TULIPORTAAT OSA 16 Sydän, risti ja ankkuri Lehtitalon väki ja Soili Jalaspuro valokuvaajansa kanssa ovat kokoontuneet portaille odottamaan päätöstä firman myymisestä ja henkilökunnan irtisanomisesta. Soili malttaa tuskin odottaa. Hän haluaa Caroluksesta kuvan etusivulle. "Tiedä vaikka kuolisi portaille!" Lehtitalon neuvotteluhuoneessa huolestunut Kaitalan suku asianajajineen odottaa pankinjohtajaa tuomaan lopullisen iskun. "Voi kun Lehtitalo olisi meidän vielä edes yhden päivän!" sanoo Sylvi Carolukselle. Pankinjohtaja saapuu ja avaa kokouksen. Hän pitää hetken kaikkia jännityksessä, kunnes sanoo, että on tapahtunut yllättävä käänne! Kaupasta ei tule mitään — Lehtitalo on saanut huomattavan ulkomaisen lainan. Alice hirmustuu, hän ei tätä usko! Antti Mäki haluaa tietää, mitä kaiken takana oikein on! Pankinjohtaja ei kerro enempää. Ihme on mykistänyt Kaitalat. Onko Luxemburgin pankki muuttanut sittenkin mielensä? Mahdotonta! "Kuka tässä on pankista puhunut", sanoo pankinjohtaja. "Raha tulee yksityisestä lähteestä." Kaikki ihmettelevät, että mistä! Yhtäkkiä ovi aukeaa. Sisään astuvat Carola ja Perunakeisari. Keisaripappa kertoo, miten Carola saapui keskellä yötä hakemaan häntä apuun. Kaitalat puhkeavat helpottuneeseen nauruun. Pankinjohtaja ohjaa lamaantuneet Alicen ja Antti Mäen ulos ovesta. "Ettekä tulleet yhtään liian aikaisin!" ihastelee Sylvi. Mutta mitä Perunakeisarilla on mielessään? Miksi hän tuli apuun? Perunakeisari ei halua muuta kuin paikan hallintoneuvostossa. "Ja sitten ruvetaan laajentamaan!" Lehtitalon väki odottelee hermostuneena ulkona. Soili näkee jo sielunsa silmillä Antti Mäen, uuden toimitusjohtajan, portailla ottamassa vastaan onnitteluja. Mutta yllätys, yllätys! Ulos astuvatkin Kaitalat kertomaan väelleen ettei kaupoista tullut mitään, vaan toiminta jatkuu entisellään. Soili juoksee valokuvaajan kanssa pois paikalta. Lehtitalon sisällä Carola kertoo Samille ettei voi mennä tämän kanssa naimisiin. Hän on tehnyt ukin kanssa sellaisen sopimuksen. Hän on luvannut pitää ukista huolta Valloissa ukin kuolemaan asti — nimittäin jos ukki antaa rahat Lehtitalon pelastamiseen! Sami on kauhuissaan. Eikö hän saa koskaan Carolaansa! Kaisa on menossa portaille puistelemaan mattoa, kun Kaitalan pihalla rasahtaa. Kaisa kuulee rasahduksen ja katsoo metsään. Hän ei kuitenkaan näe Julienia, joka odottaa illan hämärtymistä. Alice ja Antti Mäki kinastelevat Alicen hotellihuoneessa siitä kenen syy oli ettei perunakeisaria otettu ajoissa huomioon. Nyt kaupat menivät sivu suun! Antti haluaisi minkä tahansa paikan Everestistä, koska hänen on päästävä maasta pois. Natashan mafiaveljet ovat koko ajan kintereillä. Ne iskevät heti jos hänet nähdään Soili Jalaspuron seurassa! Se ei Alicea liikuta tippaakaan. Hänellä on omat suunnitelmansa. Ja niihin ei Antti Mäki enää kuulu. Alice aikoo tulla vielä joku päivä takaisin Suomeen ja kostaa Kaitaloille. Ilman Antin apua! Kaitaloilla valmistellaan juhlia. Lehtitalon pelastumisen kunniaksi. Julien hiippailee talon ympärillä. Hän näkee Samin ja Carolan suudelman Lehtitalon portailla. Hehän vannovat toisilleen rakkautta vaikka joutuisivat odottamaan tuhat vuotta. Julien tuijottaa lamaantuneena. Mustasukkaisuus kaivertaa häntä niin että hän ei voi muuta kuin ottaa pistoolin esille. Muuta hän ei ehdikään sillä Lauri tulee juuri ulos ja pyytää Samia mukaansa kauppaan. Sami kertoo Laurille, minkä hinnan Carola on maksamassa Perunakeisarille. Lauri ei usko korviaan. Ei niin voi tehdä! Hän pyytää kuitenkin Samia odottamaan. Jos