Tiede

Takaisin

Lue kysymyksiä ja vastauksia Veitsen terällä -ohjelman aiheista keväältä 2008



KYSYMYKSIÄ REFLUKSILEIKKAUKSESTA

Minulle on tehty refluxleikkaus tähystyksellä 9.3. Kuinka kauan paranemista voi tapahtua? Miten kauan pitää välttää raskasta työtä/nostelua? Onko mansetti liian tiukka, kun ruoka ajoittain takertuu kiinni (esimerkiksi riisi ja liha)? Röyhtäily kyllä onnistuu ja 3-4 viikkoa olikin erittäin runsasta röyhtäilyä, turvotusta ja ulostusvaikeutta. Nexiumia en ole pystynyt lopettamaan. Kahden viikon päästä leikkauksesta yritin olla viikon ilman ja tuloksena vanha tuttu turvotus, kipu ja röyhtäily. Nyt taas uusi yritys ja kymmenes päivä ilman nexiumia menossa. Vielä ei kipua. Sen sijaan edelleen nousee limaa kurkkuun ja on korvan tukkoisuutta kuten ennen leikkausta, etenkin usein ruoan jälkeen. Viiden viikon kohdalla myös kurkku tuli kipeäksi yöllisestä refluxista. PH mittauksessa ennen leikkausta oli kohtalainen pystyreflux(17). Leikkauksen jälkeen olen laihduttanut kolme kiloa koska toivoin siitä olevan apua toipumiseen. Nyt paino on 63 kiloa.

Onko leikkaavan lääkärin kokemuksella merkitystä leikkaustulokseen?

Tiedosta kiittäen

1.Teidän ei enää tarvitse välttää nostelua
2. Mansetti saattaa olla liian tiukka. Suosittelen tähystystutkimusta ja siinä mahdollisesti tehtävää mansettikohdan laajennusta, jos on kireä.; turvotus, kipu ja röyhtäily eivät ole tyypillisiä refluxtaudin oireita.
3. Leikkaavan lääkärin kokemuksesta ei liene ainakaan haittaa.

Matti Pääkkönen
Gastrokirurgian ylilääkäri

Olen 25-vuotias ja minulla on todettu viime syksynä refluksitauti. Minun tapauksessani kyseessä on larynfofaryngeaalinen refluksi eli ylärefluksi.
Lääkärini suositteli minulle refluksileikkausta koska ph-mittauksessa minulla oli päivän aikana kuusi pitkäkestoista refluksia (eli yli 5 min.) distaalisesti mitattuna. Pisimmillään refluksit olivat 7 minuuttia. Vatsatähystyksessä portti todettiin hieman väljäksi. Lääkkeet toimivat tyydyttävästi, mutta tulehdus kurkunpäässä on pysynyt jatkuvasti. Suurimpana vaivana ovat ääniongelmat kuten krahina ja käheys. Elintapani ovat terveet: ei liikapainoa ja vältän kaikkea refluksia aiheuttavaa ruokaa.

Kysyn, onko tapaukseni tyypillinen refluksileikkauksen kannalta ja saavutetaanko leikkauksella yleisesti myönteisiä tuloksia ylärefluksin ongelmien kuten äänen kannalta? Mitä asioita mansetin kestävyyden kannalta pitäisi välttää, voiko aktiivista liikuntaa harrastaa normaalisti (esim. jalkapallo)?

Terv. Lare

Leikkauksella voidaan saada apua myös ylähengitystieoireisiin - ei kuitenkaan aina. Liikuntaa voi harrastaa 2 viikon kuluttua ja raskaampaa treenausta 1 kk kuluttua leikkauksesta.

Matti Pääkkönen
Gastrokirurgian ylilääkäri

Olen ollut leikkausjonossa kohta 6 kk ja operaation lähestyessä myös epäröinti lisääntyy. Olen kovasti liikunnallinen 38-vuotias nainen. Harrastan pääosin aika reippaita lajeja, bodypump, bodycombat, bodyattack sekä circuit. Huolestuttaa kovasti, että kuinka harrastusten kanssa käy. Fundoplikaation yhteydessä korjataan myös suuri hiatus hernia. Tiedän, että urheilla voi nousujohteisesti sairausloman jälkeen, mutta kysymys kuuluu: koska voin treenata normaalisti täysillä, käyttää normaalinkokoisia painoja jne. pelkäämättä, että pilaan tehdyn mansetin? Missä vaiheessa ylipäänsä voin aloittaa vatsalihasten treenaamisen ja onko syytä tehdä jotenkin varovaisemmin aluksi ja kuinka kauan? Onko joitain vatsalihasliikkeitä syytä välttää pidempään? Lisäksi kiinnostaa, että kun tuo hiatus hernia korjataan, niin voiko sekin periaatteessa purkautua kuten mansetti?

