Automaattinen halkokone

Olen sitä ikäpolvea, joka muistaa millaista oli halonhakkuu Holman kartanoan vainionsyrjäkoivikossa sota-aikana kesähelteellä. Työkaluina pokasaha, justeeri, kirves, leka ja rautakiilat. Oksaiset tyvekkäät kaiketi vähän loimuiset koivut eivät ihan leikiten antautuneet pinoiksi.

En oikein tiedä miksi halkoja piti hakata juuri pahimmalla helteellä? Lienee tullut kartanolle määräys, että halkoja piti jo kesällä toimittaa yleiseen kulutukseen-junatkin tarvitsivat halkoja koska kivihiili oli tuontitavaraa. Myös autot kulkivat puukaasulla - "häkäpönttö" vaati koivupilkkeitä.

Muistan hyvin silloisen termin :"Puulla parempiin päiviin". On jäänyt mieleeni senaikainen aprillijuttu. Äänessä oli itse Pekka Tiilikainen. Jotenkin näin se oli: "Eräs metsuri oli kaikessa hiljaisuudessa kehitellyt automaattisen halkokoneen. Vasta nyt huhtikuun ensimmäisenä päivänä hän on julkisesti suostunut esittelemään keksintönsä". Pekan selostuksen takaa kuului monenlaista ääntä: sirkkeliä,lekaa ja kirvestä muistuttavia. Tuolla ihmekoneella kuulemma syntyi siisti halkomotti parissa minuutissa! Se oli 40-luvulla; nythän "motojen" aikana se on muutakin kuin aprillia. Totisinta totta!

Muisteli Eero Niemi Orivedeltä.