Olet tässä

Kuuntelijoiden lähettämät kuvat

julkaistu 14.4.2010 klo 15:55, päivitetty 3.2. klo 14:01
Mikä lintu tämä on?

Mikä lintu tämä on?

Kuva: Pentti Paananen, Pertunmaa

Kuvagalleriaan julkaistaan kuuntelijoiden lähettämiä luontokuvia.

Valitettavasti Luontoillan väki ei voi vastata kuuntelijoiden netissä näkyviin kuvallisiin kysymyksiin kirjallisesti, mutta useita kuvia käsitellään Luontoillan lähetyksissä.

Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Sanonta, oksa puussa lujinta, näyttäisi pitävän paikkansa ainakin tämän wanhan ja jo ontoksi lahonneen kannon perusteella. Lahoamisesta huolimatta sen sisällä olleet oksat ovat jääneet leijumaan useampaan kerrokseen sydänpuun tukemana kuin himmelissä ikään, vaikka kaikki muu puuaines kannon sisältä on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Lienevätkö jotkut pienet hyönteiset kuljettaneet tuon muun puuaineksen kannon sisältä pois vai miten se on tyhjentynyt noin syvältä ja tarkkaan? Kanto on aika järeän kuusikon sisällä, joten sinne ei oikein kunnon tuuletkaan tuiverra. Kanto on löydetty 30.12.2013 Juvan Remojärvellä. Kuva: Simo Kuuva, Juva
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Tuli taas mieleeni mukava orava juttu. Tapahtui 24.5.2008 Huittisissa omakotitalomme pihassa. Vaimoni oli kotona omissa askareissaan, minä asioilla kaupungilla. Äkkiä pihalla puuhaillutta vaimoani lähestyi pieni oravan poikanen, uikuttaen valittaen "yyh, yyh". Sitten se alkoi seurata Raunin perässä ympäri pihaa askel askeleelta valittaen koko ajan. Kun Rauni meni sisälle hakemaan kameraa orava yritti tulla perässä, jonka hän esti jollain pahvilaatikolla tai mikä se nyt sitten olikaan. Kun minä tulin kotiin n. 30 min päästä orava oli vielä läheisessä männyssä ja tuli vielä sieltä minua katsomaan jolloin otimme oheiset kuvat. Tämän jälkeen poikanen kiipesi männyn oksan hankaan ja istui siellä koko loppu päivän ja illan. Olemme arvuutelleet että oliko oravanpoika menettänyt emonsa ja yritti hommata adoptioäitiä itselleen vai mitä siinä lie ollut takana? Kuva: Veli-Matti Wasell
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Lokakuun lopulla yön aikana pihallemme Myrskylässä oli muodostunut isoon saviruukkuun erikoinen jäämuodostuma. Astiassa oli vettä, joka oli pinnasta jäätynyt. Jääveistos oli muodoltaan kuin väärinpäin seisova kolmisivuinen pyramidi eli tetraedri. Korkeus oli 7 cm. Pohjan eli tässä tapauksessa avoimen katon kolmion mitat olivat 7 cm x 7 cm x 6 cm. Pakkasta oli ollut n. 5 astetta. Huomasin muodostuman päivällä noin kello kahdestoista aikaan. Ruukku oli melkein täynnä vettä. Aamusta auringon lämpö tiputteli vesipisaroita ränninstä astiaan. Vesi oli jäätynyt kauttaaltaan pinnasta. Tetraedrin kärjessä oli reikä läpi jään. Miten tällainen muodostuma on mahtanut syntyä? Olisi hienoa, jos mysteeri saisi ratkaisun. Kuva: Lauriina Heikkilä
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Lomailin viime kesänä Luumäellä Etelä-Karjalassa, kirkasvetisen Kivijärven rannalla. Seistessäni laiturilla huomioni kiinnittyi pariin järven pohjassa olevaan tai kulkevaan simpukkaan, jotka näyttivät kaivaneen itselleen polut tai selvät urat järven pojahiekkaan. Onko tällainen ilmiö tavanomainen vai hieman harvinaisempi? Eli kulkevatko simpukat tavanomaisesti niin tukevasti järven pohjassa, että ne jättävät liikkuessaan jälkeensä tuollaisen vanan? En näet muista koskaan aikaisemmin nähneeni tuollaista simpukan polkua. Johtuuko tämä ilmiön harvinaisuudesta vai siitä, että nämä polut ehtivät yleensä hävitä veden liikkeen myötä ennen, kun ehdimme havaita niitä? Kuva: Petri Heikkinen, Vantaa