Refluksi todella haittaa elämääni eikä happolääkitys poista oireita, regurgitaatioita on päivittäin, jatkuva palantunne kurkussa, yskää ja käheyttä, ääni ei tahdo kestää asiakaspalvelutyötä, edes kengännauhojen solmiminen ei suju ilman, että oksennus nousee suuhun. Mielestäni siis operaatio on tarpeellinen, mutta en millään tahtoisi mennä 'mummojumppaan' vielä, kun pystyn muuhunkin.

Kiitos vastauksesta, terv. Kristiina

Vaikken tarkkaan tiedäkään, mitä osa harrastuksistanne on, kovankin treenin voi aloittaa 1 kk leikkauksesta - sitä ennen kevyttä liikuntaa. Valitettavasti hiatushernia-aukkokin voi joskus "purkautua", sillä pallean reunassa ommeltu lihaskudos on usein melko haurasta.

Matti Pääkkönen
Gastrokirurgian ylilääkäri

Minulla on todettu synnynnäisenä vikana refluksis ja ruokatorveni on kuulema huomattavan lyhyt, muistaakseni 38cm, virtaukset pääsevät kulkemaan koko ajan läppä ei kuulema sulkeudu ollenkaan, tähystys tehty noin 15 vuotta sitten ekan kerran ja muutama vuosi sitten uudelleen, ongelmat saatiin kuriin reseptilääkkeillä, joita olen syönyt noin 15 vuotta, sitä ennen käytin läpi kaikki käsikaupan lääkkeet ilman mitään tehoa, nyt enää mitkään reseptilääkkeet eivät tahdo auttaa ja pinna on kireällä koko ajan, en voi mennä ph-mittaukseen, koska en voi olla yhtään ilman lääkkeitä, eli ne siis auttavat hyvin vähän, mutta eivät enää niin hyvin, kuin aiemmin, lääkkeitä on vaihdettu usein ja kaikki on kokeiltu läpi, olen iältäni 36-v täytän tänä vuonna 37, joudunko siis koko loppuelämäni kärsimään ilmeisesti perintönä saadusta surkeasta mahasta, kun lääkäri ei leikkaa ilman ph-testiä, olisiko kenties homeopaattisista lääkkeistä apua, tiedän tapauksia muiden sairauksien osalta joissa ne ovat auttaneet, näinkään elämäni ei voi jatkua.

Nykyään on tullut oireena myös möykyn tunne kurkussa, se on todella haittaavaa ja kielen toisen puolen kuivumista tai tunnottomuutta, siis sellaista outoa tunnetta, näihin ei ole löydetty selitystä, johtuisivatko tuosta happo-ongelmasta.

-Mahansa kironnut-

Mahalaukun tähystys ja pH-mittaus näyttäisivät olevan tarpeellisia (annettujen tietojen perusteella) leikkauksen hyödyn arvioimiseksi. On muistettava että leikkauksiin liittyy aina myös riskejä ja haittavaikutuksiakin.

Matti Pääkkönen
Gastrokirurgian ylilääkäri

KYSYMYKSIÄ DIVERTIKULOOSISTA JA SUOLENPOISTOLEIKKAUKSISTA

Oli mielenkiintoista katsoa divertikuloosi-ohjelmanne, sillä minulta poistettiin suolta jokin aika sitten. Nytpä näin miten se tapahtui. Minulla tosin on viisi tähystysreikää. Siihen liittyen on herännyt seuraava kysymys: Voiko tuossa toimenpiteessä syntyä jonnekin kohtaan suolta tiukka mutka, mistä sisällön on hankalampi edetä?

Vastausta toivoen,
Raili

Tähystysreikiä tehdään tarpeen mukaan lisää jos toimenpide sitä teknisesti vaatii. Yleensä mitään uusia mutkia ei synny, päinvastoin yksi mutka oikenee. Leikkauksessa suolenpäät liitetään uudelleen yhteen, joskus harvoin siihen liitoskohtaan voi kehittyä ahtauma. Jos tukosoireita ilmenee, niin asia selviää paksusuolen tähystyksellä.

Saija Vuolio,
yleis- ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri

Voiko umpipussitautia sairastaa jo hyvin nuorena? Olin noin 22-vuotias, kun jouduin sairaalaan selittämättömien vatsakipujen takia. Silloin siihen liittyi oksentelua, kuumetta ja kipua, joka vaihtoi paikkaa palleasta alavatsaan asti. Lähdin sairaalasta 3 päivän päästä, mutta syy kipuihin ei selvinnyt, vaikka sinne mennessä minulle sanottiin että leikataan umpisuoli. Sitä ei leikattu. Sanottiin vain tulehdusarvojen yleisesti olleen koholla.

Nyt kun olen 42v. vastaavaa kohtausta ei ole tullut uudelleen, mutta silloin tällöin (harvemmin kuin kerran vuodessa) tulee vatsaan kipuja, jotka havaitsen aina ensimmäiseksi aamulla, kun herään ja lähden liikkeelle. Kipu on yleensä ylävatsassa, useimmin oikealla puolella, hiukan kylkiluusta alaspäin. Silloin ei pysty istumaan, koska vatsa menee kasaan, ja sattuu. Noustessa kipu tuntuu kuin aukeavalta haavalta, kun vatsa suoristuu. Seisaalla kipu ei juuri tunnu, ja pitkällään olo helpottaa ja rauhoittaa.

