Kuka olet? Mistä olet kotoisin? Mitä
teet työksesi?
Ammatiltani olen kauppias, kotipaikka on Suomussalmi. Toimin myös
Taivalkoskella. Olen syntynyt ja elänyt lapsena Sotkamon Torinkylässä.
Isä oli pientilallinen. Isä oli Korvenraivaaja isolla koolla, mutta
maajussiksi hirvittävän kova lukemaan. Kuulin alta kymmenvuotiaasta
kaikki kansakoulun kirjaston kirjat ñ isä luki ääneen Kolmet
muskettisoturit, Tarzanit ja Anni Swanit. Minä uskon että tällä oli
minuun suuri vaikutus. Lapselle syntyi mielikuvitusmaailma.
Milloin aloit kirjoittaa?
Kirjoittamisen haave on ollut elinikäinen. 1950-luvun lopulla Kainuun
kylillä ihmiset kokoontuivat pienviljelijäseuroihin ja ompeluseuroihin.
Tekivät ohjelmaa käsipelillä itse. Minä lausuin runoja ja olin pienien
roolien tekijä. Viistoistavuotiaasta suunnittelin ja kirjoitin
ohjelmanumerot itse. Sotkamon henkisissä kilpailuissa lausuin Kalle
Väänäsen runoja ja taisin päästä toiseksi. Menin naimisiin
20-vuotiaana, tuli lapsia ja kulttuuriharrastus jäi taka-alalle. 70-luvun
lopulla lähdin mukaan harrastajateatteritouhuun näyttelemään.
Olet näytellyt paljon kotiseudullasi.
Näytteleminen on mulle leipälaji. Isoja rooleja on ollut
parikymmentä ñ niin kuin Punaisen viivan Topias ja Saiturin Harpagon.
Näytteleminen on keskeinen syy että olen kiinnostunut näytelmistä ja
draamasta yleensä. Mulla on Rosa Liksomin tarinoista tunnin mittainen
monologi-ilta. Olen esittänyt sitä noin sata kertaa muutaman vuoden
aikana. Eri pituisia versioita on haluttu "kevennykseksi"
erilaisiin tilaisuuksiin. Elokuussa, kun Kuusamossa oli Sosiaaliturvan
päivät ja paikalla maaherra ja vakuutuspamput ja sosiaalijohtajat,
esitin yhden Liksomin tarinan. Se kertoo vanhasta miehestä joka eukkonsa
kuoltua syö eukolta jääneet lääkkeet ja taksimies löytää viimein
miehen henkitoreissaÖSe on kova kannanotto syrjäseutujen vanhusten
puolesta!
Miten tulit osallistuneeksi tähän
käsikirjoituskilpailuun?
Olin draamakurssilla Rovaniemellä. Kurssin pitäjä kehotti
osallistumaan kilpailuun. Olin jo siinä iässä ettei asioita voinut
enää lykätä, nyt minun täytyi yrittää! Kilpailuversio oli kolmas
päässäni rakennelluista. Minusta se oli minun tekemäksi hyvä. Ja
minusta tuntui hyvältä että tuli edes tehtyä!
Miksi luulet että jury valitsi Sinun tarinasi?
Ehkä se on erilainen.
Millainen prosessi tämä kilpailu on ollut?
Kun tämä oli kilpailu niin pyrin tekemään käsikirjoituksen
huolellisesti viimeistä pilkkua myöten. Tyttäreni Ulla Schroderus, joka
on teatteri-ilmaisun ohjaaja ja ohjannut minua näyttelemisessä,
kirjoitti minun tekstiä puhtaaksi. Yhdessä juteltiin henkilöistä ja
mietittiin tuntikausia repliikkejä ja käänteitä tarinaan. Porukassa
oli hauska tehdä. Ullan kanssa ei synny aristelua. Hän sanoo suoraan.
Tätä haastattelua tehdessä et ole vielä
nähnyt elokuvaa valmiina? Millaiseksi kuvittelet lopputuloksen?
Minä olen lähes liikuttunut siitä että se on kotikylällä
kuvattu, siitä täytyy elokuvaan tulla jotainÖ Ramin (ohjaaja Raimo O
Niemen) kanssa henkilökemia pelasi hyvin. Minulle jäi se kuva että
ajatellaan samalla tavalla asioista. Rami oli hyvä valinta ohjaajaksi.
Alun perin suora ja reilu tyyppi, ja hänellä on ymmärrys maaseudun
elämästä. Elämä maalla on kuitenkin erilaista kuin miltä päältä
näyttää! Ja Rami hallitsee nuorten käsittelemisen. Tässä
elokuvassahan nuoria on. Olen hyvin tyytyväinen.
Jury ihasteli muun muassa sitä että olit
kirjoittanut murteella. Mitä sanot siihen että nyt dialogiasi
näyttelevät muualta tulevat näyttelijät?
Elokuvassa murre on tyylitelty. Minulla on lapsuudesta sotkamolainen
murre, se on levveempää, lähempänä savvoo, puhetyylikin on
toisenlaista. Ja se istuu minussa lujasti. Murre on komiaa silloin kun
sitä osaa. Ja se käy silloin yhtä hyvin komediaan kuin tragediaan.
Luotan siihen että Rami on asian hyvin ajatellut.
Mitä tarkoittaa kaljupääkahvit? Kunttajussi?
Äjäös? Jutmakka? Möljä?
Kahvi ilman pullaa. Miespuolinen maanviljelijä. Jonkun asian
vaikutus. Myönteisellä tavalla suuri. Laivalaituri.
Miten ympäristö on reagoinut palkintoon?
Taivalkoskella tämä on jo vanha juttu, mutta Suomussalmella siitä
puhutaan. Mikä parasta, olen kokenut että ihmiset ovat ottaneet tämän
niin kuin koko kylä olisi voittanut, että tämä on yhteinen saavutus!
Siitä minulle on tullut hyvä mieli!
Ja mitä suunnittelet tästä eteenpäin?
Minä aion nyt ottaa keväällä neljääntoista vuoteen muutaman
kuukauden vapaaksi niin että päätoimisesti kirjoitan jotain. Proosaa
aluksi. Niin kuin sanoin, ikää on sen verran ettei voi enää siirtää.
Tyttären kanssa jo sovittiin että kokeillaan taas töitä yhdessä.
Kirjoittaisin kyllä mielelläni näytelmän, jonka sitten saisi
nähtäväksi vaikkapa oman paikkakunnan ihmisille. Pöytälaatikkoon
kirjoittaminen ei kiinnosta.
|
