Ohjaajan sana
Petteri Saario
"Tämä on koko tähänastisen elämäni kohokohta. Enää mun ei tarvitse puhua siitä, mitä muut ovat kokeneet. Nyt voin puhua omista kokemuksistani. Sanalle tulee uutta painoa."
Näin tilittää Veli-Pekka Salonen, ympäristögeologian professori, hetkeä ennen kuin kumivene irtoaa puolalaisesta merentutkimusaluksesta Horyzontista, Nordauslandetin edustalla, Huippuvuorilla. Ollaan äärirajoilla; niin maantieteellisesti kuin tutkijan elämässä.
Professorin kasvoilla väreilevät yhtä aikaa poikamainen innostus ja huoli. Pitkään odotettu ja valmisteltu tutkimusmatka on vihdoin alkanut. Edessä siintävät Euroopan suurimmat jäätiköt, jääkarhut - ja yksinäiset viikot eristyksissä, tutkijan intohimon ja kutsumuksen ajamina.
VeePeestä huokuu intohimo kiviä ja kaikenlaisia maaperän kerrostumia kohtaan. Maasta paljastuu menneisyys ja tulevaisuus. Ja siihen kiteytyy ihmiskunnan tämän päivän kenties suurin haaste: ilmastonmuutos.
VeePee vetää piskuista suomalaista tutkimusryhmää, jonka tehtävänä on löytää uusia todisteita menneisyydestä, tulevaisuuden varalle. Sitä varten tutkijat ovat harjoitelleet kuukausia Suomessa ja lentäneet sitten 80. leveysasteella sijaitseville Huippuvuorille. He ovat joutuneet opettelemaan jääkarhujen ampumista, selviytymään äärioloissa hentoisessa telttaleirissä - ja kestämään viikkoja jatkuvaa eristystä - ja toisiaan.
Tällaiselle matkalle valikoituu poikkeuksellisia ihmisiä. VeePeen joukkueeseen kuuluvat Anu Kaakinen, Frauke Kubischst ja Antti Ojala. Kaikki ovat kenttäkelpoisia ja karaistuneita, vaikka muuten ovatkin hyvin erilaisia. Back upina on kokenut seikkailija ja naparetkeilijä Mika Kalakoski.
Kinnvika-dokumentti kertoo nykypäivän löytöretkeilijöiden palosta, uuden, maailmaa ehkä muuttavan tiedon löytämiseen. Se on kuvaus intohimosta, peräänantamattomuudesta ja löytämisen riemusta. Mutta se on myös tarina tylsistymisestä, huolesta, pettymyksestä ja itsensä voittamisesta.
Kinnvika-dokumentti on sukellus tutkijan sieluun ja tutkimustyöhön, lähietäisyydeltä. Samalla se on elokuva ihmistä piinaavasta halusta kulkea rajapinnoilla ja löytää uutta. Usein tuloksena on lyhytnäköistä hävitystä ja luonnonvarojen yltiömäistä riistoa, toisinaan ihmiskuntaa auttavan oleellisen tiedon löytyminen.
Petteri Saario
Ohjaaja