VIERAANA ohjaaja Kari Paljakka (s. 1958) Äidin tyttö Ma 18.5.1998 klo 21.20 Uusinta, ensilähetys 10.1.1994 Kari Paljakka: elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja (TaiK/ETV, taiteen kandidaatti 1987) elokuvayhtiö Filmitakomo Oy:n perustaja ja tuottaja 1985-1994 TV1:n Viihdeohjelmien ohjaaja ja tuottaja 1997- ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvia valkokankaalle ja televisioon: mm. Sadetanssi (1983), Enkelipeli (1985), Baby Love (1986), Me kaksi (1987), Valtionpalkinnolla palkittu lyhytelokuva Nonstop (1987), Veturimiehet heiluttaa (1992), Äidin tyttö (1993), tv-sarjat Lottovoittajien maa (1989) ja Viva (1997), useita kuunnelma- ja dokumenttiohjauksia. Ensi syksynä Kotikatsomossa nähdään Paljakan ohjauksena 2-osainen tv-draama Loppu hyvin… Ohjaaja Kari Paljakka Äidin tytöstä: "Idea elokuvaan syntyi kaksivaiheisesti. Ensin oli muistikirjaan kirjattu tapaus helsinkiläisessä kahvilassa, kun sivupöydästä tarkkailin Äidin ja Tyttären flirttaamista komeannäköisen nuorenmiehen kanssa. Kuinka naiset kilpailivat miehen huomiosta avuillaan; Tytär nuoruudellaan ja kauneudellaan, Äiti kokeneen naisen elämänkokemuksella ja suorasukaisuudellaan. Seurasin näytelmää tunnin ajan. Sanaakaan en kuullut heidän keskustelustaan mutta luulen ymmärtäneeni draaman. Finaali saavutettiin, kun Tytär poistui hetkeksi naistenhuoneeseen. Äiti käytti syntynyttä privaattia hetkeä heti hyväkseen, sanoi jotain nuorukaiselle. Tyttären palatessa oli peli ratkaistu, ja kolmikko poistui kevätsunnuntaiseen kaupunkiin… Toinen idea oli tyylillinen; Olin monesti ihaillut 50-luvun melodraamoja, erityisesti Douglas Sirkin töitä sekä hänen Saksankaudeltaan 30-luvulla (Zum Neuen Ufer) että hänen amerikkalaisia 50-luvun mestarikauden töitään kuten: Tuuleen kirjoitettu, Imitation of Life, Rakasta tänään — huomenna kuolet… Olin ihmetellyt miksei melodraamoja enää tehdä, pääseehän niissä Ingmar Bergmaninkin mukaan melko lähelle elämän totuutta, ei aivan perille asti mutta melko lähelle… Äidin tyttö syntyi siis halusta tehdä melodraamaa sanan vanhanaikaisessa merkityksessä; Tunteiden draamaa. Pyrkimys oli kärjistää tilanteita ja näyttelemistä mahdollisimman pitkälle, pelkäämättä olla naurettava. Äidin tytön teemassa on minusta kyse viattomuuden menettämisestä tai paremminkin viattomuuden turmeltumisesta. Kostaessaan Äidilleen Tytär muuttuu Äitinsä kaltaiseksi... Tässä mielessä tarina on pessimistinen ja julma. Äidin tytön ohjasin vuonna 1993. Nyt tekisin lopun ehkä toisin…"