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Olin matkalla Kilpisjärvellä ja 3.9.2013 aamulla autoa tankatessani vastassa oli tämä näky. Kello oli noin 08.00 aamulla. Edellinen yö oli ollut melko lämmin ja aamulla lämpöä oli noin +10 astetta. Bensa-aseman katoksen alla maassa oli kasoittain kuolleita perhosia. Bensakatoksen katoksessa (ylhäällä), tankkausautomaatissa ja muualla ympäristössä oli myös runsaasti eläviä perhosia, jotka pyrkivät tekemään jotain / etenemään johonkin ja lopulta päätyivät kuolleeseen perhoskasaan. Myöhemmin iltapäivällä tulin takaisin Norjan puolelta tankkaamaan samaan paikkaan ja tällöin elävät perhoset olivat kadonneet. Jäljellä olivat vain kuolleiden kasat. Yleensähän perhoset kai tankkaavat kukista, mutta oliko tässä tarvetta kovempaan menoveteen? Kuva: Esa Palmi
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Minulla on aika masentava luontohavainto liittyen fasaaniin. Eli tänä keväänä asuntoni pihamaalle ilmestyi koiras-fasaani. Sillä oli haaremissaan kaksi naarasta. Kovin pitkää iloa ei kyseisistä eläimistä esim. allekirjoittaneelle ja muille lähialueen eläinten ystäville ehtinyt olla, sillä jo muutaman päivän kuluttua vapaana ollut kissa tappoi kummatkin naaras-fasaanit. Nyt on koiras-fasaanikin kadonnut lopullisesti. Tämän saman kohtalon ovat kokeneet myös tästä muutaman kilometrin päässä olevan kotipaikkani pihalla päivittäin vierailleet fasaanit. Paikalle ilmaantunut irtokissa tappoi naaraat poikasineen. Onko niin, että vapaana liikkuva kotikissa pystyy tappamaan lähes kaikki itsensä kokoiset ja sitä pienemmät luonnonvaraiset eläimet sekä niiden poikaset, jos vain ne kiinni saa? Kaupungissa ja taajamissa kissalla ei edes ole vihollisia. Kuva: Satu M. Saukkonen, Järvenpää
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Kiinnostaisi suuresti tietää mikä eläin kuvassa on? Kuvaa on esitelty tutuille ja ihan metsästystä harrastavillekin ja kukaan ei ole varmuudella tunnistanut eläintä. Supikoiran ohella eräs metsästäjien arvaus on ollut juovahyeena, kun niitä on kuulemma Virossa nähty. Eläin kävi ainakin kolmena päivänä vanhempieni takapihalla ja valokuva on otettu talon sisältä ikkunalasien läpi. Kuvien eläin on kuvattu Lounais-Suomessa maaseutukaupungin taajama-alueella omakotitalon takapihalla viime kesänä. Eläimen kuvaus on seuraavanlainen: Pituus n. 1 metri, korkeus 70-80cm, vahva häntä, pitkä korva, valkoiset juovat noin 4cm leveät. Takapää n. 50cm leveä. kaula kapea, pää pienikokoinen ja tummat jalat. Osaisitteko ratkaista ja kertoa mikä ihmeotus kuvissa esiintyy? Kuva: Pentti Saario
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Ollessamme kevätsiivouksen merkeissä mökillä Leppävirralla 21.5.2013 löytyi pihapiiristä, muutaman metrin päässä portaista uusi alivuokralainen. Oli tehnyt pesän kahden pienen kuusetaimen väliseen tilaan alaoksien alle. Rouva pysyi haudontahommissa tosi pitkän aikaa, vaikka mieheni suoritti lähistöllä aluskasvillisuuden karsintaa kovaäänisellä koneella. Vasta kun hän tarttui kuusen oksiin nojaavaan irto-oksaan, pyrähti rouva lentoon. Tilanne oli niin pikainen, ettei lintua ehtinyt tunnistaa. Mökin ympäristössä on näkynyt teeriä, joten olisivatkohan nämä teerenmunia? Kuva: Mummo Savosta
