Aamusydämellä

Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii joka kymmenes ja jonkin asteisesta unettomuudesta joka kolmas suomalaisista.

Uniapnea puolestaan haittaa noin 150 000 suomalaisen unta.

Ulla Mersinli on kärsinyt jatkuvasta unettomuudesta viimeiset viisi vuotta elämästään. Harri Lahtisen uniapnea väsytti häntä jo armeijaikäisenä.


KROONISESTI UNETON

Ulla Mersinlin, 49, elämä kukoisti vielä 2000-luvun alussa. Mutta pian sen jälkeen alkoivat ongelmat: Työ lentoyhtiöalalla oli varsin stressaavaa, ja Ulla alkoi valvoa aamuöisin. Ulla sairastui myös syöpään, ja sytostaattihoidot pahensivat unettomuutta entisestään. Syövästä Ulla parani, mutta unettomuus jäi pysyväksi vaivaksi.

Vaikka iltaisin Ulla tunsi itsensä usein hyvin väsyneeksi, ja keho kaipasi lepoa, Ullasta tuntui, että hänen aivonsa eivät rauhoittuneet. Ulla ei pystynyt nukahtamaan eikä koko yönä tullut kunnon unta silmällistäkään.

Tätä jatkui monta yötä, viikkoa, kuukautta ja jopa vuotta peräkkäin. Päivisin Ulla oli erittäin väsynyt. Vaikka Ulla yritti sinnitellä töissä, kotiin tultuaan hän ei enää jaksanut tehdä mitään.

Ullan unettomuutta hoidettiin unilääkkeillä ja nukahtamislääkkeillä. Hänet ohjattiin myös mielenterveystoimistoon ja psykiatrin puheille - lopulta hänelle tarjottiin mielialalääkkeitä.

Ulla itse toivoi, että hänen unettomuutensa syy selvitettäisiin eikä vain määrättäisi uudelleen ja uudelleen unilääkkeitä tai epäiltäisi hänen mielenterveyttään. Apteekissakin henkilökunta alkoi ihmetellä, miksi Ulla haki aina uuden annoksen unilääkkeitä, vaikka niitä pitäisi määrätä vain väliaikaiseen käyttöön. Hänelle vihjaistiin apteekissa jopa vieroitushoidoista.

Ulla yritti hoitaa väsymystä lääkkeiden lisäksi ja välillä myös niiden sijasta akupunktiolla, vyöhyketerapialla, shiatsulla ja erilaisilla rentoutumistekniikoilla. Ne eivät auttaneet unettomuuteen, mutta keho sai sen verran energiaa, että Ulla jaksoi jotenkuten selvisi arjesta.

Lopulta Ulla päätti hakeutua Uniklinikalle yksityishoitoon, koska hänen unettomuuttaan ei pystytty hoitamaan julkisella puolella. Samaan aikaan Ulla päätti myös lopettaa lääkekierteeseensä. Tämä tapahtui keväällä 2010.


EROON UNILÄÄKKEISTÄ JA UNITERAPIAAN

Unilääkkeistä eroon pääseminen oli Ullan mielestä yllättävän raskasta. Pahimmat vieroitusoireet sydämen jyskytyksineen ja hikoiluineen kestivät parisen viikkoa.

Uniklinikalle pääsyä Ulla odotti puolisen vuotta. Siellä Ullan uni-valve –rytmiään (aktigrafia) ja sen häiriöitä (unipolygrafia) tutkittaessa selvisi, etteivät hänen aivonsa levänneet yön aikana hetkeäkään.

Tutkimusten jälkeen Ulla löysi omatoimisesti hyvän uniterapeutin, jonka luona hän oli ehtinyt haastatteluhetkeemme (7.9.2010) mennessä käydä kaksi kertaa. Uniterapiassa Ullalle on annettu työkaluja, joiden avulla hän opettelee nukkumaan yönsä ilman lääkkeitä. Lisäksi lääkkeiden kuormittamaa kehoa puhdistetaan homeopaattisilla tuotteilla.

Ulla harjoittelee mielen rauhoittamista ja hallintaa päivittäin erilaisin tekniikoin, joista löytyy paljon erilaista kirjallisuutta. Joka ilta reilusti ennen nukkumaan menemistä Ulla mm. listaa paperille seuraavan päivän tehtävät, jotta niitä ei tarvitse herätä pohtimaan keskellä yötä. Lisäksi Ulla kirjoittaa päiväkirjaansa asiat, joista hän on erityisen kiitollinen. Näin hänelle jää hyvä mieli ennen pään painamista tyynyyn.

