Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Feminismin vuosikymmenet
 

Järjestäytynyt feminismi sai Suomessa alkunsa 1800-luvun lopussa. Vuonna 1906 suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja seuraavana vuonna eduskuntaan valittiin ensimmäiset naisedustajat.

Vuosikymmenten aikana on tapahtunut paljon. Kun 70-luvun radikaalifeministit taistelivat naisten seksuaalisen itsemääräämis-oikeuden ja työssäkäymisen puolesta, pohtii nykyajan pätkätöihin ja omaan päätäntävaltaansa tottunut nuori feministi työelämää ja naisten oikeuksia aivan eri kantilta. Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet.

Sunniva Drake löysi feminismin 1970-luvulla odottaessaan ensimmäistä lastaan. Nuori vaimo ja äiti järkyttyi päälleen kaatuvista yhteisöllisistä raameista ja odotetuista roolimalleista. Hän ei kokenut pienen, sievän ja kiltin kotirouvan roolia lainkaan omakseen. Vastauksen omalle etsinnälleen Sunniva löysi radikaali-feministien piireistä. Hän oli aktiivisesti mukana tuomassa ja juurruttamassa Suomeen mm. naisten itsepuolustuskursseja, gynekologisia itsehoitoryhmiä ja feminististä radikaaliterapiaa.

Anne Moilanen, 32, on feministisen Tulva-lehden päätoimittaja ja vapaa toimittaja. Hän löysi feministin itsestään opiskellessaan Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta sekä sivuaineenaan naistutkimusta. Annen elämään feminismi on tuonut rauhaa ja tasapainoa. Hän ei ole epäreiluilta tuntuvien asioiden kanssa yksin ja epäkohdat, jotka hän huomaa, koskettavat kaikkia – ei vain häntä yksilönä tai henkilökohtaisesti.

Sunniva ja Anne pohtivat yhdessä, mitä muutoksia naisten asemassa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana – ja millaisia haasteita naiset kohtaavat yhteiskunnassa edelleen. Anne kunnioittaa suuresti edeltävien sukupolvien työtä sukupuolisen tasa-arvon eteen, mutta samalla hänen on vaikeaa kuvitella aikaa, jolloin esimerkiksi lasten päivähoitoa ei ollut olemassa.

Sunnivan mielestä on tapahtunut paljon sellaista kehitystä, josta ei hänen nuoruudessaan osattu edes uneksia: maalla on naispuolinen presidentti, ja suuri osa ministereistäkin on naisia. Monet asiat ovat paljon paremmin, mutta nykyaika on Sunnivan mielestä etenkin nuorille tytöille julma. Paineet ovat ankarat, ja roolimallit vinoutuneita.

Vaikka naisten määrä vallassa on kasvanut, se ei Sunnivan ja Annen mielestä politiikassa riittävästi näy. Heidän mielestään patriarkaatin valta on edelleen tosiasia ja feministisellä liikkeellä paljon töitä.

Radikaalifeministit nostivat 1970-luvulla puheenaiheeksi mm. seksuaalisen häirinnän ja kyseenalaistivat konservatiivisen käsityksen naiseudesta. Sunnivan mielestä 70-luvulla vallitsi vahva idealistisuus ja usko yhteisön voimaan. Naiset olivat valmiimpia nousemaan barrikadeille yhden asian puolesta.

Nykyajan feminismi on pirstoutuneempaa: kovan luokan feministit voivat olla yksittäisistä kysymyksistä täysin vastakkaistakin mieltä. Annen mielestä onkin ehkä parempi puhua feminismeistä. Vaikka näkökulmia on useampia, ja eri feministeillä erilaisia painotuksia, on ydin kuitenkin säilynyt samana. Tavoitteena on tasa-arvo ja sukupuolisen syrjinnän poistaminen.

Kun viime vuosikymmenen lopulla Naisasialiitto Unioni korosti sitä, että feministit eivät ole niinkään jotain vastaan kuin jonkun puolesta, on Anne valmis käyttämään jälleen vahvempaa kieltä. Hänen kärkevät kannanottonsa ja Tulta munille -radio-ohjelma ovat nostaneet hänet eräänlaiseksi valtakunnan feministiksi.

Sunniva iloitsee siitä, että nuoren polven feministeissä on vahvoja persoonia, jotka ovat valmiita ottamaan räväkästikin kantaa. Toisaalta Annea turhauttaa se, että häntä usein pyydetään kommentoimaan milloin mitäkin selvästi jo alkuasetelmaltaan seksististä asiaa esimerkiksi vähäpukeisia nuoria naismalleja esittelevää mainosta, jotta lehtiin saataisiin provokatiivisia otsikoita.

Sekä Anne että Sunniva ovat naimisissa, ja heillä molemmilla on lapsia. Kummallekin on tärkeää, että feministinen liike taistelee edelleen naisten aseman puolesta, mikä merkitsee samalla myös työtä entistä paremman perhepolitiikan hyväksi. Naisasialiike muuttuu, mutta haasteet eivät lopu.


Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Linda Lappalainen