Näihin ei liity useinkaan kuumetta, vain kova paikallinen kipu, joka usein menee parissa kolmessa päivässä ohi.

Ainut yhteinen tekijä, jonka olen keksinyt, on se että edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa olen syönyt joko hapankorppuja (ennen ensimmäistä sairaalareissua!) tai ruisleipää tai mysliä. Kaikki ruokia, jotka varmasti vielä turpoavat vatsassa, ja huono tapa minulla on juoda nestettä liian vähän. Toisaalta olen epäillyt myös stressillä olevan osuutta asiaan.

Onko mitään millä voin estää uusiutumisen tai mahdollisen sairauden muodostumisen? Vaikka kuituinen ruoka on hyväksi, pitääkö kuitenkin välttää ruisleipää ja vatsaa ärsyttäviä kasviksia? Ruokatottumukseni eivät ole kovin hyvät.

terveisin,
Anne

Mahdotonta sanoa mikä nuorena olleet oireet on aiheuttanut. Nuorella iälläkin voi sairastaa divertikuliitin eli umpipussin tulehduksen vaikka se onkin selvästi harvinaisempaa. Kuvaamanne oireet eivät ole kuitenkaan tyypilliset kyseiselle taudille.

Myöskään myöhemmällä iällä kuvaamanne oireet eivät ole umpipussitaudille tyypillisiä.

Kasvikset ja kuidut ovat hyväksi. Täytyy vain testaamalla yrittää löytää sellaiset tuotteet, jotka sopivat teidän vatsallenne.

Saija Vuolio,
yleis- ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri

Olen sairastanut divertikuloosia 15 vuotta eril.jaksoina. Kertaakaan en ole joutunut sairaalahoitoon, mutta lähellä on ollut. Monta antibioottikuuria. Välillä jopa 2 vuoden oireettomia taukoja. Viime vuonna 3 kertaa divertikuliitti, jonka vuoksi taas kerran tähystyksessä, jossa diagnostisoitiin ensin lievä krooninen koliitti (paksunsuolen tulehdus), siihen asacol-kuuri, sen jälkeen 3 kk rauhaa, taas ripulointia, verenvuotoa ulosteessa, tähystys, jossa diagnoosina akuutti proktiikki, johon nyt kortisoonikuuri ja asacol-lääkitys. Nyt tilanne rauhoittunut ja vointi hyvä.

Kysymykseni kuuluu: voivatko divertikkelit laukaista colitis ulcerosan (haavainen paksunsuolen tulehdus)? Voivatko divertikkelit aiheuttaa rectoceleä (peräsuolen pullistuminen emättimeen), joka minulla myös on ja voiko taas rectocele mahd. aiheuttaa peräsuolen tulehdusta? Kaiken tämän lisäksi minulle on tehty kohdunpoistoleikkaus 6 v. sitten. Se ilmeisesti edesauttaa myös rectoceleä. Psyykkisesti taudit rassaavat aika lailla ja tuo rectocele erityisesti. Milloin sen voisi leikata ja pitäisiköhän nuo divertikkelit myöskin vielä tutkia perusteellisemmin ?

Ystävällisin terveisin,
Marja

Kertomuksestanne ei selviä onko teille tehty Colitis ulcerosa diagnoosi (haavainen paksunsuolen tulehdus). Tai milloin divertikkelit on todettu. Divertikuloosi ja Colitis ulcerosa eivät liity yhteen. Myös rectocele on näistä erillinen tauti.

Jos divertikkelit on todettu paksusuolen tähystyksessä, niin ei siinä yleensä tarvita muita tutkimuksia. Rectocelen hoito riippuu täysin sen aiheuttamista oireista.

Teillä on todettu jonkinlainen koliitti ja se määrää kyllä kaiken hoidon. Oma lääkärinne pystyy teitä parhaiten neuvomaan kun tuntee kaikki faktat.

Saija Vuolio,
yleis- ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri

Olen 47-vuotias nainen ja sairastan parhaillaan (kolmas päivä menossa) elämäni toista umpipussitulehdusta, edellinen eli ensimmäinen oli runsas kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa tulehdus tuntuu hieman kivuliaammalta -
laskevan paksusuolen lisäksi alavatsa on arka. Sain tulehdukseen 10 päivän kuurin - kahta eri antibioottia kolmesti päivässä - ja ruokavalioksi suositeltiin keittoja, liemiä ja mehuja.

Paksusuoli jurnutti joitakin viikkoja aikaisemmin silloin tällöin, mutta itse tulehdusta edelsi lähes vuorokauden kestänyt ripulointi. Kuuluuko ripuli umpipussitulehduksen taudinkuvaan vai onko kyseessä vain "sattuma"? Olen vatsallani asioihin ja stressitilanteisiin reagoiva, joten aina silloin tällöin vatsani on sekaisin, mutta nyt kyseessä oli selkeä
vesiripuli.

