Irma La Douce - Pikku pariisitar
(Irma La Douce, USA 1963, 137')
Sunnuntaina 6.4. klo 19.00
Billy Wilderin elokuvien sarjaa jatkava Irma la Douce - pikku pariisitar saa usein jopa Wilderistä pitävät kriitikot hieman vaivautuneiksi tai ohittamaan elokuvan lyhyin kommentein. Sehän on poliittisesti hyvin epäkorrekti romanttinen seksikomedia pariisilaisista ilotytöistä ja heidän parittajistaan.
Samasta aiheesta tehtävä dokumentti olisi luultavasti ankea ja vakava, ja draamasta tulisi tragedia. Kun Wilder tekee siitä komediaa, hän tekee sitä vieläpä mahdollisimman kuplivaan ja pirteään tyyliin. Yleisöön konsepti tehosi, ja Irma La Douce oli Wilderin 1960-luvun menestynein elokuva.
Itse asiassa Wilder on tietoisesti irrottanut koko elokuvan oikeasta todellisuudesta. Studiolavasteineen ja karamelliväreineen sekä karrikoituine henkilöhahmoineen Irma La Douce sijoittuu jonkinlaiseen aikuisten Mikä-Mikä-Maahan, tuhmaan satu-Pariisiin. Myös henkilöt ja tapahtumat ovat sellaisia, joita voi esiintyä vain elokuvissa.
Tyyliltään, rytmiltään ja kirkkailta väreiltään elokuva muistuttaa 1950-luvun Technicolor-musikaaleja, ja itse asiassa Irma La Douce jopa perustuu teatterimusikaalin, josta Wilder ja käsikirjoittaja I.A.L. Diamond ovat kuitenkin poistaneet laulut ja tanssit. Elokuva kuitenkin sai Oscarin osuvasti juuri André Previnin musiikista.
Jack Lemmonin esittämä Nestor Patou on rehellinen ja nuori poliisi, joka saa siirron ilotytöistään tunnettuun pariisilaiskortteliin. Virkaintoinen Nestor yrittää lopettaa tyttökaupan mutta hankkii näin vain potkut itselleen, koska hänen esimiehensä paitsi suvaitsee prostituutiota, saa siitä lahjuksia.
Hukuttaessaan murheitaan Nestor kohtaa ilotyttö Irma La Doucen (Shirley MacLaine), päätyen tämän rakastajaksi ja parittajaksi. Kun Nestorin tunteet syvenevät, hän ei kuitenkaan halua enää jakaa Irmaa kenenkään kanssa. Niinpä hän alkaa viettää kaksoiselämää rikkaana englantilaislordina, joka maksaa Irmalle varatakseen hänet vain itsellään.
Shirley MacLaine ja Jack Lemmon olivat näytelleet mainiosti yhteen jo Wilderin Poikamiesboksissa, ja nytkin yhteispeli sujuu hyvin, joskin erilaisissa rooleissa. MacLainen suorituksessa ei ole mitään vikaa, mutta jännittävän ajatusleikin saa kuitenkin aikaan kun yrittää kuvitella Irma La Doucen roolissa Marilyn Monroen tai Elizabeth Taylorin, joita Wilder oli aluksi kaavaillut nimirooliin.
O: Billy Wilder. N: Shirley MacLaine, Jack Lemmon.
