Aamusydämellä

Irtisanomisuutisiin törmää nykyään lähes päivittäin, ja niihin voi jopa turtua, mutta töistään potkut saaneelle tilanne on todellinen kriisi.

Työpaikan menetyksestä selviämiseen vaikuttavat muun muassa irtisanomisen toteuttamis-tapa, elämäntilanne, työsuhteen pituus, persoonallisuuden piirteet ja saatu tuki. Uuden alun etsiminen on työttömäksi joutuneelle iso haaste.

Filosofian maisteriksi vuonna 1988 valmistunut Sinikka Ylinen (48 v.) sanottiin irti Ulkomaankauppaliiton projektisihteerin tehtävästä edellisen laman aikana vuonna 1991. Vaikka työsuhde olikin määräaikainen, Sinikalle oli luvattu töiden jatkuvan useita vuosia. Irtisanominen toteutettiin tylysti, ja nuorelle naiselle se oli silloin lannistava kokemus. Pahimpien lamavuosien ajan mm. englantia, taiteen tutkimusta ja teatteritiedettä opiskellut Sinikka toimi asuntojen välittäjänä pelkällä provisiopalkalla, kunnes eli lopulta työttömänä kolmisen vuotta.

Yrittäjyydestä Sinikka kiinnostui vuonna 1998. Yliopiston yrittäjäkurssin suoritettuaan hän perusti oman kieli- ja tekstipalvelun. Kolmen vuoden jälkeen yrityksen pyörittäminen paperisotineen ja markkinointiponnisteluineen sai riittää, ja Sinikka heittäytyi freelanceriksi. Toimeentulonsa takia Sinikka vastaanotti kaikenlaisia pätkätöitä kukkakaupanmyyjästä ja siivoojasta aina asiantuntijoiden kouluttajaksi asti. Työtilat Sinikalla vaihtelivat vuosien aikana parakeista lasitorneihin.

Pätkätöistä tarpeekseen saaneena Sinikka lopulta kouluttautui merkonomiksi vuonna 2007, ja siihen loppui työttömyys. Sinikan kokemuksen mukaan työtä löytyy helpommin ja enemmän opistotason koulutuksella käytännönläheisimmiltä aloilta. Sinikan omana haaveena on kuitenkin vielä jonain päivänä työllistyä koulutustaan ja kokemustaan vastaavaan motivoivaan työhön. Häntä harmittaakin usein se, etteivät työnantajat osaa arvostaa koulutetun ja kahden tutkinnon suorittaneen ihmisen vahvuutta ja monipuolisuutta.

Juha Pikkarainen (55 v.) tuli suomalaisille tutuksi Kemijärven sellutehtaan lopettamisesta nousseen Kemijärven massaliikkeen tiedottajana. Taistelusta huolimatta tehdas lopetettiin, ja Juhakin jäi yli 30 vuoden työuran jälkeen työttömäksi syksyllä 2008. Juha oli työttömänä vain noin kuukauden, sillä hän päätti jatkaa Tampereen yliopistossa kesken jääneitä historian ja kirjallisuuden opintojaan. Tavoitteena hänellä on toimia vielä aineenopettajana tai sitten toimittajana ja vapaana kirjoittajana.

Juha kokee irtisanomisensa nykyään jo jopa hyväksi käänteeksi elämässään, vaikka tehtaan sulkemista hän pitää edelleen suurena virheenä. Lapset ovat jo aikuisia, ja asuntovelka maksettu eikä tulevaisuuden miettiminen siksi ihan niin paljon huolestuta. Juha on myös aina harrastanut kirjoittamista ja toimittanut juttuja radioon, joten hänen työidentiteettinsä ei ole koskaan rakentunut pelkästään tehtaan työn varaan.

Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Juha tuntee monta pitkän työuran tehnyttä miestä, jotka ovat tehtaassa edelleen niin kiinni, että ovat olleet huolissaan jopa käyttämättöminä olevien koneiden kunnosta. Myös nuoremmille, perheen hiljattain perustaneille ja talot ja autot hankkineille, tehtaan sulkeminen merkitsee pahimmillaan pakkoa muuttaa muualle ja elämän tuttujen tukiverkostojen hajoamista taloudellisten ongelmien lisäksi.

Sinikka ja Juha kannustavat työttömäksi jääneitä ensin tekemään surutyön kunnolla, hakemaan siihen tukea, ja sitten tarttumaan elämään rohkeasti kiinni. Vaikka työttömyys tuntuu leimaavan ihmistä, ja tilanne aiheuttaa surua, katkeruutta ja vihaa, ei työttömyys saisi lannistaa liikaa. Juhan mielestä työpaikoista kannattaa myös tapella ja yrittää vaikka asiantuntijoiden avulla vaatia kunnon perusteita irtisanomisille.

Sinikka on vuosien varrella opetellut erottamaan minän ja työn. Työ on Sinikalle vain väline eikä hänen ihmisarvonsa ei ole työstä tai työttömyydestä kiinni, vaikka mielekäs työ onkin ihmiselle tärkeä voimavara.


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittaja Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallisuutta:
Soili Poijula, Riitta Ahonen: Irtisanotut, Kirjapaja 2007
Soili Poijula, Miten selvitä työpaikan menetyksestä, Kirjapaja 2003
Juha Pikkarainen, Kapinakenraalin päiväkirja, Into Kustannus, 2008