Olet tässä

Selkärangattomat

julkaistu 23.3.2011 klo 09:24, päivitetty 15.2.2012 klo 15:28
Ampiainen kaiveli terassin kuivaa puuta pesäaineeksi.

Ampiainen kaiveli terassin kuivaa puuta pesäaineeksi.

Kuva: Helge Sorri

Kuuntelijoiden lähettämiä kuvia

Selkärangattomat Mustikoita on aika paljon täällä Vaahersalon rantamaisemissa, mutta niissä on myös paljon "ötököitä". En ole muina vuosina törmännyt tämän näköisiin eliöihin mitä nyt on ollut. Ne ovat kiinnittyneinä mustikoihin ja osa on ollut lehdissä ja oksissakin. Eniten kuitenkin itse marjoissa. Ei mitenkään miellyttävän näköinen kaveri ja hyvin naamioitunut, kun on melkein saman värinen kuin mustikka! Eivät liiku mihinkään, vaan jököttävät paikoillaan. Olisi mukava tietää mistä ötökästä on kyse? Tuli myös mieleen, että ovatko mustikat ötökän jäljiltä syömäkelpoisia? Kuva: Riitta Myllys, Punkaharju
Selkärangattomat Mikä kotilo on kyseessä? Kuva on otettu 24.6.2011 Kiteen Valkiajärvellä viiden metrin syvyydessä. Kotiloita esiintyy vain pienellä alueella kyseistä järveä. Kotiloiden koko vaihtelee 1-2 sentin välillä. Niillä on erikoiset kolmion muotoiset tuntosarvet. Kotilon musta silmä erottuu kuvasta selvästi. Kotilon kuoressa ja vartalossa on kauniita kullan värisiä pilkkuja. Kotilo pystyy näköjään hengittämään veden alla, koska lähimpään rantaan on matkaa 50 metriä, eikä alueella ole vedenalaista kasvustoa, mitä apuna käyttäen ne voisivat nousta pintaan hengittämään viiden metrin syvyydestä. Kuva: Pasi Lensu
Selkärangattomat Ystävällisesti pyytäisin teiltä apua, meitä suuresti kummaksuttaviin eliöihin jotka olivat tarttuneet verkonnaruihin Päijänteen Maakesken lahdella. Ajankohta oli elokuun lopulla 2010. Oliot olivat limaisia ja täyttä vihreitä pilkkuja. Kun siirsimme ne ämpäriin ne muuttuivat rinkuloiksi. Vastaavanlaisia emme ole nähneet aiemmin. Ari Sauran vastaus: Suomen suurimpiin vesiperhosiin kuuluva isosirvikäs on on muninut verkkonaruun. Munimispuuhissa oleva isosirvikäsnaaras etsii veden alta pinnalle ulottuvan pitkänomaisen esineen (kaislan varsi, osittain uponnut puunoksa, laiturin tolppa, verkkonaru..), lennähtää siihen ja sukeltaa ryömimällä esinettä pitkin veden alle. Yleensä 10-20 sentin syvyydessä se kiinnittää munarihmansa alkupään esineeseen, munii ja kiinnittää sen jälkeen rihman loppupään alkupään viereen. Vedessä munien ympärille muuodostuu limamainen kerros ja koko munarykelmä näyttää läpinäkyvältä limarenkaalta, jonka sisältä vihertävät munat pilkottavat. Kuva: Aulikki Oksanen, Hyvinkää
Selkärangattomat Kiinnostuin seuraamaan jokapäiväisiä vierailijoita hevostarhan maassa Asikkalassa kesäkuussa 2010. Yhdellä kertaa saatoin laskea 15-20 yksilöä. Perhoset liikehtivät värähtelemällä. Mistä joukkoliike johtuikaan? Jaakko Kullberg vastaa: Kuvassa näkyy koko joukko lanttuperhoskoiraita. Kosteuden ja sen mukana kivennäisten imeminen on tyypillistä monille päiväperhosille. Koiraat antavat parittelun yhteydessä naaraille ravinnepaketin ja siksi ne tarvitsevat itse lisäravinteita luonnosta. Siksi monet koirasperhoset kerääntyvät jopa parvittain sopiville ravinnelähteille, kuten vanhoille savilätakoille, raadoille, ulosteille ja jotkut jopa himoitsevat meikeläisten hikisiä vaatteita sekä kompostien herkkuja. Kuva: Kuuntelijan lähettämä kuva
Selkärangattomat Kuopat ovat noin 5 cm hakaisijaltaan, onko ne muurahaisen tekemiä ? mikä on niiden tarkoitus? Jaakko Kullberg vastaa: Nämä suppilot kuuluvat jo muumikirjoista hirviömäisiksi julistetuille muurahaisleijonien toukille. Muurahaisleijonan toukka on möhkälemäinen, suurilla pihtimäisillä leuoilla varustettu otus, joka kaivaa hiekkaan suppilomaisen montun, jonka pohjalla se odottaa ohikulkevia pikkuotuksia. Kuoppaan putoava hyönteisen liukastelu aktivoi jellonan, joka heittää onnettoman otuksen niskaan hiekkaa, kunnes se ajautuu suppilon pohjalle ja lävistyy leukoihin. Muurahaisleijona ruiskuttaa uhriinsa ruoansulatusnesteitä ja suurikin saalis lamaantuu voimattomaksi ja vedetään hiekan syvyyksiin. Kuva: Jari-Pekka Nieminen

  Kuuntelijoiden aikaisemmin lähettämiä luontokuvia

Muualla Yle.fi:ssä