Melancholian 3 huonetta
Kesto: 105’29”
Ohjaus: Pirjo Honkasalo
Tuotanto: Kristiina Pervilä, Millennium Film Oy, Suomi, 2004
Kaipaus. Hengittäminen. Muistaminen.
Siinä Pirjo Honkasalon runsaasti palkitun dokumentin alakulon asuinsijat
Ensimmäinen huone, Kaipaus on Kronstadtin saarella sijaitseva sotilasakatemia. Aikoinaan myös kommunisteja vastaan suunnatun kapinan tyyssijana ollut paikka on Putinin erityissuojeluksessa ja siellä koulutetaan kodittomista, vanhempiensa ja yhteiskunnan hylkäämistä, hyväksikäytetyistä 9-11 -vuotiaista pojista sotilaita.
Sotilasakatemiassa on ankara kuri, mutta myös ruokaa, ystäviä ja unelmia. Vaikka osa pojista on Tshetsheniasta, on Tshetshenia poikien mieleen taottu pahin vihollinen. Honkasalo kuljettaa elokuvaa Tshetshenian pääkaupunkiin, Groznyihin yhden sotilasakatemiasta kotiseuduilleen lomalle lähtevän nuorukaisen mukana.
Hengittäminen on mustavalkoinen, lohduton huone. Lapset leikkivät puupyssyillä sotaa raunioiden keskellä. Tuskin viisivuotias kantaa nuorempaa sylissään. Groznyissä ei ole kuria, mutta ei ole edes ruokaa, tuskin unelmiakaan. Luodinrei'illä kuvitettu kaupunki on kuin taiteilijan pahimmista painajaisista koottu suunnaton tilateos.
Groznyin lapset vievät Muistamiseen, kolmanteen huoneeseen, orpokotiin Inguishiaan. Sinne lapsia kerää keski-ikäinen nainen ja vie turvaan. Riipaisevin kohtaus elokuvasta tapahtuu pienessä huoneessa, jossa kuoleva äiti antaa lapsensa orpokotiin. Pienet sisarukset ripustautuvat äitinsä kaulaan uudestaan ja uudestaan. Vielä ovelta pienin huutaa äitiään. Ja nämä Groznyin lapset asuvat lähempänä Suomen rajoja kuin esimerkiksi Espanjan aurinkorannikon lapset.
Ehkä orpokodin hylätyillä ja raiskatuilla lapsilla on tulevaisuus.
Lasten matkaa sotilasakatemiasta orpokotiin yhdistävät hylkääminen, aikuisten tekemät julmuudet ja elinympäristöjen painajaismaisuus.
Silti Honkasalo antaa tilaa toivolle. Tai sitten se on vain ilman sodan kauhuja eläneeseen ihmiseen luotua optimismia.
Maailman ensi-illassaan Venetsian filmifestivaaleilla 2004 elokuva keräsi kaksi merkittävää palkintoa: Human Rights Film Network Awardin sekä naisohjaajalle myönnettävän Lina Mangiacapre -palkinnon, jonka edellisenä vuonna myönnettiin Sofia Coppolalle. Sittemmin Melancholian 3 huonetta on palkittu mm. Sundance-filmifestivaaleilla ja se on voittanut Prix Italian ja Jussin.
