Olet tässä

Entisten nuorten sävellahja 26.10. 2013

julkaistu 26.10.2013 klo 17:13, päivitetty 26.10.2013 klo 17:29
Brittiyhtye Procol Harum on yksi ensi kesän Keitelejazzien vetonauloista.

Kuvassa yhtye Procol Harum, joka heitti viimeisimmän Suomen konserttinsa 8. 10. 2013 Helsingin Kultuuritalolla

Soitetut levyt

CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL: Molina

MUNGO JERRY: In the summertime

HECTOR: Ei mittään (Työttömän arkiviisu)

KAUKANAPOISSA: Yökerho

DEEP PURPLE: Maybe I'm a leo

HURRIGANES: Roadrunner

THE BEATLES: Yesterday

JOUKO JA KOSTI: Muisto vain jää

DANNY: Olen lapsi auringon

RAULI BADDING SOMERJOKI: Jykevää on rakkaus

BLACK SABBATH: Black Sabbath

MIDDLE OF THE ROAD: Then you'll know what love is for

PROCOL HARUM: Grand Hotel

BAY CITY ROLLERS: It's a game

Biisikertomuksia

MIDDLE OF THE ROAD: Then you'll know what love is for

Toukokuussa 1973 olin 17-vuotias ja olin keskikoulun viimeisellä eli siis viidennellä luokalla. Luokkamme järjesti tuolloin jumppasalissa diskoillan koulun päättymisen kunniaksi. Viidennen luokan jälkeen osa meistä jatkoi opintojaan lukiossa, osa ammattikouluissa ja osa kuka missäkin.

Tuona diskoiltana tunnelma oli katossa ja muutamia opettajia oli valvomassa meidän teinien suorituksia. Yksi valvovista opettajista oli nuori ja varsin viehkeä naishenkilö, joka oli ollut koulussamme koko lukukauden biologian ja kemian opettajan sijaisena. Kyseinen nainen oli tuona iltana pukeutunut minihameeseen ja moni poika olisi mieluusti neitoa tansittanut - vaan kukaan ei uskaltanut mennä häntä tansiin hakemaan. Kavereitten yllytyksestä koin sitten hetkellisen rohkeuspuuskan ja marssin leveät farkkujen lahkeet lepattaen pyytämään häntä tanssiin. Ja hän suostui kauniisti hymyillen! Muistan hyvin elävästi, että tuolla hetkellä kaiuttimista pauhasi The Osmondsin vauhdikas biisi 'Crazy horses' - enpä tosin älynnyt, että tuo kappale oli jo aivan lopuillaan - ja hups, sitten alkoikin hidas biisi soida heti perään. Niinpä yhtäkkiä tajusin huojuvani hyvinkin lähituntumassa tuon kauniin, minua n. 10 vuotta vanhemman naisen kanssa. Hiki alkoi valua ja jalat rupesivat tuntumaan veteliltä - olin aivan paniikissa.

Tuosta hetkestä on kulunut hieman yli 40 vuotta, mutta yhä edelleen muistan hyvin elävästi sen kauniin biisin, jota tuon opettajani kanssa tanssin. Se oli Middle Of The Roadin 'Then You´ll Know What Love Is For'. Ai ai, kun saisi tuon vielä kuulla!

Rami Helsingistä

RAULI BADDING SOMERJOKI: Jykevää on rakkaus

Bay City Rollers muisteluiden kunniaksi käänteinen toive: Rauli Badding Somerjoen 'Niin jykevä on rakkaus' eli siis "Beijareiden" 'I only wanna be with you'

Olin Lappajärven Tulivuorirockissa tuolloin 5.7.1975. Ilmassa oli jonkin verran odottavaa teinihysteriaa, mutta varsin ehdottomana 14-vuotiaana inhosin Beijareiden edustamaa musiikkilinjaa ja heidän esiintymisensä ajaksi asetuin yhdessä ystäväni Jaanan kanssa humppalavan puolelle. Siellä sitten olimme emmekä kuulleet tai nähneet bändiä lainkaan. Tämä asia tuli sittemmin yleisempäänkin tietoon. En muista pidinkö asiasta itse suurta meteliä vai oliko siitä tullut leveän hymyilyn aihe joissakin piireissä. Sitten myöhemmin, ehkäpä jopa muutaman vuoden jälkeen serkkupoikani kuulutti minua Halkosaaren lavalle ja sain häneltä ikioman BCR-julisteen, jossa oli bändin poikien nimmarit. Osasin jo nauraa itselleni ja tämä muisto lämmittää edelleen. Loppupisteen asia sai abi-keväänä, kun oman lukiomme vanhat olivat tehneet karikatyyrejä meistä lähtevistä; minut oli tietysti puettu skottiasuun ihan oikeaoppiseeen BCR-malliin.

