VIERAANA ohjaaja, dramaturgi Hannele Ruotsalo ANGELA JA AJAN TUULET 1–12 Kotikatsomossa maanantaisin klo 21.20 Käsikirjoitus on minkä tahansa näytelmän, elokuvan, kuunnelman tai tv-sarjan kivijalka, jolle ohjaaja, lavastaja, kuvaaja, näyttelijät — kaikki esityksen valmistamiseen osallistuvat — rakentavat oman työnsä. Angela ja ajan tuulet -sarjan on Jörn Donnerin romaanien pohjalta käsikirjoittanut nelihenkinen työryhmä. Ryhmän jäsenet vastaavat kukin kolmesta sarjan osasta: Saara Cantell, elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja osista 1-3, Pirjo Toikka, kirjailija ja käsikirjoittaja osista 4-6, Jorma Kairimo, free lance -dramaturgi osista 7-9 ja Hannele Ruotsalo, ohjaaja ja dramaturgi osista 10-12 Hannele Ruotsalo, miten sinä päädyit Angela ja ajan tuulet -sarjan työryhmään? "Luin tästä sarjakirjoittamisen hankkeesta ihan sattumalta Yleisradion henkilökuntalehdestä Linkistä ja kiinnostuin valtavasti. Olin saanut valtion vuoden taiteilija-apurahan ja minulla oli kaikennäköisiä kirjallisia suunnitelmia. Olen tehnyt käsikirjoituksia jonkin verran televisiolle, mutta en koskaan sarjoja. Ajattelin, että olisi tosi mielenkiintoista päästä mukaan, koska olin ottamassa vuoden virkavapaata teatterista. Olli Tola ja Pentti Järvinen, jotka vetävät Draama 2001 -projektia Yleisradiossa, katsastivat minut ja monia muita ja kokosivat työryhmän." Mitä olet kirjoittanut aikaisemmin televisiolle? "Olen tehnyt paljon yhteistyötä Yleisradiossa TV1:n ohjaajan Raili Ruston kanssa. Toimin dramaturgina Pirkko Jaakolan ihanissa lasten tv-elokuvissa kuten Kummalliset ja Salameno. Yksi rakkaimmista tv-töistä on Walentin Chorellin Kahdeksan peiliä. Sen itse aikoinaan ohjasinkin Radioteatterille." Onko ohjaajan työstä ollut hyötyä käsikirjoittamisessa? "On! Ja päinvastoin. Radioteatterissa luulen nimenomaan oppineeni dramaturgin työtä. Siellä kun teksti kuitenkin on niin tavattoman tärkeä. Kuunnelmissa jos missä on näyteltävä ajatuksia. Kaikki falski kuuluu heti. Tyhjänpäiväinen polotus paljastuu armotta. Et voi piiloutua temppujen tai äksönin taakse. Kuunnelma on sävyjen ja rytmien teatteria. Hyvä koulu käsikirjoittajalle." Epäilyttikö lähteä kirjoittamaan ryhmässä? Miten työskentelitte? "Epäillähän aina pitää. Mutta samalla se oli jännittävä haaste. Ei ryhmässä kirjoittaminen varmasti sovikaan sellaiselle, joka mustasukkaisena vartioi jokaista sanaansa ja ideaansa. Kokoonnuimme prosessin aikana kaksi kertaa parin päivän seminaari-istuntoihin. Mukana olivat myös ohjaaja Pekka Ruohoranta ja tuottaja Heidi Köngäs. Kaikki tietysti lukivat tarkkaan Jörn Donnerin neljä romaania. Kukin kirjoittaja laati yhdestä kirjasta ensin mahdollisen kohtaussuunnitelman. Kävimme läpi aineiston hyvin tarkkaan istunnoissamme — henkilöt, tarinan kulun. Samalla saimme työlle 'raamit', joiden puitteissa oli mahdollista liikkua. Tola ja Järvinen toimivat rakenteen kehittelijöinä ja vastasivat siitä että työryhmän käsikirjoitukset toimivat sarjana. Heidän ideansa dokumenttimateriaalin käytöstä ensin arvelutti. Mutta mielestäni dokumentit toimivat yllättävän hyvin valmiissa sarjassa." Tuliko kiire, kuvauksethan alkoivat vuoden 1998 alusta? "Melkein koko kuuma kesä 1997 menikin sitten osaltani ensimmäisten versioiden kirjoittamisessa Helsingin Katajanokalta vuokraamassani työhuoneessa. Olin koko ajan innoissani. Asioita helpotti tietysti että Jörn Donner oli antanut käsikirjoittajille vapaat kädet. Syksyllä kirjoitin vielä uusiksi omat osani, koska sain lisäaineistoa ja rakenne muuttui täysin. Myös kuvaaja (Pekka Lammi) antoi omat erittäin arvokkaat kommenttinsa. Vasta marraskuussa käsikirjoitukset olivat valmiita." Mitä opit? "Hyvä kysymys. Tämä työ opettaa aina, koskaan ei ole valmis. Se kai näissä taiteen töissä saa ihmisen laittamaan itsensä likoon! Opin jotain nopean kirjoittamisen tekniikasta. Ryhtymisen ihmeen! Olen vähän sellainen pähkäilijä. Suodatan, suodatan ja suodatan. Mutta näissä töissähän ajattelee unissaankin. Alitajunta on ihmeellinen luovuuden lähde. Kun tekee intensiivisesti jotain juttua, ohjausta tai kirjoitustyötä, se vaatii hillitöntä keskittymistä, aivot pitää saada raksuttamaan. Ja itsensä on pakotettava! Istu, istu ja mieti – mutta älä liian kauan!" Et kai vain ole työnarkomaani? "En missään nimessä. Osaan löysäillä. Talvella käyn avannossa – suositan! Kesällä me purjehditaan, puuveneellä ehdottomasti, ja silloin unohtuu kaikki stressit ja niuhotukset!" ____________________________________________________________________ Hannele Ruotsalo, ohjaaja ja dramaturgi, on toiminut vuodesta 1985 Jyväskylän kaupunginteatterin dramaturgina. Sitä ennen hän oli free lancerina Helsingissä, ohjasi Radioteatterissa ja teki dramaturgisia töitä Ylen TV 1:ssä. Tällä hetkellä hänellä on omassa teatterissaan ohjaus työn alla. Syksyllä saa ensi-iltansa Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin. Lisäksi hän on toiminut opetustehtävissä mm. kotikaupunkinsa Jyväskylän yliopistossa ja Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella. hannele.ruotsalo@jkl.fi