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Harvinainen kuva ilveksestä saaliinsa kanssa. Jorma Hiekkaranta teki jälkilöydön lumiselta metsätieltä, ilves oli hyökännyt valkohäntäkauriin kimppuun. Seuraavaksi saaliseläin oli paennut pellolle ilves niskassaan, yhteistä matkaa kertyi 40 metriä. Kaadon jälkeen tupsukorva raahasi saalistaan vielä yli 100 metriä ennenkuin löysi sille sopivan paikan metsästä. Valkohäntäkauris painoi noin 60 kg, joten mitään helppoa hommaa se ei ollut. Ilves söi tätä saalista useasti 14 vuorokauden aikana. Jorma Hiekkaranta ripusti riistakameran läheiseen puuhun ja täydellinen kuva alkoi hahmottua. On tavattoman harvinaista, että metsästä voi löytää saaliseläimen mitä ilves vielä käyttää ravinnokseen. Riistakameraan piti välillä vaihtaa muistikorttia, koska edellinen oli täynnä. Ilves oli saaliinsa lähettyvillä, mistä se kävi häätämässä paikalla vierailevat linnut mm. harakat. Kameraan se suhtautui varsin epäluuloisesti ja siirteli vielä hieman saalistaan. Kortinvaihdon jälkeen kesti tunnin verran kun se jopa päivänvalossa kävi tutkimassa tilannetta. Kuva: Jorma Hiekkaranta, riistakamera
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Sattuipa niin, että viime keväänä talitiainen oli tehnyt pesänsä jäähdyttimen ulkoyksikön sisälle. Kone oli ollut talven käyttämättä ja kun kevätilmat lämpenivät olisi tämä kone lähtenyt käyntiin. Seurauksena olisi ollut, että tintti olisi propellin pyörimisen johdosta likistynyt etuverkkoa vasten. Onneksi näin linnun menevän laitteen sisään ja aloin tutkia mitä siellä oli. Ja pesähän siellä oli ja valtava olikin. Purin laitteen, sammalta oli iso kasa ja munia paljon, niinkuin kuvasta näkyy. Poistin pesän ja hain kaupasta äkkiä jonkun pöntöntapaisen ja asetin sammaleet ja munat sinne. Ja kiinnitin sen seinälle. Jonkun päivän kuluttua kävin paikalla ja havaitsin linnun asustavan uudessa kodissaan ja vieläpä hymyssäsuin. Siis voiko olla sama lintu? Kuva: Köpis
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Sunnuntaina 3.3.2013 vaimoni huusi keittiössä seuraavaan tapaan: "Apua, toi lintu on mennyt tuonne lintujen ruokintapaikkaan!". Menin katsomaan ja hämmästykseni oli melkoinen, kuten oheinen kuva kertoo, sinitiainen oli todella "lintulaudan" sisällä! Menin laudan luokse, nostin kannen ja lintu pyrähti pois ja lensi katolle sirkuttelemaan. Tutkimukseni jälkeen todennäköinen syykin tähän ansaan joutumiseen löytyi: siemensäiliön pohjan säleikkö on vahingoittunut siten, että siihen on syntynyt yksi suurempi aukko. Linnun on täytynyt hairahtua sullomaan itsensä säiliön alle n. 2 cm. rakoon ja sitä kautta sitten vahingossa säiliön sisään tuosta suuremmasta aukosta. Lintulaudan kansi oli tiukasti kiinni, joten paljon muita vaihtoehtoja ei tälle episodille ole. Kuva: Sami Ritokoski, Kerava
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Mistä voisi johtua joidenkin kuhien pieniksi jääneet evät? Kaikki evät näyttävät siltä kuin olisivat kulueet ja ovat ikäänkuin tyngät. Kalat ovat muuten pulskia ja terveitä. Näitä olemme saaneet talviverkoilla Orimattilan Mallusjärvestä jo muutamana talvena ja niitä esiintyy noin yksi neljästä - viidestä kalasta eli aika paljon. Ari Saura vastaa: Kuhien evien syöpyminen johtuu bakteeri-infektiosta. Ilmiöstä on tehty havaintoja muissakin rehevissä vesissä, kuten Helsingin Vanhankaupunginlahdella tai kalanviljelylaitoksilla. Bakteereille otollisissa olosuhteissa (lämmin, rehevä ja heikolaatuinen vesi) tietyt kalan iholla elävät bakteerit, jotka eivät normaalisti aiheuta haittaa, voivat muuttua patogeenisiksi (tautia aiheuttaviksi) alkamalla