Paula -61

HECTOR: Ei mittään (Työttömän arkiviisu)

Tänään lauantaina 26.10. 2013 klo 17.00 alkaen kokoontuu Etu-Töölössä sijaitsevaan Pub Peteen iso joukko meitä, jotka opiskeluaikanamme 1970- ja -80-luvun alkupuolella asuimme ja pidimme kovin hauskaa viereisessä Domus Academica -asuntolassa ja istuimme iltaisin samaisessa pubissa, joka tuolloin oli nimeltään Pubbari. Olemme kokoontuneet sinne aina uudelleen keskimäärin viiden vuoden välein, viimeksi vuonna 2008 paikalle tuli yhä noin 60 henkeä ja hauskaa oli edelleen. Nyt tänä lauantaina ohjelmassa on muun muassa Domuksella perustetun Leppäsuon Kellaripelimannit -yhtyeen ensiesiintyminen yli 40 vuoteen. Yhtyeen ohjelmistossa oli paitsi jäsenensä Pertti Gebhardin omia sävellyksiä, myös mm. biisit 'Jenkka hevosen puhdistuksesta', 'Kaikki linnut laulelevat, käki yksin kukkuu' ja Hectori 'Ei mittään'. Iltamme kunniaksi joku niista olisi kiva kuulla, kun ei omia sävellyksiä juuri ole levylle asti päätynyt. Yhtyeen huippuhetki oli muuten vuonna 1979, kun meidät oli yhden jäsenen demariyhteyksien ansiosta kutsuttu esiintymään Helsingin Jäähalliin TUL:n 60-vuotisjuhliin liittyneeseen konserttiin. Konserttiin oli koottu lähes kaikki 60- ja 70-luvulla vaikuttaneet työväenlauluyhtyeet, mutta halli oli täpötäysi nuoria sen vuoksi, että loppuillasta esiintyivät muistaakseni Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja Tuomari Nurmio. Nuoriso oli melko kypsynyt kuuntelemaan työväenlauluyhtyeitä toisensa perään ja meidän esiintyminen koitti niiden jälkeen ennen odotettuja päivän suursuosikkeja. Aloitimme 'Jenkalla hevosen puhdistuksesta' ja se räjäytti koko jäähallillisen väkeä raikuvaan riemuun. Melkoinen kokemus tuntemattomalle amatööriyhtyelle kellarin kätköistä. Haastan tässä samalla kaikki Leppäsuon Kellaripelimanneja tai sen tanssibändiversiota Costa Rica-orkesteria joskus kuulleet Entisten nuorten sävellahjaan kympillä mukaan.

Tuomo Heikkola

PROCOL HARUM: Grand Hotel

Tiistain kahdeksannen päivän lokakuuta Procol Harumin Suomen konsertin terveisiä:

Sielu tarvitsee välillä rock-konsertin!

Kitaran, joka kipurajalle nouseva soundi viiltää syvälle. Hammond-urut, jonka ääni on kuin kuumaa laavaa, pirun hienosti mikitetyn jalkabeisin, jonka iskut ovat kun sarja singon ammuksia - uudelleen ja uudellen, isku iskun perään loputtomiin ja päälle vyöryvän äänimassan, jolle vertaa vetää vain maanjärjestys. Korvat humisevat, mutta mieli lepää.

Haastan mukaan Procol Harumin Kulttiksen konsertissa mukana olleet 5€ per korvapari Procol Harumin 'Grand Hotel'-biisin myötä

Esa Kivivuori

DEEP PURPLE: Maybe I'm a leo

Oli vuosi 1972. Asuin silloin Porin maalaiskunnassa. Kuulin, että Deep Purple-nimiseltä bändiltä on ilmestynyt uusi levy. Lähdin linjabiilillä keskustaan Poriin Musiikki Fazerille ostamaan Machine Head-LP:tä. Levy tuli hankittua ja kotona avasin kannet ja laitoin platan pyörimään. Se räjäytti tajunnan siihen malliin, etten ole siitä vieläkään toipunut.

Deep Purple oli ja on edelleen kaikkein kovin hard rock-bändi. Levytoiveeni on tuolta Machine Head-albumilta biisi 'Maybe I'm a leo'

Masa

HURRIGANES: Roadrunner

Voi sitä viatonta lapsuutta ja nuoruutta Savon ydinmailla Iisalmessa. 1970-luvulla alkoi nuorilla pojilla jo kuudennella luokalla peruskoulua vähitellen kiinnostamaan muutkin asiat kuin "jalakapallo ja jiäkiekko". Kuulen vieläkin korvissa kuinka isosiskolta perintönä saamani kiiltävät sähkönsiniset satiinikangashousut kahisivat hurjassa twistiyrityksessä luokan tutun ja turvallisen tytön kanssa tanssiessa. Tai miten äidin ostamat uudenkarheat järkyttävillä koroilla varustetut nahkakengät hiersivät nilkkoja, kun Abbaa ja muita diskohittejä jyystettiin jaloilla tylsän kankeana vasemmalta oikealle jalkoja lahustaen ja hymyiltiin yhtä jäykästi tanssipartnerille.

