VIERAANA lavastaja Anu Maja Kallion kuningas Ma 20.10. klo 21.20 LAVASTUSTYÖSTÄ KALLION KUNINKAASEEN — REVITTELYÄ STUDIOTEKNIIKALLA Tv-näytelmä Kallion kuningas kuvattiin lähes kokonaan ultimattetekniikkaa hyväksi käyttäen pienessä sinistudiossa. Normaalisti ultimatte- tai chromakeytyöskentely tarkoittaa erittäin tarkkaa ja huolellista ennakkosuunnittelua kuvauksen-lavastuksen-valaisun-näyttelijöiden liikkumisen ja asemoinnin suhteen. Tekniikkahan perustuu siihen, että aikaisemmin (tai yhtä hyvin myöhemmin) kuvattua kuvaa yhdistetään studiossa avainnusväritaustaa vasten kuvattuun kuvaan. Eli yleisimmin niin, että näyttelijä näyttelee sinistä taustaa vasten studiossa ja sinisen tilalle yhdistetään sähköisesti taustakuva, esimerkiksi ulkona kuvattu maisema. Näin ollen mm. valaisun ja kuvakulman pitää täsmätä näissä eri kuvaustilanteissa. Kallion kuninkaassa kuitenkin heitettiin realismin pyrkimykset heti kättelyssä yli laidan, eli lavastuksessa ei pyritty ollenkaan täsmälliseen etualan ja taustakuvan yhteensulauttamiseen, vaan ohjaajankin päätavoite oli oman kielen etsiminen ja teatterinomainen tyylittely – myös pelkistäminen. Näin lavastajan kannalta keskeisiä pääpyrkimyksiä alkoivatkin olla perspektiivin vääristäminen, mittakaavaleikittely, erilaisia kuva-aiheita yhdistelemällä aikaansaadut ohjelman omat miljööt, eräänlainen lavastuksen montaasimaisuus. Koska taustakuvamateriaalit oli kuvattu aika varhaisessa vaiheessa ja ilman lopullista studiokuvien suunnittelua, lavastajan työn konkreettisin alue oli etualakerronnan miettiminen studioon. Sinistudioon tuotiinkin näyttelijöiden lisäksi erilaisia rekvisiitta-, huonekalu- ja muita lavaste-elementtejä joilla pyrittiin jatkamaan tai rikkomaan taustamateriaalin tunnelmia ja tuomaan kolmiulotteisuutta lopulliseen kuvaan. Osa erikoisrekvisiitasta tehtiin Taideteollisen korkeakoulun lavastustaiteen osastolla, ja opiskelijoita oli muutenkin kytkettynä tuotantoon; erityisen ison työn teki Saila Solin joka toimi lavastusassistenttina koko studiovaiheen ajan. Sailan oma erikoisalue on digitaalinen grafiikka. Ei voi olla mainitsematta sitä tosiasiaa, että lavastustyö tässä tuotannossa tavallaan hajautui hyvin useiden ihmisten eri työvaiheissa tekemiksi ratkaisuiksi – lopullinen lavastus on yhdistelmä kuvankäsittelyä, trikkejä, värimäärittelyä ja muuta matkan varrella tapahtunutta.