Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Itsemurhaajat työmaalla
 

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 000 itsemurhaa, ja näistä noin 50 tapahtuu heittäytymällä liikkuvan esineen alle.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes jokainen veturinkuljettaja joutuu kohtaamaan itsemurhan tekijän omalla työmaallaan. Säännöllisesti onnettomuus-tutkintalautakuntien raporteissa kerrotaan myös kuorma- ja rekka-autojen eteen tahallaan ajaneista.

Veturinkuljettaja Harry Wallin Seinäjoelta ja rekka-auton kuljettaja Harri Toivonen ovat kummatkin joutuneet tahtomattaan itsemurhan todistajiksi omilla työpaikoillaan.


VÄKISIN AUTON JA JUNAN ALLE

Harryn työskennellessä kuljettajana on kaksi henkilöä tehnyt itsemurhan jättäytymällä tahallaan Harryn kuljettaman junan eteen. Harrin rekan eteen puolestaan ajoi henkilöauton kuljettaja - tahallaan.

Kun Harry aikoinaan opiskeli veturinkuljettajaksi, ei kuljettajakokelaita juurikaan valmennettu yliajotilanteiden varalle. Tietysti oli olemassa käytännöt, miten onnettomuustilanteessa toimitaan, mutta kuljettajan henkisestä selviytymisestä ei puhuttu.

Ensimmäisen itsemurhaajan Harry joutui kohtaamaan 80-luvun puolessa välissä. Tuolloin veturinkuljettajalle ei juurikaan tarjottu tukea ja apua: työ jatkui samoin kuin ennen onnettomuuttakin, ja selviäminen oli kuljettajan omalla vastuulla. Tapahtuma kuitenkin syöpyi Harryn muistiin kuin filminauha, eikä se sieltä koskaan lähde pois.

Harryn mielestä yksi asia oli kuitenkin hyvä: tuohon aikaan vetureissa oli kahden hengen miehistö, joten ainakin vieressä oli työtoveri, jonka kanssa asiaa saattoi yhdessä käsitellä. Harry pyysi omassa onnettomuustutkinnassaan, että alle jättäytyneen itsemurhaviesti luetaan hänelle.

Harri oli työskennellyt hyvin vähän aikaa kuljettajana, kun hänen eteensä ajoi tahallaan henkilöauto. Tilanne itsessään oli äärimmäisen järkyttävä, ja pahemmaksi se muuttui, kun tutkijalautakunnan alustavan käsityksen mukaan Harri oli nukahtanut rattiin ja itse aiheuttanut onnettomuuden. Hän sai syytteen liikenneturvallisuuden vaarantamista ja kuolemantuottamuksesta.

Samaan aikaan Harri näki painajaisia kotona. Kukaan ei kertonut, että apua olisi ollut tarjolla - puhumattakaan siitä, että työnantaja olisi ohjannut Harrin ammattiavun piiriin.

Harrin koki tilanteen niin, että hänen odotettiin vaieten kärsivän ja selviävän yli tapahtuneesta. Harri palasi kiltisti työhönsä, vaikka aluksi hän pelkäsi lähes jokaista vastaantulijaa.

Syyte Harria vastaan raukesi, kun alle ajaneen jälkeensä jättämä itsemurhaviesti löytyi. Viestin löytymisestä ei tiedotettu Harrille, mutta työnantaja sai asian tietoonsa.


SELVIYTYMISEN EVÄÄT

Kun Harry joutui kevättalvella 2010 jälleen tahtomattaan itsemurhan todistajaksi, oli VR kehittänyt kuljettajille tarkoitettua tukea. Kuljettaja vaihtui seuraavassa mahdollisessa paikassa, ja kotiin Harry sai palata matkustajana. Hän kävi myös keskustelemassa tilanteesta VR:n työterveydenhuollossa ja arvioimassa sairasloman tarvetta.

Sekä Harry että Harri ovat pohtineet, miten itsemurhia raide- tai maantieliikenteessä voisi vähentää, mutta keinoja ei ole juurikaan olemassa.

Kummatkin haluavat kuitenkin sanoa kollegoilleen, että kenenkään ei kannata jäädä yksin tällaisen kokemuksen kanssa. Apua saa ja kannattaa hakea.

Itsemurhan kokeminen omalla työmaalla on niin raskas asia, että sitä pitää käsitellä yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sen kanssa pystyy elämään, vaikka muistista se ei poistu koskaan.


Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri