä. Massaliike aikoo toteuttaa
hiljaisen mielenosoituksen kaupungintalon edessä. Anne Laurila soittaa ja
kertoo järjestäneensä kontaktin Kallaan koulun 6. luokan opettajaan. Hän on
suhtautunut elokuvaideaan positiivisesti. Illalla ajan Kemijärvelle Risto
Hurun kanssa.
Sunnuntai 27.1.
Kuvaamme Riston kanssa pääministeri Vanhasen vierailun Kemijärvellä.
Tutustun 6. luokan opettaja Marko Nampajärveen. Vierailemme illalla Kallaan
koulun pihalla. Koulun vieressä näen kerrostalon, jossa ikkunat ammottavat
mustina. Kerrostalon purkua ollaan aloitettamassa. Sanon Ristolle: ”Tuolla
olisi hyvä kuvata kohtaus, jossa pari poikaa koulusta seikkailee
kerrostalossa taskulampuilla”. (Kohtaus toteutuu kuvausten aikana.)
Iikka arvioi, että tässä on paljon elokuvan aineksia
kasassa. Sovimme, että pidämme puhelinpalaverin seuraavana päivänä.
Maanantai 28.1.
En nuku yöllä montaa silmäystä: mihin oikein olen ryhtymässä? Risto Huru
tulee työhuoneeseeni Kemi-Tornion ammattikorkeakoululla juuri ennen
puhelinpalaverin alkua. Hän kertoo, ettei voi jatkaa projektissa mukana.
Ristolla on meneillään opiskelijoiden lyhytelokuvien opetustyöt, joista hän
ei voi irrottautua. Ristoa myös epäilyttää, ettei dokumenttielokuvassa ole
käsikirjoitusta ja kuvausten pitäisi alkaa huomenna. Soitamme Iikalle.
Iikka kertoo, että Lasse Naukkarinen voisi olla kiinnostunut osallistumaan
elokuvan ohjaukseen. Lassella on paljon kokemusta lasten kanssa
työskentelystä. Risto kertoo Iikalle ratkaisustaan. Seuraa avainhetki:
elokuvaprojektin kaatumisesta tai jatkamisesta päätetään NYT. Iikka kysyy:
”Pitääkö tämä elokuva tehdä?” Vastaan: ”Mielestäni tämä elokuva-aihe on
todella tärkeä. Haluan pistää itseni peliin, jos olet Iikka valmis ottamaan
riskin. Kaadumme sitten saappaat jalassa, jos niin käy.” Iikka: ”Selvä, no
sitten tämä elokuva tehdään.” Asetan ainoaksi ehdokseni, että Lasse
osallistuisi myös projektiin. Yksin työskentely tällaiselle aikataululla ja
näin haastavassa kuvaustilanteelta tuntuu ylivoimaiselta. Hetken päästä
Iikka soittaa: ”Lasse on messissä!” Soitan Lasselle ja suunnittelemme
kuvauksia. Illalla rekrytoin Anne Laurilan aviomiehen Janne Niskalan mukaan
kuvauksiin.
Tiistai 29.1.
Kasaan kuvauskaluston ja suunnittelen kuvauksia. Iltapäivällä ajan
Rovaniemelle, jossa tapaan Lassen. Olen sopinut tapaamisen Rovaniemen
juna-asemalle myös äitini kanssa. Äitini kysyy Lasselta äidillisesti:
”Miten tuo meidän Antti pärjää siellä kuvauksissa?!” Lasse vastaa vakaalla
äänellä: ”Kyllä minä huolehdin siitä.” Lassen vastaus ja rauhallisuus
vierittää suureen painolastin harteiltani. Kyllä tässä hyvin käy!
Keskiviikko 30.1.
Kuvaukset alkavat. Kuvaan Lassen kanssa Kallaan koululla ja Janne Niskala
keskittyy massaliikkeen kuvaamiseen.
Elokuvan kuvausten aikana näen Kallaan koulun seinällä oppilaiden tekemän
jäljennöksen Gallen-Kallelan teoksesta ”Sammon ryöstö”. Kuvaan tilanteen,
jossa massaliikkeen edustaja ja Marko kävelevät taulun ohi suunnitellen
Helsingin matkan yksityiskohtia. Helsingissä mielenosoituksen aikana
kuvaan banderollin, jossa lukee: Sammon ryöstö!
Keskiviikko 7.2.
Kuvaan Kemijärven etablointikuvat ja ajelen illalla lopen uupuneena - mutta
onnellisena Tornioon.