Molemmilla tulehduskerroilla diagnoosi on todettu työterveyshuollossa oireiden ja vatsan tunnustelemisen perusteella, verikoe on otettu diagnoosin jälkeen. Missä vaiheessa suoleni olisi syytä kuvata? Sitä minulle ei ole koskaan tehty.

Kiitos ja terveisin,
Tiina

Divertikuloosi eli suolen umpipussitauti diagnoosi varmistetaan paksunsuolen tähystyksellä. Ripulia saattaa olla oireena monissa eri vatsavaivoissa. Jos vatsa oireilee usein ja tulehdusarvot ovat koholla, niin mielestäni paksunsuolen tähystys olisi hyvä tehdä.

Saija Vuolio
yleis- ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri

Kuinka kauan on syytä kärsiä näitä vaivoja. Olen 55-vuotias ja jo usean vuoden kärsinyt runsaasta kaasusta vatsassa ja nyt vuoden kivusta alavatsassa, tulehduksia ei ole ollut, mutta kolonoskopia on tehty kerran ja todettu että on runsaasti divertikkeleitä ohutsuolessa, istumista on enää kestä paria tuntia pitempään kerralla. Kolonoskopiaan lähdin kun minulla oli kahdenpäivän istumistyö ja tulin siitä kipeäksi jopa kuumeiseksi, koko lantion seutu oli niin kipeä että en saanut housuja jalkaan. Siis pitääkö odottaa tulehduksia?

Vastausta toivoen,
Pirkko

Hankalat ilmavaivat ja divertikuloosi eivät välttämättä ole yhteydessä toisiinsa. Meillä on sellainen kokemus, että jos pätkä suolta poistetaan pelkästään kivun ja ilmavaivojen vuoksi, ilman sairastettuja dokumentoituja tulehduksia, niin potilas ei tästä yleensä hyödy. Ilmavaivoihin voisi yrittää vaikuttaa ruokavaliolla ja liikuntatottumuksilla.

Saija Vuolio
yleis- ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri

KYSYMYKSIÄ KAULARANGAN VÄLILEVYTYRÄLEIKKAUKSESTA

Minulla on löydetty tyrä viidennen ja kuudennen nikaman välistä. Kivut alkoivat noin 4 viikkoa sitten. Puutosoireita ei ole toistaiseksi. Haluaisin kysyä niskatuen merkityksestä tyrän hoidossa: edistääkö se paranemista?

t. epätietoinen

Niskatuki voi helpottaa alussa niskakipuja. Käyttö tulisi rajoittaa vain alkuviikkojen hoitoon.

Millainen tuen pitäisi olla?

Me käytämme pehmeää superlontäytteistä niskatukea.

Entä miten tyrä vaikuttaa juoksuharrastukseeni?

Kipu on ainoa este juoksulle, todennäköisesti juokseminen sinänsä ei pahenna prolapsia.

Koska voin aloittaa jälleen harjoittelun maratonille?

Siinä vaiheessa kun kivut ovat helpottaneet.

Voiko juoksuharjoittelun liian aikainen aloittaminen hidastaa lopullista paranemista tai jopa pahentaa tilannetta?

Ei suoranaisesti.

Veitsen terällä ohjelmassa puhuttiin siitä, että joskus tyrä saattaa tulla seuraavan nikamaväliin kun yksi väli on jo hoidettu. Kuinka todennäköistä se on ja mitä voi tehdä että näin ei kävisi?

t. tiedosta kiitollinen

Meidän kokemuksemme mukaan n. 10-15 %, eli varsin harvoin.

Hei!

Minulta leikattiin kaularangan välilevytyrä viitisen vuotta sitten. Alaselkäni on kipuillut nyt myös useampana vuonna. Olen käynyt siitä alustavasti tutkimuksissa ja kuvissa terveyskeskuksessa. Epäilevät välilevyn tyrää. Voiko näillä kahdella asialla olla yhteyttä, eli voiko selkärankani olla jotenkin "heikompi", jos pullistumia tulee moneen paikkaan?

Terveisin Marju

Sairastettu kaularankaprolapsi merkitsee sitä, että kyseisellä henkilöllä on tietty taipumus tukirankavaivoihin. Syynä lienee yhä useammin geneettiset perussyyt ja vähemmässä määrin ympäristötekijät. Tällä tarkoitan sitä, että myös fyysisesti vähemmän rasittavissa ammateissa geneettisesti herkemmät henkilöt voivat sairastua tukirangan kulumamuutoksiin.

Mielestäni kaularankaprolapsit ja selkärankaprolapsit voivat yhtä hyvin esiintyä eri henkilöllä tai samalla henkilöllä. Prolapsit ennustanevat toisiaan melko huonosti.

