Varastettu lapsuus
Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia; näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta. Dokumentti antaa äänen poikakodeissa 1950- 1960-luvulla olleille, heille joita ei ole yleensä kuultu eikä kuunneltu.
”Siinä yritettiin semmoiseen muottiin pistää nuori ja lapsi, että se ei oikein ihmisarvoista elämää ollut” muistelee Heino Saaristo. Hän päätyi poikakotiin lähinnä köyhien kotiolojensa ja koulupinnauksen takia.”Väkivalta oli pahinta, siellä sai turpiinsa vähän väliä ja myös henkilökunta löi poikia. Yöllä oli vain yksi vartija, mutta se vartioi lähinnä sitä, ettei me päästä karkaamaan sieltä. Sisällä sai tapahtua mitä vain kun ovet olivat lukossa” kertoo Saaristo, jonka kolme veljestä vietiin myös koulukotiin.
Vuonna 1964 Suomessa oli 18 koulukotia. Valta-osa henkilökunnasta oli vailla kasvatusalan koulutusta. Psykologeja ja psykiatreja ei yleensä ollut. Rangaistukset olivat suhteellisen ankaria. Raipat ja eristys olivat yleisiä. ”Vietin ensimmäiset vuoteni koulukodissa lähinnä putkassa. Koulussa, työssä ja syömässä sain kyllä käydä, mutta muuten olin suljetussa tilassa. Poikakoti kasvatti vain kierompaan suuntaan.” pohtii Veijo Kekäläinen, jonka laitoskierre alkoi lastenkodista ja jatkui poikakoti-vuosien jälkeen eri vankiloissa.
Yleensä pari vuotta kestäneiden koulukotisijoitusten aikana pojat pääsivät lomille vain harvoin tai eivät lainkaan. Joidenkin kohdalla koulukodeissa saattoi mennä jopa kymmenen vuotta.
”Se oli pahempi kuin vankila. Vankilassa tiedät aina milloin pääset pois. Poikakodissa et tiennyt sitä koskaan. Sinne tuomittiin määräämättömäksi ajaksi, se oli pahinta” muistelee Severi Novala.
Vielä 1960-luvulla nuorten ja lasten lieväänkin häiriökäyttäytymiseen suhtauduttiin ankarasti. Lapsi saatettiin ottaa huostaan mikäli nämä laiminlöivät koulunkäyntiä, käyttivät alkoholia tai olivat ”seksuaalisesti” holtittomia. Kuopion yliopiston dosentin, erikoistutkija, Vesa Puurosen mukaan valta-osa koulukoteihin päätyneistä oli köyhien perheiden poikia. ”Taustalla vaikutti myös ajatus siitä, että heikompaa ainesta tästä kansasta täytyy jollakin tapaa pystyä eristämään muusta yhteiskunnasta ettei se aiheuttaisi sille häiriötä” toteaa Puuronen.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu selvittää pitäisikö Suomessakin alkaa maksaa korvauksia 1950- ja 1960-luvun laitoshoidossa kärsineille. Tällainen korvauskäytäntö on olemassa muun muassa Ruotsissa.
Pohjolakodin entinen rehtori Jukka Kujala toivoo, että Suomessa syntyisi keskustelua myös tämän päivän koulukodeista. Hänen mukaansa olisi syytä miettiä onko koulukotiperinnettä enää syytä jatkaa, vaikka kasvatusmetodit ovatkin kehittyneet 1960-luvulta. ”Kotiin pitäisi ohjata jo varhaisemmassa vaiheessa enemmän tukea, ettei laitossijoituksia tulisi niin paljon” arvioi Kujala.
Ohjaus: Ari Lehikoinen
Kuvaus: Marco Hyvärinen
Leikkaus: Minna Nuotio