rakastaa, jaksaa odottaa! Sami kysyy uskooko Lauri saavansa Ellin vielä takaisin. Ei usko. Lauri toivoo vain saavansa anteeksi, jotta voisi lähteä. Kun auto ajaa pihasta, valokiila pyyhkäisee Julienin raivon vääristämiä kasvoja. Talossa Sylvi pitää puhetta ja kiittää Carolaa ja Riaa. Heidän toimensa toivat pelastuksen Lehtitalolle! Ja kuinka ollakaan — Henrik af Näfverhorn astuu ovesta ruusukimppu kädessään. Hän haluaa onnitella Sylviä ja Lehtitaloa. "Kukat kuuluvat Rialle, joka tästä lähtien istuu minun paikallani hallintoneuvostossa!" sanoo Sylvi. Ria jatkaa sanoen Henrikille että Washington saa nyt jäädä, juhlitaan ystävinä! Sylvi kertoo ettei hän ole tähän päivään mennessä uskaltanut laskea Lehtitaloa käsistään, mutta nyt hän luovuttaa hyvillä mielin. Sylvin hyvä mieli kestää valitettavasti vain hetken, sillä Lauri kertoo Sylville Perunakeisarin ja Carolan sopimuksesta. Sylvi uskoo kuitenkin vielä pehmittävänsä Perunakeisarin. Hannu on kiinni Ellin kyljessä ja pyytää tätä muuttamaan kanssaan maalle ja jättämään Lehtitalon. Elli vastaa että sehän olisi sama kuin kuolema! He kujertavat olohuoneen nurkassa, ja Laurihan ihan räytyy sen nähdessään. Taksit on tilattu ja väki lähtee. Kikka sanoo portailla Samille aikovansa jättää Lehtitalon. Soili Jalaspuron olemus täyttää Antti Mäen asunnon. Soili tekee kiivaasti tulevaisuudensuunnitelmia. Hän haluaa että Antti ryhtyy poliitikoksi. Hän lupaa hoitaa lehtiin jutut, joissa Antti vaihtaa vauvanvaippoja ja lämmittää tuttipulloa. Naisten äänet suorastaan vyöryvät Antille. Mutta ensin mennään ja ostetaan kihlasormukset! Antti ei sano mitään, juo ja röyhtäilee. Sanoo vihdoin ettei hänellä ole rahaa edes sormuksiin. Soilin mielestä raha ei ole este. Hän kirjoittaa Antille ison shekin sormusten ostoon. Kaitalassa Sylvi ja Perunakeisari käyvät kiihkeän keskustelun. Perunakeisari sanoo vain haluavansa suojella Carolaa. Tämä olisi voinut vaikka kuolla Pariisissa. Sylvi ihmettelee eikö Perunakeisari oppinut mitään Maybelin onnettomasta kohtalosta Se oli aikanaan yksinomaan Perunakeisarin syytä. Keskustelu päättyy. Molemmat pitävät päänsä. Sylvi vaan väittää että vielä kohtalo puuttuu peliin! Kaitala hiljenee. Valot sammuvat. Väki menee nukkumaan. Julien odottaa tilaisuuttaan. Hän hiipii ovelle ja tiirikoi sen auki. Lauri, vanha legioonalainen, on vaistonnut jotakin — hän ei saa unta. Hän pyörii rauhattomana vuoteessaan. Julien tutkii sillä välin alakerrassa paikkoja. Perunakeisarikaan ei saa unta, hän lähtee hakemaan alakerrasta silmälasejaan. Julien on juuri kiipeämässä portaita, mutta vetäytyy nopeasti pimeään. Perunakeisari tulee alas, ottaa silmälasit pöydältä ja kääntyy palatakseen. Julien seisoo aseen kanssa häntä vastassa! Julien kääntää salamannopeasti Perunakeisarin ympäri, ottaa kuristusotteen tämän kurkusta ja köyden pätkän taskustaan. Perunakeisari olisi mennyttä miestä, jollei Lauri sittenkin olisi kuullut jotain. Lauri tajuaa hetkessä tilanteen: Julien kuristamassa Perunakeisaria! Lauri loikkaa ketterästi ylätasanteelta kaiteen yli Julienin kimppuun. Miehet tappelevat. Lauri voittaa — vaikka loukkaakin jalkansa pahoin. Kaitalan väki herää. Ja näkee tajuttoman Perunakeisarin olohuoneen lattialla ja Julienin antautuneena Laurille. Carola ryntää Perunakeisarin luo apuun. Lauri pitää pistoolinpiippua Julienin suussa. Julien pyytää että Lauri tappaisi hänet. Hän haluaa kuolla! Koska rakastaa Carolaa! Hän haluaa kuolla Carolan kuva silmissään! Lauri ei aio tappaa. Sodassa tapetaan — rakkaudessa kärsitään