Antti Ronkainen
dosentti

KYSYMYKSIÄ NIVUSTYRÄLEIKKAUKSESTA

Olen 28-vuotias mies ja olin vuonna 2004 tutkimuksissa jatkuvien alavatsakipujen vuoksi. Kivut säteilivät vasempaan kivekseen ja tunne oli kuin olisi "munille potkittu". Välillä vasenta kivestä "jomotti" mutta mitään kyhmyjä siinä ei tuntunut.

Minulle tehtiin mm. suoliston tähystys ja urografia (jossa todettiin kaksoismunuaisallas) ja myös urologi tutki minut. Mitään kipuja selittävää ei löytynyt ja urologi totesi, että minulla saattaa olla ahdas nivuskanava mutta exploraatioleikkaukseen ei lähdetä. Asia painettiin villaisella ja opin elämään kivun kanssa. Nyt taas samat kivut ovat tulleet takaisin ja olen harkinnut lääkärissä käyntiä.

Voisiko kyseessä olla nivustyrä?

Terveisin,
nimim. "John Doe"

Kysymyksessä on nivuskipu, jonka yksi syy voi olla tyrä. Muita syitä esim. krooninen eturauhasen tulehdus, jänne- tai lihasrevähtymä nivusessa, tai luukalvon tulehdus häpyluun seudussa. Urheilijalla myös limapussien tulehdukset (bursiitit)ym. Asiaa on jo paljon tutkittu, mutta vielä voisi tehdä lantion alueen magneettitutkimuksen. Tämän voi suorittaa joko oman paikkakunnan sairaalassa tai yksityisesti. Sitten vastauksen kanssa kirurgin puheille.

Hannu Paajanen
Kirurgian erikoislääkäri, dosentti

Olen 68-vuotias mies ja minulle tehtiin nivustyräleikkaus noin kuukausi sitten. Leikkaus tehtiin ns. avoleikkauksena ja tuettiin verkolla.
Leikkauksen jälkeen toinen kives turposi ja muuttui mustanpuhuvaksi. Vielä nytkin kives on kananmunankokoinen ja kova. Mistä voi olla kysymys ja palautuuko kives omia aikojaan entiselleen?

Nimimerkki: Huolestunut

Kivespussiin valuu joskus verta ja se tekee mustelman sekä turvotuksen. Tilanne korjaantuu itsestään 1-2 kk kuluessa ja ei ole vaarallinen.

Hannu Paajanen
Kirurgian erikoislääkäri, dosentti

Miehelläni on todettu pieni nivustyrä vasemmassa nivusessa. Sitä ei ole vielä leikattu. Nyt myös oikea puoli on ruvennut aristamaan, voiko myös siihen olla tulossa tyrä? Vasemman puolen leikkauksesta on puhuttu, että leikataan jos tyrä käy kivuliaammaksi. Voiko molemmat puolet leikata samalla kertaa jos toinen oireilee vain vähän? Onko toipumisaika pidempi jos molemmat puolet leikataan, vai olisiko siitä tässä vaiheessa vain haittaa?

terv. Elina

Oireetonta tai vähäoireista pientä tyrää ei välttämättä kannata leikkauttaa. Jos tyrä on molemminpuolinen, voi ne korjata samalla kertaa joko avoleikkauksella tai mieluummin tähystyskirurgisesti. Toipumisaika on sama varsinkin tähystysleikkauksessa.

Hannu Paajanen
Kirurgian erikoislääkäri, dosentti

Olen 55-vuotias mies ja minulta leikattiin nivustyrä noin 5 vuotta sitten. Olisiko mahdollista että olisi katkennut hermoratasäikeitä kun on sen jälkeen ilmennyt istuessa ja lenkillä ollessa, kiveksissä vetoa, niin että se rajoittaa harrastustoimintaa.

Epätietoinen kysyy

Yleensäkin leikkausten jälkeen leikkausalueella ja iholla on tuntemuksia, koska leikkauksissa muodostuu arpikudosta ja pintahermoja katkeaa. Nivustyräleikkauksissa on 3 hermoa leikkausalueella, joista 2 johtaa kivekseen päin tuntemuksia. On mahdollista, että nämä hermot ovat kiinni leikkausarvessa ja "sähköttävät". Vaiva on vaaraton, mutta jos kipuja on paljon, kannattaa hakeutua kirurgin vastaanotolle.

Hannu Paajanen
Kirurgian erikoislääkäri, dosentti

Aiheutuuko nivustyrä leikkauksesta ongelmia kakkostyypin diabeetikolle?
Se ei yleensä kipuile. Mutta jos syön rouheista tummaa leipää tai suolattua lohta niin vatsaa polttaa ja tyräpullistuma tulee kivikovaksi. Polte saattaa kestää pari tuntia. Selällään maaten saan pullistuman painumaan takaisin vatsaan ja polte lakkaa melkein välittömästi.

Diabeetikko 79v

79-vuotiaskin diabeetikon tyrä kannattaa leikata, jos siitä aiheutuu tuollaisia oireita. Tyrän kovuus viittaa kureutumisvaaraan, joten suosittelen leikkaushoitoa.

