Hannu Suolanen
Hellun harmonista lähti
Helena-tätini opetti minulle "Kissanpolkan" tämmäyksen Myllykosken Viialan maalaistalon vanhalla harmonilla Kymenlaaksossa. Mustilla koskettimilla se tuntuikin mukavalta. Tämä 1950-luvun soittokokemus johdatti minut sitten vasta hankitun kotipianon "takomiseen"; nimittäin tykkäsin "boogie-woogiesta" enemmän kuin piano-opettajani "Väkän" hempeistä säveleistä.
1960-luvun alussa rautalanka alkoi tunkea lonkeroitaan "tangokervien" joukkoon. Ja Myllykoski Oy:n sähkömiehen Pentti Hantikaisen "itse-rakentaman havaiji-kitaran" kaikuisa soitto oli vavisuttava kokemus. Rakennettiin mekin sitten sähkökitarat; jumputettiin rollareiden "...evrybody love somebodya". 1970-luvun alussa aloin sitten soittaa pianoa perustamassamme Äimä-yhtyeessä pianoa. Folk-rock yhtyeemme oli menestys Kaustisen festivaaleilla. Levytimme - Love reckordsille- säveltämäni ja Hannu Seppäsen sanoittamat "Teppana Jänis" ja "Vanhat Omppopuut". Ja nuohan alkoivatkin soida Radiossa. Hum.kandina hainkin sitten sattumalta Yleisradion Viihdesoimitukseen kesätoimittajaksi. Radiotyö on jatkunut monine vaiheineen tähän päivään saakka.
Suomi soi-ohjelmassa soivat vanhat lähinä kotimaiset levyt: tannerit, jurvat, dallapeet, kipparit, 50-luvun iskelmätytöt ja myös harkiten kuuntelijoiden toivekappaleet.
Sähköposti: etunimi.sukunimi@yle.fi