Lunastus Ma 17.11.1997 klo 21.20 VIERAANA ohjaaja Olli Saarela (s. 1965) näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksia ja -ohjauksia, mm. "Onnelliset" (1989), "Valmentaja" (1991), tv-sarjan "Saltsi" (1992) ja elokuvan "Aston Villa"(1993) käsikirjoitukset yhdessä Antti Karumon kanssa ja tv-sarjan "Bulvaani" (1995) ja elokuvan "Lunastus" käsikirjoitukset yhdessä Heikki Vuennon kanssa, lyhytelokuvaohjauksia mm. "Rotta", "Julma maaseutu", "Ristin juurella", "Koverhar". Ohjaaja Olli Saarelan saatesanat elokuvan katselijalle "Olin jo pitkään halunnut tehdä elokuvan kristityn, hengelliselle palvelukselle omistautuneen ihmisen elämästä ja myös elokuvan vuoden 1918 tilanteesta. 'Lunastuksessa' näin mahdollisuuden yhdistää aiheet samaan tarinaan ja limittää ne niin, että niistä kasvaisi energinen ja kaunis, ajoittain humoristinen elokuva. Vuoden 1918 tilanne Suomessa on harvoja ajanjaksoja jona yksilöihminen on heittynyt tapahtumien syövereihin kykenemättä itse tilanteeseensa vaikuttamaan. Sota ylipäätään on aina mielettömyyden ja mielivaltaisuuden sanelema näytös, jossa sattumanvaraisuuden logiikka käy toteen. Kuitenkin juuri sisällissota, tapahtui se missä maailmankolkassa tahansa, luo tilanteen jossa kaikki, viattomimmat ja pienimmätkin, ovat alisteisia tälle käänteiselle maailmanjärjestykselle, missä epävarmuus ja pelko on kaiken kattava perustunne. Ehkä juuri nyt lähes seitsemänkymmenen vuoden kuluttua olemme valmiita käsittelemään tuota tilannetta uusin silmin, ilman läpitunkevaa poliittista romantiikkaa. 'Lunastus' kuvaa sekasorron keskellä elävien ihmisten inhimillisyyttä, ihmisenkaltaisuutta ja kaivaa esiin sekä heidän raadollisuutensa että ylevyytensä. Erityisesti se on elokuva ihmisestä, jolla on jotain yleisestä irtautuvaa, poikkeuksellisen voimakasta henkistä pääomaa. Se pitää hänet sivussa ympärillä myrskyävästä tilanteesta aina siihen saakka kunnes hän joutuu vastatusten sisällään asuvan 'pedon' - oman inhimillisyytensä kanssa. Kristityillä tai voimakkaasti hengellisillä ihmisillä yleensä, näyttää olevan erityislaatuinen piirre, ehdottomuus. Hengellinen ehdottomuus tuntuu poikkeavan henkisestä tai poliittisesta ehdottomuudesta juuri sillä erotuksella että hengellinen on aina viime kädessä jotain aivan omaa - yksityistä - kun taas poliittinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaa olevan enemmänkin kollektiivista. Yksityinen ehdottomuus on jo kiinnostava draamallinen lähtökohta. Kappalainen Sillmania (Kari Heiskanen) voi sanoa eräänlaiseksi 'tahtoihmiseksi' vaikka hän ei pyrikään kohti mitään konkreettista niin kuin juonielokuvien päähenkilöt yleensä. Hänellä on kuitenkin päämäärä ja tuon tavoitteensa kanssa hän ajautuu tilanteeseen, josta ei ole pääsyä ulos: Kuinka voisin lunastaa paikkani, kuinka voisin saavuttaa täyden ihmisyyteni, täydellisen tasapainon ja rauhan, olosuhteista huolimatta - tämä ihmisen yksityinen, henkilökohtainen ristiriita on minusta elokuvassani kiinnostavinta ja tärkeintä."