Entisten nuorten sävellahja 28.12. 2013

Soitetut levyt

SEPPO NÄRHI: Prinsessa -65

THE BEATLES: Back in the U.S.S.R.

HOOTENANNY SINGERS: Ave Maria no moro

RAPTORI: Hämyt

ELVIS PRESLEY: All shook up

BLOOD, SWEAT AND TEARS: Go down gamblin'

TAISKA: Haltin häät

GERRY RAFFERTY: Baker street

MC5: Back in the USA

CREAM: White room

B.B. KING: Rock me baby

MARKKU SUOMINEN: Sade

HANOI ROCKS: Million miles away

RAMONES: Blitzkrieg bop

Biisikertomuksia

CREAM: White room

Toivomukseeni liittyy tarina:

Olin kesäduunissa Wärtsilän paperikonetehtaalla varastopoikana. Tehdas sijaitsi silloin Helsingissä nykyisen Merihaan asuntoalueen kohdalla Sörnäistentien Rantatien varressa. Siellä oli myös vanhempana varastomiehenä eräs mies, joka teki viikonloppuisin vahtimestarin ja järkkärin hommia Kulttiksella. Hän kerran kysyi, että haluanko tulla auttamaan sitä ja samalla voin tulla konserttiin kuuntelemaan kun hommat on tehty piti kantaa bändin kamoja lavalle, kun niiden keikkaauto tulee. Hän sanoi, että voisin ottaa yhden kaverin mukaani. Kysyin, että millainen bändi siellä on silloin, niin hän vastasi, että kuulema joku Cream ja joku lämppäribändi myös. Olin kuunnellut jo LP-levyltä Creamia naapurin pojan kanssa, joka oli hankkinut levyn joten suurinpiirtein tiesin mistä oli kyse. Tuli sitten se ilta, kun lähdin bussilla Helsinkiin ja mennessäni kävin koputtamassa naapurin tytön ovelle, mutta ovelle ilmestyi hänen äitinsä, joka sanoi Kirsin lähteneen jo kavereiden kanssa. No menin yksin ja saavuin Kulttikselle, jossa oli jo Yleisradion autoja parkissa sadekatoksen vieressä ja katselin, kun miehet vetivät paksuja kaapeleita auton perästä keloilta saliin sisälle. Työkaverini huomasi minut ja pyysi tulemaan mukaansa ja sanoi mitä piti tehdä. Roudarit antoivat rumpulaatikoita ynää muuta tavaraa, jota kannettiin takakautta lavalle kovalla vauhdilla enkä siinä kohtaa ehtinyt paljoa bongata ketä siellä takatiloissa hääri. Homma tuli tehtyä ja työkaveri sanoi, että nyt voit mennä istumaan katsomoon ja käski minut saliäänipöydän taakse istumaan. Katselin kun bändi teki soundtsekkiä ja ihmettelin kuinka paljon on nappuloita ja muuta kamaa. Konsertti alkoi ja lämppäribändi soitti varmaan tunnin ennenkuin "Kerma" eli Cream-yhtye itse tuli lavalle. Kun Cream aloitti oli volyymit silloin viimeistään ns. miljoonalla - sen verran oli jyhkeät soundit. Sitten tuli puoliaika ja bändi meni tauolle kuten katsojatkin ja silloin bändin miksaaja kutsui minut luokseen ja sanoi englanniksi, että vahdi ettei kukaan koske tähän ja lähti takahuoneeseen tauolle. Minusta se oli kunniatehtävä, jonka hoidin ylpeänä. Kun konsertti oli ohi, autoin taas kantamaan bändinkamoja takaisin keikkaautoon. Lähtiessäni näin käytävällä pois heitetyt rumpupalikat, jotka otin talteen ja toin kotiin. En tiedä olivatko mestarin omat vai lämppäribändin, mutta minusta ne olivat kiva muisto siitä Creamin keikasta. Kun sitten jälkikäteen kerroin missä konsertissa olin ollut kyllä naapurityttöä harmitti, kun ei ollut silloin kotona. Kerrottakoon, että ehkä tällä tapauksella oli ehkä jotain siementä minun tulevaan ammattiini - työskentelin nimittäin äänittäjänä 27 vuotta.

PS. Kerron toisella kerralla tapauksen joka viimeistään sinetöi tulevan ammattini

Risto Miettinen

HOOTENANNY SINGERS: Ave Maria no moro

Hootenanny Singersien 'Ave Maria no morro' soi silloisen vuosien 1967 - 1968 poikaystävän autossa ja jäi mieleen erilaisena joulusävelmänä.

Lämpimät terveiset senaikaiselle avarakatseiselle kuvisopelle Pentti Haapasalolle Pulkkilan-Piippolan-Pyhännän keskikoulussa. Kiitos vieläkin koulun ensimmäisestä kuvaamataidon stipendistä. Stipendi oli 50 mk ja sain sen vuonna 1968. Se oli aivan mahtavaa, kun en ollut koskaan hymytyttöpatsastyyppiä enkä osannut odottaa mitään ylimääräistä. Haastan Pentin 50 eurolla mukaan Entisten nuorten sävellahjaan. Haastan myös John Skiftesvikin 12 eurolla. Osallistuin 60-luvulla oululaisen sanomalehti Liiton nuorisosivun tekoon omilla kuvituksillani ja John oli siellä silloin toimittajana ja piirroksen hinta oli 12 mk. Lähdin sitten Ruotsiin ja asuin siellä kahdeksan vuotta. Opin rakastamaan ruotsin kieltä; en kouluaikaan olisi tuota uskonut. Palasin ja toimin nykyään Raumalla. Suurin haaveeni 60-luvulla oli elättää itseni taiteilijana ja minusta tuli kuin tulikin taiteilija ja aktiivinen taiteilijaseuroissa toimija ja keramiikka- ja kuvataiteilija. Toinen ketä nyt kiitän ja haastan savisäkin hinnalla on kuvanveistäjä Kerttu Horila Raumalta. Hän olisi itse patsaan ansainnut. Haastan myös kaikki taiteilijaystäväni Raumalla taidegraafikoiden tai taiteilijaseuran jäsenmaksun hinnalla mukaan. Etsintäkuulutan myös ystäväni, taiteilijan nuoruudestani, Matti Visurin Pyhäsalmesta. Jos olet hengissä osallistu Enskaan. Tietoni löydät Facebookista tai blogista.

Maija Kantanen os. Karjalainen

RAMONES: Blitzkrieg bop

Tämä biisikertomus menee noin vuoteen 1977. Olimme veljeni Askon kanssa viettämässä kesää mummolassa Utajärvellä. Iltaisin ajelimme polkupyörällä kylille ja tutustuimme paikalliseen nuorisoon. Eräänä iltana tapasimme kaksi veljestä, joiden kanssa juttua syntyi mukavasti. Pian selvisi, että veljekset ovat nimeltään Asko ja Hannu. Hämmästys oli yhteinen, kun kerroimme olevamme myös Asko ja Hannu, vieläpä niin että isoveljet ovat Askoja. Poikien sukunimi oli Keränen.

Seuraavan kesänä tulin taas Utajärvelle ja ajoin fillarilla Keräsiä tapaamaan. Muutos oli poikien kohdalla tapahtunut ulkoisessa olemuksessa. Nahkatakki, Ramones-julisteet ja lievä kapinahenki paistoi olemuksesta.

Pian selvisi sekin, että meillä oli yhteinen soittoharrastus viriämässä. Minä soittelin bändissä kitaraa Espoossa ja veljeni toisessa bändissä rumpuja. Asko ja Hannu Keränen taas kertoivat soittavansa Espe-nimisen utajärveläisen pojan kodin autotallissa, jonne oli saatu bändikamoja kasattua. Jonkinlaista punkkia vissiin viriteltiin.

Sen muistan vielä hämärästi, että yhtenä iltana kokoonnuimme Espen kodin autotalliin ja vedettiin Ramones-kipaleita niin että seinät raikas. Soittotaitoa ei juuri ollut, mutta ei se meininkiä haitannut.

Tämä olikin viimeinen kesälomani Utajärvellä. Seuraavana kesän menin jo kesätöihin brätkärahaa tienaamaan.

