ILMAN KAVALUUTTA, neliosainen seikkailuelokuva naisesta, joka joutuu maksamaan entisen rakastettunsa pankkilainan

Kotikatsomossa maanantaisin alkaen 18.08. klo 22.25
seuraavat osat 25.08., 1.09. ja 8.09. klo 21.20

Päärolissa Paulana Niina Nurminen (s. 1965)

Niina Nurminen valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1989 ja on toiminut freelancenäyttelijänä Lahden ja Helsingin kaupunginteattereissa, Suomen Kansallisteatterissa, Lilla Teaternissa, TV1:ssä, TV2:ssa, MTV:ssä ja Radioteatterissa. Viimeksi hänet on nähty Lilla Teaternin menestysnäytelmässä "Ranskalainen pyjama".

Niina Paulan roolista lehtihaastattelussa kesällä 1995 kuvausten keskellä:

"Pystyin samaistumaan Paulaan, sillä tunnen itsekin näitä velkaisia köyhiä, joista köyhyys ei vältttämättä näy päälle. Toivon että sarja nostaa ihmisissä taistelutahtoa - etteivät he hyväksy kaikkea vääryyttä."

Niina, millaista oli tehdä työtä rakentaessasi Paulan vaativaa ja paljon kiitosta saanutta roolia?

"Olin mukana lähes kaikissa kohtauksissa ja niitähän oli satoja. Täytyy sanoa että vaikka teimme pitkiä päiviä yökuvauksineen, en kokenut tätä työtä rasittavaksi. Ryhmä työskenteli saumattomasti, ihmiset sulautuivat hyvin yhteen, työilmapiiri oli kannustava, näyttelijänä sain haluamani vastuun. Sarja on jäänyt siksikin parhaana työnä mieleen."

Tove Idström kirjoitti Paulan roolin alun alkaenkin Sinulle. Miten se vaikutti valmistautumiseesi?

"Sain tietää tarpeeksi ajoissa roolista, että sain keskittyä osaan kunnolla. Luin monta versiota käsikirjoituksesta. Ennakkotyön osuus omalla kohdallani oli ratkaiseva. Totesin että rooli on vaikea jäsennettävä. Kohtauksia oli todella paljon - ja kuten tavallista - niitä ei tultaisi kuvaamaan kronologisessa järjestyksessä. Tein itselleni avuksi "kartan", johon jäsensin jokaisen kohtauksen. Paulan persoona muuttuu pikkuhiljaa sarjan kuluessa. Muutospaikat piti näkyä.Tämän muutosprosessin pitkän kaaren luominen juuri on näyttelijäntyötä. En olisi voinut tehdä työtäni tietämättä joka hetki tarkasti, missä mennään."

Monet näyttelijät vaativat ohjaajaa sanomaan, miten tehdään?

"Ohjaaja Peter Lindholm ymmärsi näyttelijän työtä. Näyttelijän vastuun omasta osuudestaan. Aluksi tuntui vähän hämmentävältä, että emme esimerkiksi keskustelleet lainkaan roolista ennen kuvauksia. Mutta ohjaaja piti ilmaisun kurissa, kertoi milloin olen laajassa milloin lähikuvassa, lisäsi tempoa tarvittaessa - "

Otat työstäsi selvästi paljon vastuuta. Millainen näyttelijä olet? Ja missä mieluiten näyttelet?

"Olen löytänyt mielestäni oman tavan tehdä työtä. Lähden aina sisältä, omasta itsestäni liikkeelle. Jotkut näyttelijät lähtevät liikkeelle imitoimalla henkilöitä. Itse en osaa. Kadehdin suorastaan hyviä imitoijia.

Teatterissa ja elokuvassa näytteleminen on yhtä haasteellista ja mielenkiintoista. Elokuvassa ei välttämättä tiedä mitään lopputuloksesta - leikkaaja voi tehdä kuville mitä vain. Lavalla on oltava valppaana. Näyttämön rytmissä on pysyttävä. Yleisön rakenne on aistittava, niin kuin Asko Sarkola sanoo. Eläkeläisyleisölle näytellään vähän hitaammin kuin perjantai-illan yleisölle. Farssissa sekunnin viivästys tempossa - ja juttu on piloilla. Yleisöltä tulee välittömästi palaute. Kyllä se on kieli keskellä suuta nuoralla tanssimista - eli tukka pystyssä teatterin lavalle!"

Muuttiko Paulan rooli suhtautumistasi yhteiskunnassa tapahtuneisiin asioihin?

Olen miettinyt, olisivatko asiat nopeammin korjautuneet, jos ihmiset olisivat alkaneet puhua, nostaa meteliä kokemistaan vääryyksistä. Ettei ihminen olisi yksin. Täällä vaietaan ja häpeän määrä on niin suuri. Elokuvan Paula saa koston ajatuksistaan voimaa. Hän alkaa toimia eikä vain vaikene. Elokuvan kostotoimenpide on vertauskuvallinen. Ei ole tarkoitus yllyttää ketään oikeasti laittomuuksiin. Minusta elokuvan loppu on kuin uni, missä mikä tahansa on mahdollista. Uni kannustaa ihmistä panemaan parastaan."

Paula tanssii flamencoa ja purkaa tanssiin tunteitaan. Mikä Sinua itseäsi virkistää?

"Tuottaja (Anna-Maija Eräkangas) pyysi minua miettimään Paulalle jonkin harrastuksen, joka kuvaisi hänen muutosprosessiaan. Olen itsekin harrastanut flamencoa. Se on vaikea tanssi eikä sitä voi tanssia kylmiltään. Treenasin aika paljon näihin kuvauksiin. Tällä hetkellä olen vielä kesälomalla. Viihdyn ja virkistyn maalla luonnon parissa. Todellisuus on esillä maaseudulla ja ihmiset elävät vaatimattomasti, erossa kaupungin kiireestä ja hyörinästä. Minä tarvitsen aikaa irrottautua kiihkeästä rytmistä, mikä kaupungissa häiritsee sisäistä hiljaisuutta.Maalla saa uusia voimia ja näkökulmia."

Mitä töitä edessä lomalta palattua?

Tove Idström kirjoittaa TV2:lle sarjaa, rakkaustarinaa, jossa minulla on päärooli. Työ Lilla Teaternissa jatkuu.