VIERAANA kirjailija Jari Tervo POLIISIN POIKA Ma 2.11.1998 klo 21.20 Jari Tervo esittelee itsensä seuraavasti: "Olen suomalainen mieskirjailija, joka on tullut aavistuksen verran kuuluisaksi siitä, että kirjoittaa rovaniemeläisistä roistoista ja muistakin laitapuolen ihmisistä. Olen kirjoittanut neljä romaania, yhden novellikokoelman ja yhden runokokoelman, jotka kaikki käsittelevät oikeastaan Rovaniemeä tai ehkä vähän laajemmin pohjoista." Onko henkilöilläsi esikuvia? Kyllä niillä tavallaan on. Usein Rovaniemellä käy sillä tavalla, että kun menen sinne ja tapaan jonkun hampparin ensi kertaa elämässäni, niin hän sanoo että jumalauta kun olit laittanut minut sinun kirjaan. Ja yleensä minun ei sitten tarvitse muuta kuin hetken tarkkailla, että onko hän vaarallinen ja jos ei ole — yleensä ei ole — niin sen kun sanon että eikö ollut hyvä luonnehdinta sinusta ja niin poispäin. Pikkurikolliset ovat hienoja ihmisiä sen vuoksi, että he ovat niin kuin tavalliset ihmiset: aina epäonnistumassa tärkeimmissä mahdollisissa pyrkimyksissään. Suuret keikat eivät onnistu, kaikki voi mennä pieleen. Henkilöissäsi on myös vahvoja naisia? Kirjallisuudessa kinutaan aina vahvojen naisten kuvauksia. Olen jo pitkään suunnitellut, että kirjoitan kuulantyöntäjä Karoliina Lundahlin elämäkerran. Silloin asia ei jäisi kenellekään kriitikolle epäselväksi: tämä on varmasti vahvan naisen kuvaus. Mistä Poliisin poika kertoo? Yhdestä kuumasta päivästä Rovaniemellä, jolloin vastikään vankilasta vapautunut mies, Trampas, jota Kai Lehtinen oivallisesti tulkitsee, päättää tehdä isomman noston pankista, luvatta. Tämä asia ei ole niin yksinkertainen kuin Trampas yksinkertaisuudessaan luulee. Siinä tapahtuu niin kuin suuressa draamassa yleensä, ihminen pyrkii johonkin ja hänen tiellään on esteitä. Pankkiryöstö ei ole yksinkertainen asia, ei edes Rovaniemellä, ei edes kesän kuumimpana päivänä, Miten Poliisin poika päätyi televisioon? Toinen käsikirjoittaja Juha Karikoski valmisteli pitkän aikaa elokuvateatterielokuvaa, mutta tuottaja päätti tehdä konkurssin välillä, ja asia tarpeeksi muhittuaan päätyi TV 1:n Draamaan, jossa sitten ohjaaja Tapio Piirainen muokkasi käsikirjoitusta ja alkoi ohjata. Sinulta on nähty näytelmä Rikos ja rangaistus Kom-teatterissa. Miltä tuntuu kirjoittaa suotaan televisiolle? Minähän en ole kirjoittanut muuta kuin romaanin Poliisin poika. Muut ovat tehneet käsikirjoituksen. En ole koskaan ollut niin hermostunut kuin silloin kun Rikos ja rakkaus oli Kom-teatterin ensi-illassa. Se oli piinallinen kaksituntinen. Sitä helpotti hieman se, että yleisö tuntui viihtyvän ja sitä nauratti. Poliisin pojan elokuvaversion katsominen voi olla pikkuisen helpompaa. Siinä ei ole kovin paljon väkeä ympärillä kun katson sitä. Toisaalta se voi olla hankalampaa, koska siinä ei ole sitten porukoita jotka nauraisivat hyvissä kohdissa. Mutta tekijät ovat Suomen parhaimmistoa ja minä luotan tulokseen. TV 1 jatkaa neuvotteluja kanssasi tulevasta yhteistyöstä. Miten näet kirjallisuuden ja tv-teatterin suhteen? Onko hyvä että romaaneja televisioidaan? Joskus hirvittää. Orson Wellesin parhaat elokuvat Pahan kosketus ja Citizen Kane on tehty kirjoista, joita kukaan ei tunne, kukaan ei muista, kukaan ei ole lukenut. Epäilen ettei Orson Welleskään ole niitä lukenut. Vaatiiko se todella huonon romaanin, että siitä saa hyvän elokuvan. Mutta toisaalta minua lohduttaa se, että Orson Welles on ohjannut myös Macbethin, Othellon ja Falstaffin, joissa on taustalla tietysti William Shakespeare. Niin että kyllä nyt kuitenkin luotan siihen, että myös hyvistä kirjoista saadaan hyviä elokuvia. Onko Poliisin pojassa opetusta? Oikeastaan romaanikirjailija ei ole niin tietävä ihminen että sen kannattaisi kauheasti opettaa muita ihmisiä. Mutta hyvä on, otetaan se hyvin konkreettisesti. Opetus on se että elleivät ihmissuhteet ole kunnossa ei kannata kesän kuumimpana päivänä Rovaniemellä alkaa ryöstää pankkia. Siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Entä seuraavat työsi, mitä on tulossa? Minä ajattelin että tässä tehdään ehkä novellikokoelma ja sen jälkeen kaksi romaania sarjaani, niissä vilahtelee varmasti samoja henkilöitä kuin aikaisemmissa romaaneissani. Mutta koskaan ei pidä sanoa mitä seuraavaksi tekee, koska voi olla että seuraavaksi ei tee mitään. (Haastattelija: toimittaja Tuija Heikkilä)

KUVA: Seppo Sarkkinen