Aamusydämellä

Alkoholin liiallista käyttöä on vaikea myöntää itselleen - alkoholistille ongelman kieltäminen on itse asiassa osa sairautta. Nykyään arvioidaan, että kaikista alkoholia juovista ihmisistä kymmenesosa sairastuu alkoholismiin. Toisaalta sairauden määrittelyn myötä on alettu löytää keinoja alkoholismista toipumiseen.

Satu Rapila, 29, ja Markku Lehkonen, 35, alkoholisoituivat hyvin nuorina. Satu joi humalahakuisesti jo 16-vuotiaana, Markku otti ensimmäisen känninsä 12-vuotiaana. Molemmat päätyivät vuoden 2008 alkupuolella Minnesota-hoitoon, jonka aikana he myös tutustuivat toisiinsa. Nykyään he elävät raitista elämää, johon ei kuulu alkoholia eikä lääkkeiden käyttöä.


SADUN TARINA

Satu varttui onnellisessa perheessä äidin, isän ja 11 vuotta vanhemman veljensä kanssa. Rajojaan Satu kokeili ensimmäisellä kännillä 14-vuotiaana. Ollessaan kielimatkalla Englannissa alkoholia kului jo joka ilta runsaasti. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tapahtunut veljen hukkumiskuolema aiheutti unettomia öitä ja henkistä pahoinvointia, ja silloin Satu joi taas viinaa.

Myöhemmin lääkäriksi opiskellessa opinnot sujuivat, vaikka Satu joi välillä montakin päivää peräkkäin. "Muille riitti seurueessa kaksi lasillista viiniä, mutta minun piti saada kaksi pullollista", kertoo Satu opiskeluajoistaan.

Ilmassa alkoi olla merkkejä alkoholiongelmasta, mutta muille Satu halusi osoittaa, ettei hänellä ole minkäänlaista ongelmaa alkoholin suhteen. Hän saattoi päättää välillä olla juomatta esimerkiksi kolme kuukautta, mutta välittömästi, kun aika meni umpeen, hän korkkasi pullon ja joi rajusti. Alkoholi hallitsi hänen ajatuksiaan ja elämäänsä.

Lääkärinä Satu toimi ensimmäisen kerran Sodankylässä vuonna 2006. Hän nautti töistään suunnattomasti ja teki pitkiä vuoroja, mutta ei pystynyt nukahtamaan ilman unilääkkeitä. Vähitellen Satu jäi koukkuun myös lääkkeisiin. Työvuorojen välissä hän harrasti ronskia ryyppäämistä. Syksy 2007 oli jo yhtä alamäkeä, ja pitkäaikainen suhde avioliittoineen oli tulehtunut pahasti. Vielä vuoden 2008 alussa Satu yritti antabuksen avulla päästä irti viinasta, mutta viinan himo voitto ja yritys epäonnistui.

Lopulta Satu oli vähällä menehtyä lääkkeiden yliannostukseen, hän oksensi verta ja meni kännissä töihin. Satu häpesi tätä kaikkea niin paljon, että hänen mielestään olisi ehkä ollut jopa parempi kuolla. Huolestuneet vanhemmat veivät kuitenkin elämänhalunsa menettäneen tyttären Lapualle hoitoon.


MARKUN TARINA

Markun tarina on erilainen. Hänen lapsuuden perheessään elettiin kulissielämää - opettajapariskunta pyrki peittelemään isän alkoholismia ja äidin masennusta. Markku vannoi jo lapsena, ettei hänestä tule samanlaista kuin isänsä, mutta toisin kävi. Silti hän ei halua hakea selitystä kotioloista. Markun veli ei ole alkoholisti.

Markku muistaa jo nuoruudessaan hakeutuneensa aina sellaisten kavereiden seuraan, jotka käyttivät alkoholia. Asepalveluksen ja armeijauran aikana Markun juominen oli vähäisempää, mutta paha olo ja levottomuus vaivasivat. Markulla oli tarve näyttää pärjäävänsä, ja hän opiskeli työn ohessa tietoliikenneinsinööriksi.

Opintojen loppuvaiheessa alkoholia alkoi kulua enemmän ja vuonna 1999 todettu selkärankareuma sysäsi hänet juomaan yhä vain lisää. "Reuma oli alkoholistille kuin lottovoitto, kun sain hyvän syyn olla välillä sairauslomilla", Markku toteaa.

