Teatterineuvos Sylvi Salonen kotonaan Tampereella. Kuva: Veli-Matti Parkkinen

TULIPORTAAT — kuusitoistaosainen intohimosarja lehtiyhtiön valtataistelusta Kotikatsomossa maanantaisin klo 21.20 VIERAANA näyttelijä, teatterineuvos Sylvi Salonen TV1:n pressitilaisuudessa "Tuliportaat"-sarjan tekijöiden pöydässä keskustelee eloisasti hurmaava tyylikäs lady, joka seuraa valppaana, miten paikalle esiintymään kutsutut nuoret taiteilijat selviävät musiikkinumeroistaan — hän on Sylvi Kaitalaa esittävä näyttelijä Sylvi Salonen: "Olen Porista — Porin Teatterissa aloitin 14-vuotiaana tanssiflikkana. 17-vuotiaana sain ensimmäisen välikirjani. Minusta koulittiin tanssiva ja laulava näyttelijä operetteihin. Olen tehnyt paljon laulurooleja, isot operetit Savoyn tanssiaiset, Puolalaista verta... Niin ja — Kreivitär Mariza! Aijai, kuinka oopperasta vieraillut Thure Bahne kantoikaan minua käsillään! (hersyvää naurua) Porin Teatterista alkoi elämänikäinen rakkaus teatterityöhön. Poriin Sylvi Salonen on palannut vuosien mittaan myös juhlittuna vierailijana. "Olin taannoin mukana juhlimassa kun Porissa vietettiin suomalaisen teatterin juhlavuotta. Lääkärini sanoi, mene virkistymään. Menin ja näin hyvän 'Papin perheen' esityksen ja paljon tuttuja." Emmerich Kálmánin "Sirkusprinsessan" subrettina Sylvi tanssi ja lauloi tähdeksi Porin teatteritaivaalle alle kaksikymppisenä. Teatterinjohtaja ja ohjaaja Glory Leppänen kannusti nuorta näyttelijää musiikkiopintoihin ja menestystä tuli. Sotavuosien vielä jatkuessa Glory Leppänen siirtyi Porista Tampereen Teatterin johtajaksi ja vei lahjakkaan Sylvi Salosen mukanaan. "Minulla on ollut hyvät johtajat ja ohjaajat. Kun Glory sitten lähti Helsinkiin, minä siirryin Tampereen Teatterista Tampereen Työväen Teatteriin, jota johti Eino Salmelainen. Hän tarjosi minulle paikkaa teatterissaan ja tuntui olevan alusta alkaen tyytyväinen minuun. Minähän näyttelin rooleja laidasta laitaan - ja olin seksikäs nainen! (hersyvää naurua) Myöhemmin olen saanut olla Eugen Terttulan ja Vili Auvisen hyvässä ohjauksessa." "Välirauhan ja jatkosodan aikana kävimme rintamalla viihdytyskiertueilla laulamassa ja tanssimassa. Ja Kivennavalla myös sotasairaalan pojille laulamassa ja juttelemassa... pala kurkussa. Meitä kutsuttiin Tampereelta useaan kertaan rintamalle. Kun oli hiljaista, saimme tutustua myös ympäristöön. Glory Leppänenkin oli kerran mukana, kun kävimme juoksuhaudassa ihmettelemässä... kuvitella, istuin juoksuhaudan reunalla ja ammuin kerran konekiväärillä! Talvella 1943 olimme Kannaksella porilaisen divisioonan JR 17 vieraina kenraali Hersalon kutsusta. Kun jatkosota alkoi kesällä 1941 ja teatteri oli suljettu, halusin minäkin tehdä jotain. Porissa kurssitettiin lääkintälottia. Kävin kurssin ja olin jonkin aikaa komennuksella Kannaksella. Niin ja mottimettässäkin olen ollut sota-aikana!" Lottakomennuksesta Sylvi Salosella on jatkosodan muistomitali. Ja hienosta näyttelijän urasta Pro Finlandia. Tampereella Sylvi Salosesta kypsyi — niin kuin hän itse kuvaa — repertuaarinäyttelijä joka näyttelee rooleja laidasta laitaan. Läpimurto taiteilijana tapahtui Tampereen Teatterin juhlanäytännössä pääroolissa Friedrich von Schillerin näytelmässä Maria Stuart (1946). Olet satojen roolien nainen. Haluaisitko itse mainita muutamia mieleisiäsi? "Tampereen Työväen Teatterissa näyttelin vuodesta 1949 vuoteen 1988, jolloin jouduin sydämen ohitusleikkaukseen ja jäin eläkkeelle. Olen aloittanut opereteilla — iso työ oli Kreivitär Mariza. Viimeisin rooli Tampereella oli Sarah Bernhardt. Sitä oli ihana näytellä! Olin kulkenut 1960-luvulla Pariisissa hänen jalanjäljissään, kun olin siellä opiskelemassa." "Olen näytellyt mielelläni monenlaisia rooleja. Hamletin Kuningatarta, Lady Macbethia, Sezuanin hyvän ihmisen kaksoisroolia, tontinomistajamuijaa Janhuskaa Leena Härmän näytelmässä Viekää tuhkakin pesästä, Herrojen Eevaa Eino Salmelaisen ohjauksessa Kiven Kihlauksessa… Matti Tapio sen ohjasi muuten televisioon. Televisioon tehtiin myös Canthin Kauppa-Lopo ja Kokkosen Laahus, Heikki ja Kaija-sarjassa olin kymmenen vuotta Lahtiska. Se on minulle hyvin rakas rooli. Sain rakentaa sen itse mieleisekseni — Lahtiskaa tehdessä mielessä oli sydämellinen kansanihminen, Finlaysonin vanha työntekijä. Eugen Terttula — hieno ohjaaja — ohjasi kolme monologia, joista Aldo Nicolaj´n Onnellinen leski otettiin hyvin vastaan, tuli paljon puhelinsoittoja ja… My Fair Lady… onhan niitä!"

Kurt Nuotio ohjaa Sylvi Salosta Sylvi Kaitalan rooliin. Kuva: Seppo Sarkkinen

"Tuliportaat"-sarjassa olet mukana jokaisessa osassa. Millainen kokemus on ollut näytellä Sylvi Kaitalaa, Lehtitalon valtiatarta? "Sarjan läpilukeminen otti voimille. Kaikkia osia emme saaneet etukäteen. Mutta Sylvi Kaitalan taustat ja luonne selvisivät. Hän on oikeudenmukainen nainen. Ohjaaja ja pukujen ja maskin suunnittelijat tulivat Tampereelle minua tapaamaan. Sarjassa on ihania pukuja." "Tämä on ollut ihanaa aikaa. Työskentely televisiossa on tosin vähän outoa, kun ei harjoitella niin kuin teatterissa. Roolia ei voi rakentaa samalla lailla. En kyllä koskaan ole ollut teoreettinen. Pelaan spontaanisti. Niin kuin tuntee niin tekee. Ja olen kriittinen. Näytteleminen televisiossa poikkeaa sillä tavalla, että eleet ja ilmeet pitäisi olla pienempiä. Olisin halunnut mennä Lontooseen katsomaan, miten englantilaiset, jotka näyttelevät voimakkaasti, tekevät sen televisiossa. Täällä televisiossa ei saa tehdä juuri mitään! En minä ymmärrä… Nuoret näyttelijät puhuvat hiljaa. Näyttämöltäkään ei nykyään aina kuulu saliin. Puhetekniikka on huonoa. Ei mutina ole mistään kotoisin! Kyllä näyttelijässä pitää olla karismaa ja hehkua! En halua toisaalta moittia ketään — kyllä joistakin on aikaa myöten tullut persoonallisuuksia." Mitä Sylvi Saloselle kuuluu kun "Tuliportaiden" ensimmäinen osa on lähetetty ja katsojia oli miljoona? "Ihana kuulla, että sarjalla on noin paljon katsojia! Se on hienoa kaikille tekijöille, kun tehtiin tunnollista työtä ja keskityttiin… Olen nyt kunnossa ja minulla on energiaa. Tekisin mielelläni lyhytjänteistä televisiotyötä. En osaa istua kotona kädet ristissä. Olen mennyt 'leikin päältä' pörssikilpailuunkin mukaan. Minulla on muutama osake ja seuraan pörssikursseja päivittäin. Sain jouluksi kortin ystäviltäni Pariisista. Olin siellä puoli vuotta 1967 opintomatkalla ja ihania muistoja tulee mieleen. Jatkoin ranskan opiskeluani kansainvälisessä kielikoulussa. Tapasin kuuluisia teatteri-ihmisiä, ohjaaja Jean-Louis Barrault'in ja näyttelijä Edwige Feulleur'in. Pariisissa kuvattiin kaupungilla kanssani lyhytfilmi, joka on esitetty Suomessa ohjelmassa Sylvi à la Carte. Madame oli tervetullut jopa Diorin muotihuoneeseen! Nautin olostani pienessä vaihtoasunnossani ja harmittelin etten ollut saman tien ottanut kokonaista vuotta lomaa. Jospa jonakin päivänä tästä lentäisin Pariisiin!" Kysy kirjastostasi Raimo Seppälän toimittamaa hauskaa muistelmateosta SYLVI (Weilin+Göös, Espoo 1981). Katso myös Tampereen Työväen Teatterin näyttelijähistoriikki.