Uniterapiassa myös neuvotaan, että jos uni ei tule, sängystä pitää nousta ylös vaikkapa lukemaan hyvää kirjaa. Sänkyyn ei saa jäädä pyörimään ja maanittelemaan väkisin unta takaisin.

Näillä opeilla Ulla on pystynyt nukkumaan kahdesta kolmeen tuntia yössä. Vaikka se on jo sinänsä Ullalle voitto, hän aikoo jatkaa harjoituksia, jotta unta tulisi yöhön lisää.

Tällä hetkellä Ulla on erittäin optimistinen sen suhteen, että hän jonain päivänä vielä pystyy nukkumaan yönsä kunnolla.


UNIAPNEA PALJASTUI ARMEIJASSA

Harri Lahtinen, 36, ei tiennyt öisistä hengityskatkoksistaan ja kuorsaamisestaan mitään ennen armeijan palvelukseen astumista. Huonekaverit valittivat Harrin kuorsaavan asennossa kuin asennossa ja häiritsevän sillä muita. Harri tutkittiin, ja hän sai diagnoosiksi uniapnean. Samalla Harrilta poistettiin Sotilassairaala Tilkassa kuorsausta aiheuttavia risoja nielusta.

Urheilua harrastavan ja kovakuntoisen nuoren miehen elämä sujui armeijan jälkeen omia raiteitaan. Vaikka Harria väsytti aina, se ei vaivannut niin paljon, että hän olisi lähtenyt selvittämään väsymyksensä syytä.

"Oli aivan sama olinko nukkunut 7 tai 12 tuntia, olin aina yhtä väsynyt aamulla ja nukahtelin vähän väliä töissä, kokouksissa ja jopa liikennevaloissa. Kerran löysin itseni tien pientareelta, rattiin nukahtaneena, ja silloin päätin, että nyt täytyy ottaa selvää, missä on vika."

Myös Harrin vaimo väsyi miehensä rinnalla jatkuvaan kuorsaukseen ja hengityskatkosten aiheuttamaan alitajuiseen jännitykseen. Molemmat hakivat apua omilla tahoillaan. Harrin vaivaksi osoittautui rakenteellisista syistä johtuva uniapnea. Vaimon väsymys parani, kun Harria alettiin hoitaa.

Harrille tehdyissä unipatjatutkimuksissa todettiin, että Harri heräsi tietämättään tunnin aikana noin 28 kertaa pidempään hengityskatkokseen. Yön aikana katkoksia kertyi hänelle yli kaksisataa. Kunnon unta ei hengityskatkosten väliin mahtunut.


”PÖHÖTIN” PYSYY RINNALLA

Harrille määrättiin unikaveriksi CPAP-kone (Continuous Positive Airway Pressure), jonka antama ylipainehoito auttaa Harria nukkumaan. Laite on Harrin vieressä yöpöydällä, ja siitä tulee letkua pitkin Harrin nenän peittävään maskiin happea ylipaineella. Suu on vapaana ja se pysyy nenään virtaavan ilman vuoksi kiinni, jolloin kuorsauskin jää pois.

Nykyään Harri nukkuu yönsä hyvin ja on virkeä aamuisin. Myös Harrin vaimo nukkuu paremmin, vaikka aivan äänetön Harrin laite ei olekaan. Siksi vaimo nimittää sitä ”pöhöttimeksi”. Allergia-aikoina Harri joutuu vieläkin koville, kun ahtaat nenäontelot tukkeutuvat, mutta muuten yöt sujuvat oikein hyvin.

Kun Harri kertoi kavereille vaivastaan, paljastui, että muutamalla tutulla miehellä oli sama ongelma:

"Se on monen mielestä vaan niin miehekästä, kun kuorsaa oikein kovaa", naurahtaa Harri, mutta suosittelee, että vaivaan kannattaa hakea hoitoa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että uniapnea aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja masennusta ja lisäksi kohottaa verenpainetta. Myös aivohalvauksen ja sydäninfarktin riski kasvaa. Lisäksi uniapneasta kärsivillä henkilöillä on seitsemän kertaa suurempi riski joutua liikenneonnettomuuteen.

"Ajattelin, että kolmelle pojallenikin on tärkeää, että isä jaksaa touhuta heidän kanssaan ja mieluiten vielä mahdollisimman monta vuotta", toteaa Harri tyytyväisenä saamaansa apuun.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Linda lappalainen