ELÄMÄ LYHYT, RYTKÖNEN PITKÄ
Kaksiosainen tv-elokuva

Osa 1/2 ma 15.9. klo 21.20
Osa 2/2 ma 22.9. klo 21.20

Ohjaaja Ere Kokkonen, onko tv-elokuvasi "Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä" eräänlainen road-movie?

Enpä ole sitä siltä kannalta ajatellut, mutta voihan sen niinkin sanoa: se on nuoren taksikuskin ja dementoituneen sotajermun yhteinen matka. Tämä nuori kaveri lähtee mukaan pintapuolisesti, 'keikalle', mutta uppoaa itsekin tilanteeseen ja tuntee reissulla kohtaamansa asiat omikseen. Välillä hän ei voi enää ollenkaan jatkaa matkaa, lähtee pois, mutta palaa.

Olet tehnyt sekä elokuva- että tv-version, miksi?

Teen tarkoituksella ja mielelläni tv:lle, ja ehkä vielä enemmän tv-yleisöä ajatellen. Tv-versio toimii jopa paremmin kuin elokuva. Elokuvathan jäävät nykyään elämään videon kautta ja tv-versioina. Elokuvani on ehkä tiivistys tv:lle tehdystä laajemmasta - ja mielestäni paremmasta tarinasta. Olen luonteeltani tarinankertoja enemmän kuin elokuvaihminen.

Mitä eroja näet elokuvassa ja tv:ssä ilmaisuvälineinä?

Menen mielelläni lähelle katsojaa, teen intiimiä tarinaa. Olennainen ero elokuvan ja tv:n välillä on kuvan ja tehokeinojen käytössä. Kun kuvallinen ajattelu lähtee pienestä ruudusta, lähikuvia on enemmän, rytmi on vähän toinen, kenties vähän verkkaisempi. En tietenkään käytä tv:ssä sellaisia isoja tehokeinoja, joita käyttäisin tehdessäni elokuvaa pelkästään isolle kankaalle.

Et tee ensimmäistä kertaa tv-elokuvaa Arto Paasilinnan tekstistä. Mikä Paasilinnassa kiehtoo sinua, samanlainen huumorintajuko?

Paasilinnan monitasoisuus kiinnostaa. Tässä tarinassa kirjailijan lähtökohtana on ollut suomalainen maailmanloppu. Kun Jumala loi seitsemässä päivässä maailman, niin kaksi miestä tuhoaa sen seitsemässä päivässä. Monet Paasilinnan tarinat ovat pinnalta katsoen erittäin hauskoja, mutta sen hauskan pinnan alla on vakava taso. Paasilinna puuttuu aina ihmisen ja yhteiskunnan kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Väkivaltaa, dementiaa, yhteiskunnallisia epäkohtia, siis vakavia ja vaikeita asioita. Paasilinna onnistuu käsittelemään niitä kuitenkin optimistisesti.

Eikös Sinua pidetä leimallisesti hauskantekijänä?

Mä kuvittelen, kuten kaikki hauskantekijät, että mulla on paljon sanottavaa! Kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin vakavasti vaikka kysymys olisi vakavista asioista.

Tunnetko Paasilinnan tässä suhteessa sukulaissieluksesi?

Juuri niin. Santeri Kinnusen roolihahmosta tuli mieleeni, että puhutaan aina ikäpolvien kuilusta. Tämän nuoren kaverin kautta nuoret katsojat voivat kokea sellaisia asioita, mitä he eivät tule muuten helposti ajatelleeksi. Nuori on nuori nyt, hetken kuluttua taas jo vanhempi, ja jossain vaiheessa vielä vanhempi. Nuorille voisi olla hyvä tajuta elämän virrassa siirtymisiä ikäkaudesta toiseen. Näistä asioista ei tässä tv-elokuvassa paljonkaan puhuta, mutta se näkyy, samoin kuin tunteet ja lämpö eri-ikäisten ihmisten välillä.