rapauttaa evien kärkikudosta. Evät kasvavat vähitellen takaisin, jos ne eivät syövy aivan evien tyvikudokseen asti. Uudelleen kasvaneet eväruotojen kärjet ovat usein "kiharalla". Jos evän tyvikudos tuhoutuu, voi evä hävitä osittain tai jopa kokonaan. Kuva: Pekka Lahtinen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Seurasin elokuun puolessavälissä 4-5 päivän ajan Suomenojan lammella pikkulepinkäisen poikasta. Se ilmeisesti opetteli tulemaan omillaan toimeen. Lintu istui kävelytien reunassa korrella, napsi isoja hyönteisiä, lepäili ja välillä torkkui. Ohikulkevia lenkkeilijöitä se ei pelännyt ja toisaalta lenkkeilijät eivät kiinnittäneet huomiota maaston väriseen, paikallaan olevaan lintuun. Sain siitä lähietäisyydeltä paljon kuvia. Myöhemmin kuvia katsellessani kiinnittyi huomio erääseen yksityiskohtaan. Linnulla on sivuilla, nokan yläpuolella viiksikarvat. Onkohan näillä viiksikarvoilla jokin käytännön merkitys, vai ovatko ne jäänteitä jostain aikaisemmasta kehitysvaiheesta? Onko muilla linnuilla samantapaisia viiksikarvoja? Kuva: Tapio Ahonen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Oltiin tuossa heinä-elokuussa käymässä Kainuussa. Kuistilla ollessani huomasin pihaan tulleen kaksi jänistä, aikuisen ja täysikokoisen nuoremman. Jäin seuraamaan kaksikon touhua niin minulle jäi käsitys, että vanhempi siinä näyttelee paikkoja ja opastaa elämän nikseihin. Menivät alkuun kumpikin aitan seinän viereen, mutta nuorempaa ei paikka kauaa kiinnostanut, vaan se haahuili siellä täällä ympäri pihaa pureksi heinää ja muita kasveja. Aikuinen viipyi seinän vieressä pitempään, ja siirtyi sitten oven kohdalle ja touhusi keskittyneesti jotain ainakin kymmenen minuuttia, huomasi sitten minut ja häippäsi. Jänis oli jyrsinyt seinän laudoitusta ja varsinkin kynnyspuuta ja jäljistä päätellen käyntikerta ei ollut ensimmäinen. Minkähän takia se aittaa jyrsii, luulishan tuota jyrsittävää olevan metsässäkin. Aitta on n.60 vuotta vanha,maavarainen ja seinäpinnassa ja myös kynnyksessä on jotain vanhaa maalia, ehkä sittenkin punamultaa tai sen tapaista, kai joku ainesosa houkuttaa. Kysynpähän vaan. Kuva: Jussi
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Olimme veljeni kanssa 27.10. uistelemassa veneellä mökkimme lähellä sijaitsevalla järvellä. Uistimeeni tarttui hauki, jonka sain haavittua veneeseen. Kalavaaka näytti 3.25kg:n painoa. Kun mökillä sen perkasin ja tein kuten usein aiemminkin, että katsoin kalan vatsalaukkuun mitä se on syönyt. Yllätyksekseni huomasin, että vatsalaukussa on jotakin kovaa. Ajattelin, että saan jonkun menettämän uistimen tai pilkin. Avasin vatsalaukun ja kas kummaa vatsassa oli lauennut iskukoukku. Lähempi tarkastelu paljasti, että iskukoukku oli minun. Mistäkö tunnistin? No, koska olen varmistanut kaikki iskukoukkuni paksulla nailonsiimalla, koska iskukokku kiinnitetään lankaan laukaisuraudasta, joka on yhdellä niitillä kiinnitetty koukkuun. Tuo niittaus usein irtoaa ison hauen iskiessä ja koukku lähtee kalan mukana. Nyt kuitenkin nailonsiima oli kestänyt, mutta hauki oli repäissyt langan poikki ja niellyt iskukoukun. Toissatalvena kalastin sillä järvellä iskukoukuilla ja silloin minulta oli kaksi iskukoukkua lähtenyt kalojen mukaan. Kuva: Erkki Tiura, Heinola