1980-luvun alussa, olisikos ollut 1982, oli mukavaa kuulla että poikien perustama bändi '22 Pistepirkko' voitti rockin SM-tittelin omaperäisellä soitollaan.

Yhteisen soittohetken kunniaksi biisitoiveenani on näin ollen The Ramones ja 'Blitzkrieg Bop'.

Terveisin Hannu Hiltunen

BLOOD, SWEAT AND TEARS: Go down gamblin'

Moikka kaikki pian eläkkeelle joutuvat!

Vuoteen 1809 oltiin Suomessa Ruotsin kuninkaan käskyvallan alla. Ruotsin valtakunnan kansleri Axel Oxenstierna oli sanonut jo 1500-luvulla kuuluisan totuuden: 'Tietäisivätpä kansalaiset miten vähällä järjellä maata hallitaan!' No niin tai näin... Vuonna 1971 ilmestyi LP-levy, jolla soitti ruotsalainen kitaristi "Jojje" Wadenius - eikä niinkään vähällä järjellä varustettuna mitä kitaransoittoon tulee.

Olisipa huippua kuulla vielä tänä vuonna 2013 miten rakkaan naapurimaamme kitarasankari revitteli Telecasteriaan vuonna -71 kuuluisan amerikkalaisbändin 'Blood, Sweat & Tearsin' riveissä! Toivekappaleeni on Blood Sweat & Tearsiltä 'Go down gambling'.

Haaste lähtee kaikille hyvän musiikin ystäville "Enskaan" 10 Kruunua/nenä.

Terveisin Puijon poeka Savonmualta!

TAISKA: Haltin häät

Hei.

Kyselitte muutamia viikkoja sitten mielipidettä parhaasta Syksyn Sävel-kappaleesta...

Mikäli saa valita KAIKISTA kipaleista kautta vuosien, niin sehän on ehdottomasti H. Seppäsen tekemä laulu 'Haltin häät' - siitähän onkin tullut todellinen ikivihreä vuosien myötä - eikä ihme! On nähty paljon vaivaa aivan aitoon Lapin Saagaan pohjautuvan tarinan viisumuotoon muokkaamiseen ja siinä on hyvin onnistuttu!

Mikäli kysymys koskee vain voittajabiisejä, niin sitten se on tuo ihka ensimmäinen Kristianin 'Näin On' vuodelta 1968. Siihen syksyyn liittyi meikäläisellä paljon hyvää; ennen kaikkea muistan siitä joka kerta ensirakkauteni ja sen tuoman onnen huuman...

Kati

SEPPO NÄRHI: Prinsessa -65

Ja se soi ja se soi ja se soi...

Nuijamaan baari 70-luvulla. Tulevaa tietyötä Venäjän rajaa kohden tehden Nuijamaan pojat kunnostautuivat. Niin Apo kuin kuin muutkin Käävän baarista sai parhaat joutsenolaiset piirakat ja wiinerit kera biisien: Seppo Närhen 'Prinsessa 65', Vicky Rostin 'Kun Chigago kuoli' ja Frederikin' Sheikki Ala Hassanin'jne. ; Iitua unohtamatta. Tapaamisiin kranaattikuoppa kutosella mikäli sitä enää löytyy?

Marsu

MARKKU SUOMINEN: Sade

Biisitoiveeni on Markku Suomisen levytys 'Sade'. Tämän kappaleen melodia ja kaunis sanoitus tuovat mieleen ensirakkauden; sen ainoan oikean, jota ei voinut saada. Musiikki lohduttaa elävästi vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Suomalainen toteutus iskee meikäläisen makuun alkuperäistäkin paremmin.

Erzi

GERRY RAFFERTY: Baker street

Haluaisin kuulla Gerry Raffertyn biisin 'Baker street'. Se soi ensimmäisen kerran vuonna 1978 ja saksofonisoolon esittää Raphael Ravenscroft. Sitä kuunnellessa tulee nuoruus mieleen.

Pääsky

ELVIS PRESLEY: All shook up

Teini-iässä idolit muuttuivat mutta Elvis pysyi uskollisena suurena idolina, vieläkin vaikka tässä kulunut jo yli 30 vuotta ....