Aina kun kuulen Hurriganesia radiosta, muistan miten rakensimme Silvennoisen Timpan kotona hirveällä vaivalla puusta ja vanerista hienot "kitarat" ja rummut. Niitä sitä sitten pokkana soitettiin kouludiskolaisten edessä lavalla; tosin innokkaita soittajia oli enemmän kuin Ganesissa ja sekös otti päähän shoumiestä .....

Voi noita aikoja, haastankin kaikki 1970-luvulla Iisalmessa Kirkonsalmen koululla jumppasalissa diskoilleet koululaiset vitosella mukaan sävikseen.

Opa Oulusta

JOUKO JA KOSTI: Muisto vain jää

70-luvulla kuljettiin bussilla perjantaisin koulun jälkeen eteläiseen Sipooseen.

Tuo oli sitä ensirakkauden aikaa. Bussin radiosta tuli monona Lista'.ohjelma, jota juonsi Matti Paalosmaa legendaarisella äänellään. Se oli viikon kohokohta. Mitähän kuuluu Matti Paalosmalle nykyään?

Toivekappaleeni olisi Joukon ja Kostin 'Muisto vain jää'.

Terveisin Kari Martikainen Talmasta

DANNY: Olen lapsi auringon

Haastan Kaikki Danny-juhlakiertueella käyneet ja tulevat osallistujat viidellä ekulla mukaan Entisten nuorten sävellahjaan. DANNY ON MUSAKUNINGAS! Kiertueella ovat Danny, Katja, Varpu ja bändi. Meille tänne Keminmaalle konserttikiertua saapuu 15. joulukuuta 2013. LOISTAVAA JA KIITOS ISO D !!!

PS. Dannyllä on ääni vieläkin kuin 20 veeeeeeeeellä

Toivelevyni on Dannyn tuotannosta 'Olen lapsi auringon' vuodelta 1988

CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL: Molina

Joskus 70-luvun alkupuolella vietettiin Muurolassa raittiusseuran hippoja eli raikkareita. Enkun opettajamme Martta Kallatsa, joka oli valvojana hipoissa, antoi kovan kärttämisen jälkeen luvan jatkaa hippoja vielä hetken yli määräajan ja lupasi, että saatte soittaa vielä kaksi 'Moliinaa'. Ja sitten jytättiin. Eli siis CCR:n 'Molina' on toiveeni.

Ansku

Eric, Woody, Alan, Les, Derek eli BAY CITY ROLLERS! Eric Faulkner täytti 21.10. pyöreät 60 vuotta. Vuonna 1975 hän ja muut Beijarit olivat jonnin verran nuorempia, kun he 5. heinäkuuta vuonna 1975 esiintyivät Lappajärven Tulivuorirockissa. Muut Suomen keikat yhtye konsertoi 12.5. 1976 ja 8.2. 1978 Helsingissä. Viimeiseksi jäänyt Suomen vierailu tapahtui 1991. Olitko jossakin näistä tapahtumista itse paikalla? Onko kaappisi kätkössä vielä skottiruutuhousut?

Elämäni eka oikee BCR-konsertti oli ikimuistoinen. Fanitus jatkui varmaan viimeisten joukossa johonkin vuoteen 1979 asti, joten se oli supertärkeetä aikaa kasvavalle.. (Anne)

---

Vieläkin löytyy Dedication-LP, skottiruutuhuivi on johonkin kadonnut. Ja hei, mä olin tuolloin 9 v..... (Pia)

---

Kaikki levyt oli 70-luvulla, mutta jo puhki soitettu. Kahdessa Helsingin konsertissa kävin. Vaatteet oli skottiruutua, tottakai. Päästiimpä Hotelli Hesperiassa jossain alabaarissa tapaamaankin Woodya ja Ericiä (Merja)

---

Soitin hetken aikaa rumpuja Tamperelaisessa bilebändissä Kissojen Taivas. Yhtye lämmitteli comebackiä tekevää BCR:ia 90-luvun alussa Manhattan yökerhossa Tampereella. Soitin BCR-yhtyeen rumpalin rummuilla ja ukaasit olivat kovia, että rumpujen asetuksia ei saa muuttaa. Taoin virveliä usein kapulat väärin päin, joten uusi virvelin kalvo oli keikkamme jälkeen kovinkin lommoilla. Rumpali (liekö Derek?) tuijotti keikkamme jälkeen kalvoa, manaili ja pyöritteli päätään... Olin salaa tyytyväinen. Siskoni diggasi Bändistä 80-luvulla, mutta rumpali-Derek oli kuulemma kaamea. (Jycce)

---

Mieleeni on jäänyt "It's a game "-lp-levy.Olin 8v.Veljeni opetti lausumaan ja laulamaan kaikki ne kappaleet. Jotkut niistä on muistissa vieläkin. (Mervi)

Jatka tästä

Uutiset Näistä keskustellaan Videot Audiot Videot ja audiot
Muualla Yle.fi:ssä