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Löysin 23.9 mökkipihaltani Mäntyharjulta kuolleen pikku-käärmeen. Aiemmin en ole sellaista nähnyt. Väriltään se oli ruskeahko ja sillä oli pelkkä suora raita koko vartalon matkalla, mutta päänlaella se oli levenevä ikäänkuin koko raita olisi lähtenyt kolmiosta. Vatsa oli musta. Netistä illalla kotona löysin yhden kuvan kyystä jolla oli suora raita selässä. Artikkelissa oli maininta, että luonnossa tällaiseen törmää harvoin. Pituutta poikasella oli 9,8 cm. Tontilla olen nähnyt tänä kesänä kolme kertaa mustan kyyn -liekkö ollut aina sama? Onko myös kyyn emo ollut tasaraitainen, vai voiko minkä värinen tahansa kyy saada tällaisen poikasen? Kuva: Sari Jääskeläinen, Kuusankoski
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Hämmästyneinä saimme seurata pikkukalojen tanssia ja nyt kysynkin, mikä voi aiheuttaa moisen? Paikka on Oulun läänin Pyhäjärvi. Ajankohta 9.syyskuuta. Tapahtuma alkoi pienillä pyrähdyksilla, joita seurasimme mökkirannassa mieheni kanssa hyvänkin aikaa. Tapahtuman jatkuessa useita tunteja hain kameran ja istuin rannalle seuraaman kalojen tanssia. Silloin huomasin veden pinnan oudon käyttäytymisen. Se näytti kiehuvan ja kiehumisesta lähti ritisevä ääni. Ja kalat hyppelehtivät parvina pinnalle. Harmittaa niin kun en saanut isoimmista parvista kuvia tai videota. Suurimmissa pinnalle pyrkivissä parvissa oli ehkä 300-400 kalaa. Tämä tapahtui aika laajalla alueella. Hauskaa mutta hämmentävää katseltavaa. Kuva: Leila Siniketo
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Sattuupa sopivasti tulemaan tämä Luonto-Suomen ötökköilta, kun törmäsin muutama päivä sitten minulle vieraaseen toukkaan lomaillessani kotipaikallani Pieksämäellä. Toukka oli noin sentin paksuinen ja noin 6cm pituinen maatessaan rullalle kietoutuneena hopeapajun lehdellä. Väritykseltään toukka oli oranssi, sivuilla valkeita ja mustia pisteitä ja keskellä selkää tumma viiva. En ole koskaan aiemmin tavannut vastaavaa, vaikka monenlaisia toukkia on tullut nähtyäkin. Olisi mielenkiintoista tietää minkä lajiseksi eliöksi toukka aikuisena muodostuu? Hyvin sille ainakin on näkynyt maistuneen hopeapajun lehdet, jotka on napsittu kantoineen päivineen, kuten kuvassa näkyy. Kuva: Virpi Arikan, Espoo
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Kaverini kanssa lähdettiin tätä maakuntalintua ihmettelemään Kinnulassa vuonna 2009 huhtikuussa. Auto pysäytettiin, kun metso näyttäytyi ja se lehahti auton luo tielle ja sitten nokkapellille tallustelemaan. Kohta se kiipesi tuulilasin viereistä pilaria pitkin katolle,oli muuten ISOT varpaat. Katolla metso rapisteli niin että pelättiin kattoon tulevan naarmuja, joten ajettiin hieman, mutta lintu pysyi kyydissä. Pysähdyttiin ja keksittiin heilutella mustaa lumiharjaa ikkunasta, jolloin metso loikkasi alas häätämään "kilpailijaa" pois ja silloin lähdettiin liukkaasti. Kuva: Kari Piispanen, Kinnula
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Tämä "sikari" löytyi linnunpöntön katonrajasta 9.4.2012. Rakennelman pituus alunperin noin 10 cm, tehty oletukseni mukaan koivun lehdistä mutta enpä ole ihan varma. Pönttö on koivussa. Pöntössä ei ole pesinyt lintuja edellisenä kesänä. Taivasti kokoonkääritty paketti, jonka sisällä jonossa lieriön muotoisia noin 10 mm pitkiä savukkeen filtterin kaltaisia koteloita. Kuvassa yksi kotelo avattuna. Kotelon läpimitta noin "lyijykynä". Kotelot usean erittäin tiiviin lehtikerroksen sisällä ja kuten kuvasta näkyy kotelon kantena tarkasti mitoitetut lehtikerrokset. Keltainen aineksen koostumusta mietin, siitepöly tuli mieleen mutta liekö sitä vai "sitä itseään" eli toukan ulosteita? Jokin pistiäislaji ehkä kyseessä?Sijoitin jäljelle jääneen "sikarin"rakennuksen hirrenrakoon ja odottelen josko sieltä vielä jotain putkahtaisi lentoon kevään kuluessa. Kuva: Jyrki Luukkonen, Ylöjärvi