Hannu Paajanen
Kirurgian erikoislääkäri, dosentti

KYSYMYKSIÄ SISÄKORVAISTUTELEIKKAUKSESTA
Kysymyksiin vastaa korvalääkäri Antti Hyvärinen.

Mitä tapahtuu, jos implantti ei aktivoinnin yhteydessä alakkaan toimia?

Mistä toimimattomuus voi johtua?

"Uusintaleikkausko?"

Laitteiston toiminta tarkastetaan leikkaussalissa asentamisen yhteydessä. Näin estetään jo valmiiksi viallisen laitteiston asentaminen. Implanttien valmistajien laaduntarkistus toimii erittäin hyvällä tasolla, joten tällaista tapahtuu maailmanlaajuisesti vain hyvin harvoin.

Yleisimmin kuulemisen ongelmat eivät leikkauksen jälkeen johdu siis laitteistosta, vaan potilaasta. Esimerkiksi kuulohermon rappeutumien voi aiheuttaa sen, että viesti ei implantilta saavutakaan aivoja kuten pitäisi. Tätä voi tapahtua esimerkiksi pitkään kuuroina olleiden potilaiden implantoinnissa. Näissäkin tilanteissa kuulo kehittyy pikkuhiljaa takaisin.

Uusintaleikkausta tarvitaan ainoastaan siinä tapauksessa, että laitteiston sisäiset osat menevät jostakin syystä rikki. Näin on muutamien potilaiden kohdalla jouduttu Suomessa tekemään. Uusintaleikkaus on kuitenkin mahdollista suorittaa ja tulokset ovat näissä olleet hyviä.

Antti Hyvärinen

Hei!

Olen 55-vuotias mieshenkilö. Vuonna -88 minulta leikattiin vasen korva pitkään jatkuneen vuodon ja tulehduksen vuoksi. Korva oli sisältä täynnä mätää, joka leikkauksessa poistettiin. Samalla havaittiin kuuloluiden mädäntyneen lähes kokonaan pois. Jäljelle jääneet kuuloluut, ( vasara ja alasin) poistettiin. Kuulokyky niiltä osin on mennyt. Jalustimesta eteenpäin kaikki muu osa jäi ennalleen. Kuulotutkimuksissa on todettu kuulokyvyn olevan tallessa. Tärykalvo on tehty "tarvikeosilla".

Kysyisin olisiko minulle mahdollista asentaa sisäkorvaimplantti ja näin auttaa kuulokykyä kohentumaan.

"Kuulokyky implantillako"

Mikäli Teillä on normaalisti toimiva sisäkorva voidaan sitä käyttää hyväksi, eikä implanttia tarvita. Tässä tilanteessa apua voidaan saada luuhun ankkuroitavalla kuulokojeella, eli ns. Baha-laitteistolla. Se käyttää hyväksi normaalisti toimivaa sisäkorvaa ja on siten tässä tilanteessa hyvä ja toimivin ratkaisu. Tilanteesta riippuen voidaan myös käyttää aivan normaaliakin kuulokojetta ja saada apu siitä.

Antti Hyvärinen

Isäni odottaa sisäkorvaistukeleikkausta (leikkauspäätös tehty) ja ohjelma loi uskoa itse leikkauseen ja sen tuomaan apuun tilanteessamme, josta eniten kärsii jo lähes täysin kuulonsa menettänyt isäni.
Muutama kysymys kuitenkin nousi mieleen:

Olen käsittänyt, että Suomessa asennettavia istukemalleja on useita ja eri sairaalat asentavat eri valmistajien implantteja. Onko näissä malleissa ja merkeissä ratkaisevia eroja? Entä onko tiedossa eroja eri malleilla saavutettujen paranemistulosten välillä?

Dokumentissa implantti asennettiin verrattain hyvin kuulevalle henkilölle.

Mikä merkitys onnistumiselle on sillä, että kuulon heikentyminen on tapahtunut pidemmällä aikavälillä ja nykytilanteessa isäni on käytännössä lähes kuuro?

Tietyn taajuisten äänten kuulemisesta (todella korkeat ja matalat) on kulunut hänen kohdalla jo useita vuosia. Unohtaako aivot miltä tietyt äänet tulisi kuulostaa ja kuinka tämä vaikuttaa kuulon palautumiseen?

"Mikko"

Eri laitteiden välillä on pieniä eroja, mutta ne jäävät niin pieniksi, että normaali potilaasta johtuva tulosten vaihtelu on huomattavasti suurempaa.
Suomessa on käytössä kaksi implanttijärjestelmää, ja molemmilla saadaan hyviä kunoutustuloksia.

Implantoinnin antama tulos on sitä parempi mitä nopeammin kuuroutumisen jälkeen implantti asennetaan. Pikkuhilja kuntoutustulos heikkenee, eli kuuloradassa tapahtuu rappeutumista, mikäli sitä ei käytetä. Yleensä katsotaan, että mikäli korva on ollut kuulemattomana yli 10 vuotta, tulee implantointiin suhtautua varauksella. Kuitenkin tulee muistaa, että mikäli huonostikin kuuleva korva on koko ajan ollut käytössä kuulokojeen kera, on odotettavissa oleva tulos aina parempi.

