Rikosmuseo kertoo miten rikos tehdään

Rikosmuseo perustettiin 1937 poliisin opetusnäyttelyksi. Tarkoituksena oli kertoa virkakunnalle miten rikos tehdään ja minkälaisia välineitä siinä käytetään. Tämä tieto on hyvä pitää pienessä piirissä. Siksi Keskusrikospoliisin tiloissa sijaitseva museo on suljettu yleisöltä.

Kyllikki Saaren löytöpaikalta taltioitu kuiva männynoksa on yksi edelleen selvittämättömän tapauksen symboleista. Museosta vastaava tietopalvelupäällikkö Klaus Kaartinen rinnastaa Kyllikki Saaren yleisöä vieläkin kiehtovan mysteeriin tapaukseen, joka ei ole suuren yleisön kestomuistissa. Kuukausi ennen Kyllikki Saaren surmaa tapahtui Muhoksella, Soson rautatiepysäkillä raaka veriteko.

- Pitkäperjantain vastaisen yönä nuori mies murtautui rautatiepysäkille. Hän kuvitteli, että saa rauhassa, kenenkään kuulematta räjäyttää kassakaapin. Mies ei ymmärtänyt, että pysäkinhoitaja vaimoineen asuu yläkerrassa.

Rysän päältä yllätetty omaisuusrikollinen tarttui vasaraan ja hakkasi kuoliaaksi pysäkinhoitajan vaimoineen sekä yläkerrassa nukkuneen pariskunnan aikuisen tyttären ja viisivuotiaan pojantyttären.

Tekijä jäi nopeasti kiinni. Mediakohu oli valtava. Kirjoituksissa vaadittiin jopa kuolemanrangaistuksen palauttamista. Mutta koska tapaus selvisi nopeasti, eikä siihen liittynyt mitään mystistä, juttu on unohtunut lähes tyystin.

Kärkölän nero

Klaus Kaartinen on viehättynyt erityisesti erilaisiin petoksiin ja väärennöksiin liittyviin juttuihin. Niissä luodaan maailmoja ja saadaan ihan täysjärkiset ihmiset uskomaan mitä ihmeellisimpiä asioita.

Nuori mies Eino Mattila on sodanjälkeisen ajan olosuhteet huomioiden Suomen kaikkien aikojen taitavin väärentäjä. Mattila oli keksijän alku, joka tarvitsi keksintöjensä kehittämiseen rahaa. Sitä hän hankki myymällä mustaan pörssiin elintarvikkeita, joita hän oli saanut ostettua väärentämiensä yleisostokorttien avulla.

- Hän valmisti tuvassa, hyvin alkeellisissa oloissa, öljylampun valossa yleisostokorttien väärennöksiä, itse värjäämilleen paperilapuille. Ne olivat niin taidokkaasti tehtyjä, että tarvittiin tuhatkertaiset suurennokset ja laboratorio-olosuhteet, jotta ne pystyttiin erottamaan aidoista. Eli kaupassa hän ei olisi niistä jäänyt kiinni koskaan.

Eino Mattila oli lahjakkuus kädentaidoiltaan. Hän viilasi alkeellisin työkaluin leimasimet sadasosamillin tarkkuuteen. Käytti kiinnitykseen apuna auton tunkkia ja kallion koloa. Mihin Eino Mattila pystyisikään tänä päivänä?

- Esimerkiksi setelien turvaus on parantunut valtavasti, mutta niin ovat myös väärennökseen käytetyt välineet. Tämä on ikuinen kilpajuoksu. Tänä päivänä Kärkölän neron kaltainen väärentäjä tietysti valmistaisi itse hologrammit ja pujottaisi turvalangan setelin sisään. Tämmöiset turvatekijät hän saisi varmasti ohitettua, mutta ei varmaan kuitenkaan kaikkia.