Olet tässä

Pyöreä pöytä kulkee rapista hulluuden kautta rakkauteen

julkaistu 4.12.2013 klo 19:23
Kaarina Hazard

Kaarina Hazard

Kuva: Veera Aaltonen / YLE

Kaarina Hazard, Olavi Uusivirta ja Mika Pantzar aloittavat rapista ja päätyvät rakkauteen.

Yllättäen puheenjohtaja Pauli Aalto-Setälä aloitti keskustelun räppäämällä. Raati oli vaikuttunut Paulin mahdollisuuksista täyttää joku pienempi jäähalli.

Ensimmäisenä varsinaisena aiheena Mika Pantzar halusi nostaa esiin suomalaisten Pisa-tulosten romahtamisen. Hän halusi tietää mitä pahaa siinä on? Hän muistutti myös, ettei kyseessä ole todellinen romahdus. Mika olisi paljon enemmän huolissaan kouluviihtyvyydestä.

- Suomi on ihan maailman huonoimpia maita kouluviihtyvyydessä. Jos oppilaat viihtyisivät paremmin, synnyttäisikö se enemmän postiivista oppimiskokemusta?

Kaarina ihmetteli tulosten pohjalta syntynyttä romahtamisjournalismia. Hän ei ymmärtänyt mitä tyydytystä on siinä, että Suomi on huonoimpien joukossa.

- Heti, kun on sellainen kivun ja tappion tunnelma, niin meistä tuntuu kotoisalta.

Olavi halusi nostaa myös opettajien arvostusta esimerkiksi palkan muodossa. Muut väittelijät tosin muistuttivat, että Suomessa opettajien arvostus on korkealla tasolla. Väittelijät toivat esiin myös, että Pisa-listauksen kärkimaat lähestyvät opetusta ja oppimista aivan eri suunnasta kuin Suomi. Lopulta raati päätyi väittelemään matematiikasta ja oppimisen ideasta.

Toisena aiheena Olavi Uusivirta halusi puhua siitä kuinka haluamme tarkkoja diagnooseja epätarkkoihin vaivoihin. Hän viittasi Helsingin sanomien artikkeliin Amerikan psykiatrien yhdistyksen diagnoosipohjan laajentamisesta. Olavin mielestä ei pitäisi diagnosoida liikaa. Kaarina oli samoilla linjoilla ja haluaisi meidän oppivan sietämään ja kestämään elämää.

- Kaikki meistä saisi jonkun diagnoosin, jos mentäis hakemaan, kiteytti Olavi.

Mika painotti, että maailmassa on noin 12 000 erilaista diagnoosia, jotka ovat syntyneet siksi, että kuolinsyyt pitää tunnistaa. Mutta ns. elämäntapalääkkeet ovat hänenkin mielestään arveluttavia.

- Esimerkiksi Yhdysvalloissa on lyhytkasvuisille pitää saada omat lääkkeet ja naisille, joilla kasvaa karvoja nenästä pitää saada omat lääkkeet.

Mika halusi muistuttaa vielä, että jokainen sairaus on erilainen, joten 12 000 erilaista diagnoosia ei riitä.

Kaarina otti esiin surunapin, jonka hän haluaisi palauttaa käyttöön. Ihmiset tunnistaisivat jo kaukaa ulkoisesta merkistä surevan ihmisen.

- Silloin osaisi kohdella toista pikkuisen hellemmin, katsoa pikkuisen kauniimmin.

Viimeisenä aiheena Kaarina Hazard otti esiin oman pohdintansa siitä kuinka olemme maailmassa, jossa mielipiteet ovat anonyymeja ja tunteen ilmaistaan nimellä?

- Miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa tunnereaktioni on päivänvaloa kestävää, mutta kantani ovat intiimejä ja salattavia?

Hänen mielestään tunteen tasolla ei voida käydä dialogia, koska se on aina oma kokemus, kun taas mielipiteiden kesken voitaisiin ajatusten vaihtoa käydä.

Mika lähti avaamaan asiaa keston kautta. Hänen mielestään tunteet ovat lyhytkestoisia ja mielipiteet pitkäkestoisia.

- Jokaisella ihmisellä on tunteet, mutta kaikesta ei ole mielipidettä.

Olavi oli asiasta täysin eri mieltä. Hänen mielipiteensä oli, että mielipiteet ovat lyhytkestoisia ja ne voivat muuttua ja tunteet ovat pysyviä. Syntyi kovaääninen keskustelu siitä, onko rakkaus tunne.

Lopulta Kaarina halusi palata vanhaan hyvään aikaan.

- Voitaisko palata tosiasioihin?, hän ehdotti haluten älyllistä argumentaatiota tunneilmaisun sijaan.

Jatka tästä

Uutiset Näistä keskustellaan Videot Audiot Videot ja audiot
Muualla Yle.fi:ssä