Yksilöllinen vaihtelu on potilaiden välillä suurta, joten mitään varmaa ei voi lähteä ennustamaan. Mutta yleensä kuuleminen opitaan, vaikka jollakin taajuusalueella kuulo on ollut poissa pidempäänkin.

Antti Hyvärinen

KYSYMYKSIÄ KEUHKOSYÖPÄLEIKKAUKSESTA

Hei,

Vaikka ohjelmassa käsiteltiin keuhkosyöpäleikkausta, tuli mieleeni kysyä seuraavaa: Ystäväperheen jäsenellä (mies, ikä 56 v.) on pitkälle edennyt keuhkofibroosi: keuhkoista toimii enää 33 %. Tauti on todettu 1,5-2 vuotta sitten.

Onko henkilölle mahdollista tehdä keuhkojen siirtoleikkaus? Missä vaiheessa se olisi tehtävä? Henkilöä hoitava lääkäri ei ole leikkausta suositellut, vaikka henkilön kunto alkaa olla todella huono: voimat ehtyvät, hän yskii jatkuvasti, jäsenet puutuvat. Viimeisin lääkärikäynti oli tällä viikolla, seuraava 1/5 vuoden päästä...

Onko niin, että lääkäri ei suosittele tällaisissa tapauksissa keuhkosiirtoleikkausta, jos potilas ei sitä itse kysy tai pyydä? Onko tämä yleinen käytäntö Suomessa? Kuinka pitkään keuhkosiirteitä yleensä joudutaan odottamaan? Milloin jonoon? Olen kuullut, että Scandinavian mailla on 'ko. elinpankkisopimus'.

Ystävällisin terveisin,
Kaija

Hyvä Kaija,

Keuhkosiirre tehdään potilaille, joilla on hyvin vaikea keuhko- tai sydänkeuhkosairaus, joka etenee kaikista hoidoista huolimatta ja odotettavissa oleva elinaika on alle 2 vuotta. Tällaisia sairauksia ovat erilaiset vaikea-asteiset interstitiellit keuhkosairaudet, jotka arpeuttavat pysyvästi keuhkokudosta (esim. juuri keuhkofibroosi), keuhkolaajentumatauti, pysyvästi korkea keuhkovaltimoverenpaine yms.

Keuhkosyöpään tai muillekaan vastikään syöpään sairastuneille ei tehdä keuhkosiirteitä, koska tarvitaan hyvin vahva hylkimisenestolääkitys, ja se taas estää elimistön omia puolustusmekanismeja syöpää vastaan.

Kun edellytykset keuhkon- tai sydänkeuhkonsiirrolle täyttyvät, potilas asetetaan siirtojonoon. Jono etenee elinten saannin ja kudossopivuuden mukaan ja siirtoleikkaukseen pääsy voi kestää päivistä jopa useisiin vuosiin. Osa siirtoa odottavista ehtii valitettavasti kuolla ennen sopivan elimen saantia.

Siirtoa varten potilaan tulee olla keuhko- (tai keuhko-sydän-) sairautta lukuun ottamatta vakaassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, mitään muita vakavia yleissairauksia tai elinhäiriöitä ei saa olla. Elinsiirroissa ongelmana on siirteiden saanti, ja näin ollen saadut siirtoelimet joudutaan kohdentamaan sellaisille potilaille, jotka niistä eniten ja pisimpään hyötyvät.

Keuhko-, sydän-, munuaissiirteille ei ole olemassa mitään "pankkia", vaan elimet on siirrettävä heti niiden irroituksesta saajalle. Sen sijaan maiden välillä on sopimuksia siitä, että jos luovutettu elin ei sovi kenellekään oman maan siirrettä odottavalle potilaalle, se voidaan siirtää toisen maan sopivalle potilaalle. Siirrettä odottavien "kudostiedot" ovat siis esim. Skandinavian mailla keskenään tiedossa.

Keuhkokudos on immunologisesti hyvin aktiivista kudosta ja tästä syystä elimistö hyväksyy uuden siirteen huonosti. Siksi joudutaan käyttämään hyvin voimakkaita hylkimisenestolääkkeitä ja keuhkonsiirroissa onkin huonommat pitkäaikaistulokset kuin esim. munuais- tai sydämensiirroissa.

Ensio Berg
sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri

Hei!

Ohjelmassa "Keuhkosyöpäleikkaus" potilaan kasvain oli ymmärtääkseni hyvin rajoittunut. Tuttavallani todettiin vuosia sitten keuhkosyöpä, joka oli tehnyt kasvaimen myös keuhkoputkeen, tai osaan siitä. En muista tätä tarkemmin, koska häntä ei leikattu, mutta jäin miettimään olisiko leikkaus ollut mahdollinen? Voiko siis keuhkoputken kasvaimen leikata? Ja missä kulkee ns. raja, milloin potilasta ei leikata - yleensähän keuhkosyöpä löytyy juuri niin kuin tuttavallanikin, eli kovin myöhäisessä vaiheessa. Tuttavani sai sädehoitoa ja solumyrkkyjä, ovatko ne tehottomampia hoitoja verrattuna leikkaukseen?