Riitta ja Rune

HANOI ROCKS: Million miles away

Oli tammikuun alku vuonna 1985 ja Hanoi Rocks soitti Kultsalla kaksi kauan odotettua keikkaa. Olin itse toisella niistä ja 15-vuotiaalle fanaattiselle Hanoi-fanille se oli unelmien täyttymys. Muistan keikan kuin eilispäivän: raitapöksyisten, tupeeratuin hiuspehkoin varustettujen mimmien kirkuna oli huumaavaa ja bändi soitti loistavasti.He omistivat 'Million Miles Awayn' juuri kuolleelle rumpalilleen Razzlelle ja kyynelehtien laulavan Mike Monroen tavoin monet itkivät myös yleisössä. Konsertti oli Hanoin kautta aikain viimeinen Suomen-keikka 80-luvun kokoonpanolla, joten luojan kiitos olin paikalla.

Petri

HANOI ROCKS-yhtyeen läpimurtovuosi oli 1984, kun yhtyeen versio CCR-kappaleesta 'Up around the bend' nousi Britannian singlelistalla sijalle 61 ja saman vuoden maaliskuussa albumi 'Two steps from the move' nousi Britannian albumilistan sijalle 28. Suomessa myötäelettiin siis huikeaa Hanoi Rocks-aikaa. Näitkö itse Andyn, Miken ja muut Hanoin kaverit lavalla jo tuolloin tai sittemmin? Jos ja kun, niin missä?

1983 Juhannusfestarit Forssan pilvenmäen raviradalla. Hanoi Rocks tuli tuolloin ainoon kerran nähtyy livenä (Juha)

---

Minäkin olin noilla festareilla Forssan Juhannusfestareilla 1983. Lisäksi 24.1.1982 Järvenpään Ammattikoululla oli Hanoit keikalla eikä oikein kukaan olis uskonut että niin kuuluisia vielä pojista tulee (Pertti

---

Tukholman radiotalossa kesällä 1981 näin Hanoi Rocksin. Olin töissä sinä kesänä Ruotsissa. Bändi oli jo tunnettu Suomessa, mutta Tukholmassa se esiteltiin uutena paikallisena kykynä. Tiedettiin kyllä että bändissä oli joukko suomalaisia ja yksi ruotsalainen. Mike Monroeta luultiin siihen aikaan Tukholmassa englantilaiseksi. Eipä hän sitä yrittänyt mitenkään korjata, vaan spiikkasi lavalla niin brittienglannilla kuin siihen aikaan osasi. Radiotalossa oli avoimien ovien päivät ja yleisö sai tutustua sen toimintaan. Auditorioon oli buukattu Hanoi Rocks esittämään muutaman biisin. (Arto)

---

Minä oon nähny Hanoit Joensuun normaalikoulun juhlasalissa, ja arvatkaa vaan onko lippu tallessa... ...ei (Sirpa)

---

Andy soitti Briard'ssa; en muista enää koska ja missä, olin niin rakastunut (Markku)

---

Kesällä 1982 Syvälahden lavalla ihmeteltiin näitä erikoisen näköisiä kundeja. Pieni pörröinen tyttöfanilauma notkui lavan edessä ja muut oli, että häh! (Pia)

---

Kajaanin Huvipuistossa olin kattomassa, vuotta en muista. (Perttu)

---

Teivon raviradan katsomossa uutena vuotena eli -81 puolella kai... (Antti)

---

Hanoit nähty yhdessä ystävättären kanssa Juvan kaarihallilla, jonne oli järjestetty bussikuljetus Varkaudesta. Se oli talvella 1980-luvun alussa. Yhtye oli vielä ihan uusi ja vasta nosteessa; oisko ollut 1981 tai -82. Hieno keikka ja huikea kokemus eturivissä. (Kati)

Näin Hanoi Rocksin kesällä 1982 Kotkan Sibeliuspuistossa. Mic Mac oli avannut vaatekaupan seurakuntakeskukseen ja yhtye oli juhlistamassa avajaisia. Muistan, että Andy tai Mike näytti paljasta takapuolta yleisölle (Jaana)