elävänä loppuun asti! Seuraava päivänä sairaalassa Perunakeisari tulee sidepäisenä tervehtimään Lauria. Laurilla puolestaan on jalka paketissa. Perunakeisari tulee kiittämään Lauria henkensä pelastamisesta. Miten hän voisi korvata? Lauri vastaa että se käy ihan helposti. Hän haluaa että Carola ja Sami saavat toisensa. "Maailmassa on niin vähän onnea että heille sen tahtoisi antaa." Perunakeisari jähmettyy. Tätä hän ei tullut ajatelleeksi. Hän miettii ja kääntyilee ja vihdoin ilme sulaa hänen kasvoillaan. "Olkoon niin", hän sanoo: "Mutta menkööt naimisiin heti ettei taas tule mutkia matkaan!" Soili Jalaspuro tulee Antti Mäen asunnolle ja näkee heti tutun sohvan, jota muuttomiehet kantavat ulos. Muuttomiehet sanovat että kyseessä on häätö ja häädetty Antti Mäki on lähtenyt lentoasemalle. Hän oli tilannut lennon Lontoosta Kapkaupunkiin. Soili on poissa tolaltaan. Hän ryntää lentoasemalle. Hän näkee kuinka Antti kiirehtii tullin läpi. Natashan veljen mafiamiehet puhuvat kännykkään venäjää ja viittilöivät Antin perään. Soili säntää kiireellä pankkitiskille ja kysyy, onko hänen kirjoittamansa shekki lunastettu. Kun pankkineiti sanoo että tililtä on tänään nostettu isompikin summa rahaa, Soili ei kestä enää vaan purskahtaa itkuun: "Minut on jätetty yksin!" Lentoasemalla on vilskettä. Alice on myös lähdössä. Hän näkee Laurin kuvan Iltapäivä-lehdessä. Juttu on otsikoitu "Verinen draama lehtikeisarin kotona!" Alicea ei enää kiinnosta! Carolus on myös lentoasemalla. Hän on tullut vastaan Mallaa, joka tulee Samin ja Carolan häihin. Jälleennäkeminen on hellä. Carolus aivan kiemurtelee. He törmäävät Aliceen, joka uhkaa joskus vielä palata. Carolus uppoutuu uudelleen Mallan katseen lumoon ja kiittää tätä Carolan hengen ja koko Lehtitalon pelastamisesta: "Kohtalo voi joskus olla kummallinen!" sanoo Carolus. Malla on viehättävimmillään ja sanoo että Caroluksen on tanssittava häissä koko ilta hänen kanssaan. Häämarssi soi ja kirkko on täynnä väkeä. Lauri ontuu kepin nojassa takapenkkiin. Elli istuu Hannun kanssa edessä ja näkee Laurin saapumisen. Ovet avautuvat ja Carolus taluttaa morsiamen kirkkoon. Sami tulee vastaan, kumartaa Carolalle ja niin he astuvat yhdessä alttarille. Pappi puhuu kauniisti sydämestä, rististä ja ankkurista, joka yhdisti nämä nuoret. Sylvi ja Perunakeisari istuvat vierekkäin liikuttuneina, Elli pyyhkii kyyneleitään. Kaunista ja harrasta. Vain Lauri takapenkissä on surullinen: "Sami saa Carolansa ja Elli Hannunsa. Nyt minä voin lähteä!" Kirkon portailla hääpari astuu riisisateeseen. Morsianta pyydetään heittämään hääkimppunsa. Kuka onkaan seuraava morsian? Kimppu kieppuu ilmassa. Monet kädet tavoittelevat sitä, mutta se tipahtaa suoraan Mallalle. Malla liukastuu ja kaatuu Caroluksen syliin. Heidän katseensa kohtaavat! Hääpari lähtee autollaan. Hääväki vilkuttaa. Kaikki ovat lähdössä. Viimeisenä kirkon ovella seisoo Lauri. Kun muut ovat jo poistuneet, hän huutaa Ellin ja Hannun perään. Hän pyytää Elliä antamaan anteeksi, jotta voisi lähteä. Elli pysähtyy, miettii hetken ja sanoo antavansa anteeksi. Lauri katsoo Elliä surullisena ja sanoo: "Elli, minä rakastan sinua aina!" Elli kääntää selkänsä ja jatkaa matkaa Hannun kanssa. Laurin pää painuu alas. Äkkiä Elli pysähtyy. Hannu katsoo häntä peloissaan. Elli kääntyy Lauriin päin — ja juoksee — ja juoksee suoraan Laurin syliin! "Lauri, minä rakastan sinua!" sanoo Elli, ja niin he suutelevat kirkon portailla! Suuret lumihiutaleet satavat maan valkoiseksi. Sen pituinen se! Sen pituinen Tuliportaat!