Selkärankareuman myötä Markku vaihtoi alaa, ja hänestä tuli tietoturva-alan asiantuntija. Elämässä meni lujaa - töitä tehtiin paljon ulkomailla, oli oma alan yritys ja Manhattanin pintaliitoporukatkin tuli koettua. Markulla ei omasta mielestään ollut ongelmaa viinan suhteen, ja tämän todistaakseen hän piti aina tipattoman tammikuun.

Pisimmän tauon juomisesta Markku piti palattuaan Suomeen odottamaan vaimonsa kanssa yhteistä esikoista. Seitsemän kuukautta kestänyt juomatauko sortui yhteen ykkösolueen saunaillassa, ja pari päivää myöhemmin Markku löysi itsensä Lapista ympärikännissä.


HOITOON PÄÄSY ON HELPOTUS SEKÄ ALKOHOLISTILLE ETTÄ LÄHEISILLE

Läheiset ihmiset ovat lujilla alkoholistien kanssa. Juominen koitui Sadun suhteen kohtaloksi monen vuoden seurustelun ja lyhyen avioliiton jälkeen. Myös Sadun vanhemmat kärsivät nähdessään tyttärensä näivettyvän pystyyn alkoholin ja lääkkeiden vuoksi. Markun vaimo sai lopulta tarpeekseen ja otti eron. Markulla oli jo tuossa vaiheessa takana jo sekä mielisairaala- että putkareissuja eivätkä yritykset päästä eroon viinan juonnista ja kuvioihin ilmestyneistä huumeista onnistuneet toistuvista yrityksista huolimatta.

Satu oli hoitoon mennessään ihmeissään siitä, mitä hän tekee sellaisessa paikassa, jossa ihmiset ovat sekaisin ja kieriskelevät lattialla viinan tuskissaan. Parin päivän kuluttua Satu kuitenkin ymmärsi olevansa itse samassa jamassa kuin muutkin hoitoon tullessaan. Toivoa toipumisesta hän sai nähtyään sellaisia ihmisiä, jotka jo kolmen viikon hoidon jälkeen hymyilivät ja näyttivät tasapainoisilta.

Markulle hoitoon pääseminen oli lopulta suuri helpotus. Hän tunsi, että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Terapeutin halaus tuotti turvallisuuden tunteen, ja pitkään patoutuneet ahdistukset tunteet ryöpsähtivät itkuna ulos.


ALKOHOLISTISTA EI TULE KOHTUUKÄYTTÄJÄÄ

Alkoholisti ei voi palata hoidon jälkeen kohtuukäyttäjäksi. Satu on sitä mieltä, että kysymys ei ole siitä, saako hän juoda, vaan siitä, ettei hänen tarvitse juoda. Markkua rohkaistiin hoidossa palaamaan normaaliin elämään. Markun mielestä hänen nykyinen raitis elämänsä on parempaa kuin normaali elämä.

Satu kohtaa lääkärinä paljon alkoholisteja. Hän toivoisi, että alkoholismia alettaisiin pitää sairautena muiden sairauksien joukossa, ja siitä puhuttaisiin avoimemmin. Markku vaihtoi alaa ja opiskelee parhaillaan sairaanhoitajaksi ammatti-korkeakoulussa. Hän toimii myös päihteistä eroon auttavassa Avominnessa päihdetyöntekijänä. Satu ja Markku kehottavat alkoholista riippuvaisia ihmisiä hakeutumaan hoitoon ja haluavat antaa uskoa toipumiseen omalla esimerkillään.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.minnesota-hoito.fi
www.myllyhoito.fi
www.avominne.fi

Vertaistuen ryhmätoimintaa:
AA - nimettömät alkoholistit, NA - nimettömät narkomaanit, Al-Anon -alkoholistien läheiset, Al-Anon/Alateen – alkoholistien teini-ikäiset lapset

Kirjallistuutta:
Seppänen, Juhani: Selvästi juovuksissa, Otava 2006
Kojo, Raimo O: Eroon viinasta, Otava 1998
Pullonkauloja: kirjoituksia alkoholistien läheisistä
Holmila, Marja: Asiakkaiden mielipiteitä juoppouden hoidosta