Stalinin kanava

Äänisjärven ja Vienanmeren yhdistävä 227 kilometrin mittainen Stalinin kanava kaivettiin käsipelillä 1930-luvun alussa. Pakkotyöllä tehdyn kanavan rakennustöihin osallistui satojatuhansia vankeja, joista kuoli tauteihin, nälkään ja kylmään arvioista riippuen 50 000-200 000 henkeä.Kanava oli myös pakkotyökoe, jota menestyksellisesti laajennettiin koko Neuvostoliiton alueella aina Stalinin kuolemaan saakka.

Dokumenttielokuvan paholainen on Naftaly Frenckell, mysteereiden mies, joka tuomittiin salakuljetuksesta ja mustanpörssin kaupoista vuonna 1923, mutta eteni rivakasti neuvostobyrokratiassa, ja kuoli kenraaliluutnanttina ja sosialistisen työn sankarina vuonna 1960.

Dokumenttielokuvassa toimittaja Arvo Tuominen matkaa Poseidon -aluksella kanavan läpi, tehden huomioita sen nykyisyydestä ja menneisyydestä. Tuominen löytää esimerkiksi leirin, jossa entinen oligarkki Mihail Hodorkovski on istumassa tuomiotaan. Lisäksi hän on löytänyt Venäjän arkistoista aivan erinomaista filmimateriaalia 80 vuotta sitten kaivetun kanavan rakennustyöstä. Matkalukemisena on Arvo Poika Tuomisen ”Kremlin kellot” ja Maksim Gorkin ”Stalinin kanava”.

Gigantomanisen kanavatyömaan tarkoituksena ei ollut vain luonnon muokkaaminen ja kanavan rakentaminen, samalla piti myös muokata uusi ihminen, tehdä kovalla pakkotyöllä porvareista, kulakeista ja kriminaaleista kunnon neuvostokansalaisia. Tuominen osoittaa suorastaan kouriintuntuvasti, että Stalinin ja Hitlerin väkivallalla oli vissi ero, vaikkei heidän käsiinsä kuolleiden kannalta mainittavaa eroa ollutkaan. Stalinin kuoltua ja hänen hirmutekojensa paljastuttua kanavan nimi muutettiin Vienanmeren kanavaksi, venäjäksi Belomorkanal, jonka nimistä paperossia ja vodkaa valmistetaan edelleenkin.

Suurin uhrauksin tehdyn kanavan käyttö on ollut varsin vähäistä, mutta sen merkitys on jälleen korostumassa taloudellisen ja poliittisen mielenkiinnon suuntautuessa arktiselle alueelle.

Petroskoilaismuusikko Arto Rinne on tehnyt dokumenttiin lauluja kanavarakentajien 80 vuotta sitten kirjoittamista runoista. Upeasta kuvauksesta vastaa Igor Jurov ja luovasta leikkauksesta Minna Nuotio. Käsikirjoitus ja ohjaus Arvo Tuominen.
Tuotanto: Yle 2012.