Mies ja videokamera

Ohjaus: Petri Hagner
Tuotanto: Musafilmi Ky

Dokumenttielokuvassa ”Mies ja videokamera” (työnimi) seurataan porilaisen amatöörielokuvaaja Esko Lönnbergin työskentelyä hänen tehdessä elokuvaa rock-yhtye Circlestä.

Lönnberg on 58-vuotias LVI-alan työnjohtaja, joka on jättänyt työnsä Ruotsissa ja palannut kotikaupunkiinsa Poriin taiteilemaan. Porista hän on löytänyt sielunkumppaninsa paikallisista kokeellista musiikkia tekevistä, itseään puolta nuoremmista Circle-yhtyeen muusikoista. Circle-yhtyeestä kertovan elokuvan kuvaukset sijoittuvat maaseudulle, jossa yhtye äänittää seuraavaa levyään. Epämääräisten kuvausten keskellä Esko yrittää pitää sekalaista joukkoa kasassa, vaikka hän itsekään ei tiedä, onko tuleva elokuva fiktiota vai faktaa – eikä ongelmilta vältytä. Erimielisyydet kuitenkin katoavat, kun kokoonnutaan yhteisten pyhien hetkien äärelle ruokapöytään, televisiourheilua seuraamaan tai äänitystilaan, jossa Esko taltio kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman yhtyeen musisoidessa.

Kuvatessaan muusikoiden työskentelyä, Esko muuttuu osaksi yhtyettä eläytyen musiikkiin koko ruumiillaan välittämättä siitä, mitä hänen instrumenttinsa, videokamera, juuri milloinkin kuvaa. Eripurasta ja vihaisistakin lauseista huolimatta koko elokuvausprosessista kuitenkin huokuu syvä ystävyys, joka yhdistää kaikkia osapuolia roolisuoritustensa painoarvosta huolimatta. Suurin merkitys ja työstä saatu palkinto tuntuu olevan itse tekemisessä ja yhteisessä olemisessa, lopputuloksesta välittämättä. Elokuvan tekemisen sijasta ”Mies ja videokamera” kertookin enemmän ihmisen minän etsimisestä, ystävyydestä, elämän valinnoista ja valintojen seurauksista.