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Tässä kuva harvinaisesta tunturipöllöstä. Pöllö oli varmaan tavallisella tähystyspaikallaan kuusen latvasta havainnut jäniksen ja tähtäys oli osuvaa. Taistelu oli ollut rankkaa, koska jänis oli yrittänyt kaivautua lumeen ainakin viiden metrin matkalta, pöllö varmaan oli kiinni koko ajan jäniksessä. Viimeisessä kaivannossa oli sitten verijälkiä, muuta havaintoa jäniksestä ei ollut. Pöllö oli varmaan sulattelemassa saalistaan tien penkalla, koska päästi meidät muutaman metrin päähän ennen kuin nousi siivilleen. Mukavia kohtaamisia viikon ajan kyseisen pöllön kanssa. Kuva: Raija Niemelä
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Sunnuntaina 15.5. puolenpäivän jälkeen koin melkoisen yllätyksen kun olin korvasieniä keräämässä. Takaani alkoi kuulua raapivaa ääntä ja ääntelyä, kun katsoin oli karhu n. 40 metrin päässä pystyssä mäntyä vasten. Tuuli tuli karhun takaa ja tästä syystä se ei havainnut minua aikaisemmin. Katsoimme jonkin, noin minuutin, aikaa toisiamme karhu näytti toiminnallaan kiipeäisikö mäntyyn turvaan vai mitä tehdä. Otin kuvan ja soitin petoyhdyshenkilölle jonka aikana karhu lähti pois. Jäljen leveys oli 12 cm. Halutessaan karhu olisi voinut yllättää minut täysin mutta onneksi ei tehnyt niin vaan varoitti pitämällä ääntä. Ei onneksi tarvinnut painia karhun kanssa. Kuva: Olavi Kietäväinen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Olin jo monena iltana seurannut, kun mäyrä oli käynyt imuroimassa pihasta oravalle tarjottuja pähkinöitä. Niin kuvausiltanakin. Katsoin ikkunasta, kun mäyrä tuli taas pähkinäaterialle, avasin hiljaa oven ja hiivin lähemmäs, toisessa kädessäni digipokkari ja toisessa fikkari. Pääsin noin metrin päähän mäyrästä, kun pensaan läpi lyllersi herkkujen toivossa kaksi lihavaa supikoiraa. Supikoirat jäivät kunnioittavan matkan päähän mäyrästä odottamaan vuoroaan. Ehdin ottaa muutaman kuvan, mutta kun kyykistyin paremman kuvakulman toivossa, otukset säikähtivät. Kuva ei ehkä ole valokuvaustekniikan helmi, mutta siinä tilanteessa ei olisi ehtinyt juuri muuta, ja äkkiä käteen otettava, kevyt pokkarikamera oli tähän tarkoitukseen paras mahdollinen väline. Silmät kiiluvat, mutta haitanneeko tuo. Ilta oli pimeä, mutta valoa kuvaan tuovat kameran salama, fikkari ja takaani tulevat terassin valot. Kuva: Merja Suomela
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Olisin kiitollinen, jos kertoisitte mielipiteenne pihani "komistuksesta". Syötän talviaikana lintuja, joilta jokunen herkkupala putoaa myös tämän kaverin ja pesueensa suihin, vaikka pidänkin syöttöpaikan puhtaana ja siirrän yöajaksi osan ruoista pois hiirten ulottuvilta. Onnistuin saamaan otuksesta kuvia valoisan aikaan. Otuksen häntä ei mielestäni ole suomuinen, kuten rotalla kerrotaan olevan. Kokonsa puolesta tämä voisi olla pienehkö rotta tai suurikokoinen metsähiiri. Ulkoilutan kissojani flexin kanssa tällä takapihallani. Onko vaaraa, että ne saavat jonkin tartunnan kulkiessaan näiden jyrsijöiden jälkiä pitkin? Laitan liitteeksi kuvan, jotta näette otuksen mahdollisimman tarkkaan. Kuvat otettu ikkunan läpi, joten laatu ei valitettavasti ole paras mahdollinen. Kuva: Raija Hamu
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Oudon näköinen lehtipuu osui silmääni 11.02.2012 Varsinais-Suomessa pienen joen rannalla. Puun juurella oli lastuja ja kuorenkappaleita ja runkoa oli järsitty. Nähtävästi asialla on ollut rusakko? Asumme niin lähellä taajamaa että metsäjänis se ei ainakaan voi olla. Oudoksi asian tekee se että kyseinen rusakkoyksilö on nähtävästi oppinut kiipeämään puun yläoksille asti Tarzanin tapaan. Osasivatko asiantuntijat kertoa mistä on kysymys. Puun ympäriltä ei löytynyt muita kuin rusakon jälkiä sekä jätöksiä. Tältä samalta paikalta taannoin raportoin naukuvasta oravasta, jota ohjelmassanne silloin aikoinaan kommentoitiin. Kuva: Mika Huhtala
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Juttelitte 14.12.2011 lumikon ravinnosta ja valokuvaamisesta. Pihapiiriimme muutti asustelemaan kyseinen veijari luonnonkivikasan onkaloihin tämän syksyn syys-lokakuussa. Aikaisemmin tapasimme vuonna 2006 jolloin se vietti koko talven, kiitäen kerstehangella hiirulainen/myyrä suussaan. Silloin bongasin pesäkolon aukkoja peltotienpenkassa/lehti-risukasassa, joihin meni suoranainen jälkien 'highway'. Eipä tarvinnut kaveria syöttää, löysi itse ravintonsa, seurasimme että 5-10 'kauppareissua' jonka jälkeen painui koloon, eikä näkynyt päiviin jälkeäkään. Peto, mutta pyydystää ilmeisesti sen mitä kuluttaa, ei hamstraa, vai kerääkö ns. talvi/huononkelin varastoo? Laitan tältä syksyltä kuvan, kun seurasin kaveria kivikasan vieressä n.3 metrin etäisyydeltä puolisen tuntia, sain paljon kivoja kuvia, oli muuten melko utelias ja peloton. Nyt kun meillä on täällä Päijänteen itäpuolellakin lunta, näyttäis asustelevan ja pyydystelevän edelleen pihapiirissämme ja jäljet johtavat kivikasaan. Kuva: Tapsa
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Minulla ja puolisollani on ollut ilo jo toista talvea peräkkäin ruokkia kahta metsäkaurista tässä ihan asutusalueella Paltamon keskustan tuntumassa. Meistä tuntuu, että on kyse samasta pariskunnasta kuin viime talvenakin. Olemme ristineet ne Paavoksi ja Railiksi . Ne ovat kesyyntyneet melkoisesti, koska voimme pihassa touhuta ihan vapaasti ja ne ruokailevat tekemästämme kaukalosta kaikessa rauhassa noin 15 metrin päässä . Olen seurannut niiden ruokailua ja ihmettelen suuresti niiden vaihtelevaa käytöstä ruokapaikalla: toisinaan ne syövät sulassa sovussa toinen kaukalon toisessa päässä ja toinen toisessa päässä. Joskus kuitenkin tämä Paavo on hyvin äreä eikä päästä Railia kaukalolle ollenkaan, vaan siinä suorastaan sarvet ojossa ajetaan Raili pois. Kysymys kuuluu, mikä moisen käytöksen saa aikaan? Onko antamassani ruuassa joskus sellaista herkkua, että Paavo haluaa nälissään omia sen kokonaan vai onko kyse vain siitä, että Paavo on noussut niin sanotusti väärällä jalalla. Raili toimii yhtä äreästi silloin, jos jänis erehtyy kaukalolle yhtäaikaa. Meillä on puolison kanssa ollut hyvin hauskoja hetkiä seuratessamme tätä luotonäytelmää. Kuva: Sirpa Heikkinen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Lähetän kuvan erikoisesta ampiaispesästä, jota kuvasin 4.7.2011 Tohmajärven Onkamossa. Pesä oli rakennettu klapikatoksen kattoon ja erikoista siinä oli se, että pesän rakenteeseen kuului n. 30 cm pitkä putki, joka tuli pesän alareiästä suoraan alaspäin. Asukkaat eivät käyttäneet putkea kulkemiseen, vaan liikenne tapahtui putken ja varsinaisen pesärakennelman väliin jätetyn raon kautta. Mielestäni ampiaiset poikkesivat "tavanomaisista" ampiaisista ensiksi siten, että niiden siivet eivät olleet vartaloa vasten vaan sojottivat hieman vartalosta ulospäin, toiseksi näyttivät hieman pienemmiltä. Viikkoa, kahta myöhemmin putki oli pudonnut ja pesän koko kaksinkertaistunut. Mikä tuon putken merkitys mahtoi olla, onko harvinainen ja olivatko tavallisia ampiaisia? Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on pensasampiaisen pesä, joka alkuvaiheessa on varustettu vastaavalla putkirakenteella. Miksi tuo putkirakennelma on pesässä ei ole minulle täysin selvää. Mahdollisesti kyseessä saattaa olla pienen pesän lämpötalous, koska pesät sijaitsevat usein tuulisella paikalla eikä pieni pesä vielä pysty säätelemään työläisvoimin lämpötilaa, kuten myöhemmässä vaiheessa. Työläiset ovat itseasiassa samankokoisia tai hiukan suurempia kuin tavallisella ampiaisella, mutta selvästi tummempia. Kuningatar taas muistuttaa hiukan herhiläisen työläisiä, sillä se on selvästi punertava. Siipien levälläänpito viittaa siihen, että ampiaiset ovat aktiivisia ja valmiina puolustautumaan. Kuva: Ahti Laasonen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Viime vuoden kesäkuun alkupäivillä ilmestyi pienen plutoonan verran eli arviolta noin 150 pikkuisia hämähäkkejä autotallimme viereen. Ne olivat siinä pari päivää vaille kaksi viikkoa paikoillaan. Uskalliammat seikkailivat sinä aikana noin 30 cm päähän tuosta porukasta, mutta pidemmälle kukaan ei uskaltanut lähteä. Kysyisin missä olivat poikasten vanhemmat, kuka tai miten ne ruokkivat itsensä sinä vajaan parin viikon aikana, minkä ne siinä olivat? Mitä hämähäkkilajia nuo mahtoivat edustaa? Eräänä aamuna, kun olin taas menossa katsomaan niitä, niin ristinsieluakaan ei enään ollut paikalla. Kuva: Juha, Turku
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Kuvasin sunnuntaina 16.10. pihallani Kirkkonummella männyn juurella sammalessa kasvavan punakukkaisen mansikan, tai siltä se ainakin näyttää. Se on kukkinut nyt muutaman viikon ajan. Kukat ovat saman kokoisia kuin ahomansikalla ja ympärillä kasvaa runsaasti ahomansikkaa, mutta mitkään muut niistä eivät kuki tähän aikaan, enkä koskaan kesällä ole huomannut punakukkaista muotoa. Hauska yllätys tähän aikaan vuodesta. Mistähän moinen värimuutos johtuu? En ole löytänyt mistään tietoa. Täytyy ensi kesänä tarkkailla kukkiiko jo kesällä punaisia kukkia. Olisi hauska kuulla onko tällaisia löytynyt muualta päin. Kuva: Seija Wilen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Syyskuun 18. päivä Espoossa, Nöykkiössä, kadulla käveli vastaan (sivuttain) aivan käsittämätön näky, tällainen iso RAPU, jota en ole ikinä Suomessa ennen nähnyt. Liekö karannut jonkun keittiöstä, terraariosta? Ari Saura vastaa: Kuvassa on villasaksirapu. Alunperin Aasian itärannikolta peräisin oleva laji on levittäytynyt laivaliikenteen mukana Eurooppaan. Suomessa sitä tavataan säännöllisesti, pääasiassa Suomenlahden rannikolla.Villasaksirapu elää suurimman osan elämästään makeassa vedessä joissa tai järvissä, mutta vaeltaa kutemaan meriin. Lisääntyminen edellyttää vähintään 26 promillen suolapitoisuuden, joten Suomen merialueilla (suolapitoisuus korkeintaan 10 promillea) se ei pysty lisääntymään. Pystyy muiden taskurapujen tavoin liikkumaan pitkiä matkoja myös kuivalla maalla. Teoriassa rapu on voinut mönkiä Espoonlahteen laskevaa puroa pitkin Nöykkiöön ja jalkautunut kuivalle maalle, mutta todennäköisemmin se on jäänyt Espoonlahdessa jonkun nöykkiöläisen kalamiehen verkkoon ja kuljetettu Nöykkiöön, jossa se vikkelänä otuksena on karannut tai tarkoituksellisesti vapautettu. Kuva: Petra Wager

  Kuuntelijoiden aikaisemmin lähettämiä luontokuvia

Muualla Yle.fi:ssä