''Seitsemän Seinähullun Kuusi Käskyä''

Toimittaja:

1. TOTAALINEN HYLKÄÄMÄTTÖMYYS

Lapsi pitää saada tunnetasolla vakuuttuneeksi siitä, että vaikka hän aloittaisi ydinsodan, niin häntä ei hylätä. Huostaanotetut lapset on yleensä tunnetasolla hylätty moneen kertaan; ensin revitty pois kotoa, sitten palloteltu laitoksesta toiseen (eristys on myös hylkäämistä). Tämä turruttaa ja kovettaa tunteet betoniseinäksi.Yhteistyö ei lopu 18:n vuoden ikään, vaan jatkohuolto tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa on erittäin tärkeää. Nuori ei saa pudota tyhjän päälle.

2. BIOLOGISTEN VANHEMPIEN MUKAAN SAAMINEN

Karrikoiden: huostaanotossa otetaan huostaan koko perhe. Sitten toimitaan tiiviissä vuorovaikutuksessa lapsen, koko perheen ja hoitopaikan kanssa, tiiminä ja koko ajan avoimin kortein. Perhe ei kuitenkaan saa hallita nuorelle annettavaa hoitoa. Selkeät pelisäännöt ovat tärkeät. Jos lapsen vanhemmat/vanhempi vastustavat hoitoa, on koko homma yleensä puhdasta pään seinään lyömistä. Vanhempien häpeäntunne huostaanotosta tulisi saada häivytettyä. Olisi saavutettava vähintään hiljainen hyväksyntä.

3. SELKEÄ JA JOHDONMUKAINEN TOIMINTASUUNNITELMA

Selkeä ja rehellinen suunnitelma siitä, kuinka tästä ja nyt jatketaan. Tämä tehdään myös selkeäksi lapselle itselleen ja sitten suunnitelmaa aletaan toteuttaa tosissaan. Normaalin koulunkäynnin turvaaminen, stoppi vallitsevalle "leikkikoulua ja askartelukerhoa" -mentaliteetille, jolla luodaan drop outeja. "Little less conversation, little more action...", kuten kuningas lauloi. Eli toimintaa ja toimintaa ja sitten siinä toiminnan lomassa aina tartutaan kulloinkin ilmeneviin ongelmiin ja opetetaan elämän perusarvoja. Toiminnan pitää tapahtua yhdessä aikuisen kanssa. Näin lapsi oppii pikkuhiljaa kohtaamaan ja käsittelemään ongelmiaan. On ensiarvoisen tärkeää että ongelmiin tartutaan, eikä niitä pyritä lakaisemaan maton alle. Kaikki alkaa pienistä onnistumisen kokemuksista ja sitä kautta lapsen itsetunnon kohottamisesta. Nuoren pitää kokea, että hän on tärkeä osa ympäristöään ja hänestä välitetään.

4. SELKEÄT RAJAT

Lapselle luodaan "turvallinen leikkikenttä", toisin sanoen annetaan selkeät rajat. Kun näitä rajoja rikotaan, niin siihen tartutaan tosissaan saman tien. Esimerkkeinä voidaan käyttää vaikkapa koulunkäyntiä ja tupakointia; jos koulusta lintsataan tai nurkan takana tuprutetaan, niin siitä on johdonmukaiset, kaikille samat seuraukset. Nythän tilanne on valitettavan usein se, että henkilökunta tupakoi yhdessä lasten kanssa ja keskittyy olemaan nuorten kanssa hyvää pataa, sen sijaan että toimisi oikeasti aikuisen mallina.

5. ANTAA LAPSEN OLLA LAPSI JA NUOREN NUORI

Monet ovat joutuneet ottamaan aikuisen vastuuta kotona tai heitä on voitu tavalla tai toisella syyllistää mitä kummallisimmista asioista. Selkeä "synninpäästö" tässä kohtaa ja tehdään lapselle selväksi, että hän on nyt lapsi ja sillä selvä. Autetaan vanhempia ymmärtämään niitä asioita, jotka pistävät lapsen sekoilemaan. Tässä kohtaa on sitten taas tärkeää muistaa, että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Sitten sama toisin päin, eli autetaan lasta ymmärtämään niitä asioita, joissa hänen vanhemmillaan on ongelmia. On tärkeää selventää nuorelle, että jokaisella lapsella on hänelle tärkeät ja ainutlaatuiset vanhemmat ja isovanhemmat, eikä sijoitus muuta tätä. HUOM! Ketään ei syyllistetä, se ei auta asiaa yhtään. Mutta ongelmiin tartutaan ja niistä pitää puhua niiden oikeilla nimillä.

6. KAIKKIA VOI AUTTAA

Kun kaikki edellä mainitut asiat ovat kunnossa ja ohjaksissa ovat ammattitaitoiset ihmiset, jotka tekevät hommaa sydämellä, rehdissä ja avoimessa hengessä sekä sopivalla määrällä rämäpäisyyttä, niin edes taivas ei ole rajana. Kaikkia voi auttaa. Luonnollisesti tälle prosessille pitää antaa riittävästi aikaa. Tieto-taito tähän kaikkeen on jo olemassa, kysymys kuuluukin, uskallammeko auttaa. Uskallammeko kohdata ne satutetut tunteet ja ongelmat, yhdessä nuoren kanssa? Vai lakaisemmeko ne jatkossakin maton alle - eristysselleillä ja liian usein käytettävillä ”siinä on tabletti, rauhoituhan nyt…” -ratkaisumalleilla?