Terveisin,
Anita

Hyvä Anita,

Potilaan keuhkosyöpä luokitellaan ennen hoitotoimenpiteitä kasvaimen koon ja sijainnin (=T), alueellisten imurauhasten (=N) ja etäpesäkkeiden (=M) mukaan (ns TNM -luokitus).

Pääsääntöisesti leikkaushoidon piiriin kuuluvat sellaiset potilaat, joilla syöpä voi olla yli 3 cm halkaisijaltaan ja se voi olla levinnyt pääkeuhkoputkeen, mutta etäisyys henkitorven haarautumakohtaan (=carina)on oltava vähintään 2 cm (=T2). Lisäksi syöpäkasvua saa olla vain saman puolen keuhkoportin imurauhasissa (=N1)eikä etäpesäkkeitä kauempana saa olla (=M0).

Jos syöpä kasvaa alle 2 cm etäisyydelle carinasta (=T3), tai syöpäkasvua todetaan samanpuoleisissa välikarsinan imurauhasissa (=N2), mutta kauempana ei ole etäpesäkkeitä (=M0), tulee ensisijaisesti antaa ennen leikkausta solunsalpaajahoito (=sytostaattihoito, solumyrkky). Hoitoa nimitetään neoadjuvanttihoidoksi. Potilaat, joilla todetaan hoitovaste syövälle neoadjuvanttihoidon jälkeen, kuuluvat leikkaushoidon piiriin.

Yllä mainittuja levinneemmissä syövissä leikkaushoito ei yleensä tule kyseeseen, vaan harkinnan mukaan potilaat hoidetaan sädehoidolla, solunsalpaajilla tai niiden yhdistelmillä.

Lisäksi potilaan tulee olla yleiskunnoltaan leikkauskelpoinen ja ajatellun lohkon/keuhkon poiston jälkeen tulee jäädä riittävästi hengityskapasiteettia jäljelle

Keuhkosyövän tehokkain hoito on leikkaushoito yllä mainituin edellytyksin. Sädehoito ja solunsalpaajat hyvin harvoin parantavat levinneen keuhkosyövän, mutta lisää elinaikaa potilaalle ne antavat.

Ensio Berg
sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri

Hei!

Miksi tupakka on niin pahasta ja aiheuttaa keuhkosyöpää? Siitä puhutaan niin paljon, mutta moni tupakoitsija kuolee lopulta ihan muuhun kuin keuhkosyöpään. Poltan itsekin muutaman savukkeen päivässä, taidan siis ottaa riskin? Olen kuullut, että asbesti olisi kuitenkin se suurin paha syövässä.

Jorma

Jormalle,

Tupakansavu sisältää monia voimakkaasti syöpää aiheuttavia aineosasia (=karsinogeenejä). Sen lisäksi tupakansavu tuhoaa hengitysteiden limakalvojen värekarvasoluja ja itse keuhkokudosta. Nikotiini aiheuttaa monille lisäksi riippuvuuden. Tupakan aineosat aiheuttavat myös verisuonten supistumista ja kalkkeutumisesta johtuvaa ahtautumista. Seurauksena on osalle tupakoivista keuhkosyöpä (n. 2000 uutta keuhkosyöpää Suomessa vuosittain, joista 90% tupakkaperäistä). Tupakointi aiheuttaa myös kroonista henkiputken tulehdusta ja keuhkolaajentumasairautta, mikä johtaa pitkään jatkuessaan hengityksen huonontumiseen ja ilmenee tupakkayskänä sekä hengenahdistuksena. Tupakointi johtaa myös valtimoahtaumasairauksiin (sepelvaltimotauti, jalkojen katkokävely, aivovaltimotukkeumat ym.)

On totta, että suurin osa tupakoitsijoista kuolee lopulta muuhun kuin keuhkosyöpään. On arvioitu, että maailmassa kuolee vuosittain n. 1 miljoona ihmistä keuhkosyöpään. Tupakkasairaudet yhdessä muodostavat kuitenkin valtavan rasitteen terveydenhuollolle ja aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä niitä sairastaville. Katuminen on kuitenkin silloin jo myöhäistä; niinpä ennaltaehkäisy on viisautta enkä suosittele "riskin" ottamista.

Onhan keuhkosyöpä yhdistetty moniin aineisiin (asbesti, kromi kvartsi, nikkeli, radon jne.), mutta niiden osuus keuhkosyövän syynä on kuitenkin yhteensä alle 10% luokkaa. Asbesti sinänsä aiheuttaa ennen kaikkea keuhkopussinsyöpää (=mesoteliooma), mikä on erittäin pahanlaatuinen ja huonoennusteinen.

Ensio Berg
sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri

Takaisin