Aamusydämellä

Alkoholistin läheisenä on raskasta elää, kun joutuu vierestä katsomaan, miten rakas ihminen tuhoaa itseään viinalla. Piilotetut pullot, selitykset, salailut, häpeä ja huoli hallitsevat sekä alkoholistin että hänen läheisensä arkea.

Sanna Savolainen, 24, on joutunut seuraamaan äitinsä alkoholisoitumista 10-vuotiaasta lähtien. Heikki Annebergin, 56, vaimolla oli alkoholiongelma parisenkymmentä vuotta. Vuosi sitten vaimo raitistui Minnesota–hoidon avulla.

Sannan äiti toivoi, että tytär osallistuisi Aamusydämellä–ohjelmaan, jotta tämä voisi kertoa, millaista hänen elämänsä on ollut alkoholistiäidin rinnalla. Heikin vaimo antoi niin ikään miehellensä luvan kertoa, miten alkoholi on vaikuttanut heidän perheensä ja läheistensä elämään.


KORKKI AUKI VAI KIINNI?

Sannan äidillä, Pirkolla, on ollut viime vuosina pitkiä aikoja korkki kiinni. Kun Sannan veljen perheeseen pari vuotta sitten syntyi ensimmäisen lapsenlapsi, Pirkko eli ilman alkoholia ensin kahdeksan kuukauden ajan ja sitten lyhyen retkahduksen jälkeen seurasi vielä yhdeksän kuivaa kuukautta lisää.

Toiveikkuus päättyi kuitenkin pettymykseen, kun Pirkko ryhtyi taas juomaan uudestaan. Sannalle äiti on sanonut suoraan, ettei pysty lupaamaan täyttä raittiutta, koska se tuo hänelle liikaa paineita.

Sannan mielestä hänen äidillään on ollut aina liian suuri pyrkimys olla ”täydellinen äiti”: "Jos äitini äidillä oli mielenterveytensä ja alkoholin kanssa pahoja ongelmia ja isä oli juoppohullu, niin onhan se selväkin, että yrittää tarjota lapsilleen parempaa", toteaa Sanna äitiään ymmärtäen.

Sannan lapsuus sujuikin 5-vuotiaaksi saakka oikein mallikkaasti, mutta vanhempien ero muutti tilanteen.

Eron jälkeen Sannan isä piti pääasiallisesti huolta lapsista, Pirkko-äidin luona lapset asuivat joka toinen viikonloppu. Yhä useammin Pirkko oli kuitenkin humalassa, kun oli hänen vuoronsa hoitaa lapsia.

Selitys oli usein sama - olen nyt vähän ottanut, kun pari viikkoa meni niin, etten ottanut mitään. Sanna alkoi lopulta pikkuveljensä kanssa luulla, että äiti juo itsensä humalaan vain siksi, että he tulevat hänelle hoitoon.

Sannan äidin juomista on yritetty katkaista monenlaisin hoidoin. Hän oli mm. kolme kuukautta Ridasjärven hoitolaitoksessa. Pirkon vaikea masennus kumpuaa lapsuuden ajan kokemuksista eivätkä hoidot ole tuottaneet tulosta.

"En silti aio menettää toivoani äidin kanssa, vaikka välillä raskasta onkin. Pahinta on ollut se, ettei ole voinut luottaa omaan äitiinsä."


EI MITÄÄN ONGELMAA

Heikin vaimo, Merja, ei koskaan myöntänyt, että hänellä olisi ongelmia juomisen kanssa. Muu perhe seurasi vuosia sivusta ja tiedosti, että Merja juo toistuvasti itsensä humalaan, mutta siitä ei puhuttu.

"Kun yritin ottaa asian puheeksi, hän meni ihan lukkoon", toteaa Heikki ponnisteluistaan tarttua vaimonsa juomiseen.

Merja kävi töissä ja joi lähinnä vain kotona. Kulissit pysyivät pystyssä, ja Heikki sinnitteli vaimonsa rinnalla. Avioeroa hän myönsi harkinneensa muutaman kerran, mutta piti kuitenkin liittoaan niin pyhänä asiana, ettei halunnut sitä rikkoa. Heikki ei myöskään kertonut vaimonsa ongelmasta kenellekään ulkopuoliselle.

Aika join Merja yritti olla juomatta, mutta silloin hän oli Heikin mukaan erittäin hermostunut, kiukkuinen ja jopa ilkeä. Romahtamisen jälkeen tuli kuvioihin myös masennus ja epätoivo. Hoitoon hakeutumisesta alettiin perheen parissa keskustella vakavasti vasta sitten, kun Merja oli ollut humalassa hoitaessaan kahta pientä lapsenlastaan. Tytär uhkasi tapahtuman jälkeen pitää lapset kokonaan pois isoäidin hoivista, mikäli juominen ei lopu. Tapahtumat ja uhkaus saivat lopulta Merjan suostumaan muun perheen suosittelemaan Minnesota–hoitoon.


HOITOA MYÖS LÄHEISILLE

Heikki on kokenut erityisen hienoksi Minnesota–hoidossa sen, että alkoholistin läheiset otetaan mukaan hoitoon
heti alkumetreillä. Alkoholistin oman kolmen viikon hoitojakson jälkeen järjestetään viikonloppu, johon terapeutit kutsuvat mukaan tärkeimmät läheiset.

Heikki ja lapset saivat sinä aikana mm. kertoa, miltä heistä on tuntunut elää alkoholistin rinnalla.

"Kun saa puhua suoraan sellaisista tunteista ja kokemuksista, mitä on pitänyt sisällään vuosikausia, olo on todella helpottunut, vaikka asioiden läpikäyminen onkin todella rankkaa", toteaa Heikki.

Heikki on käynyt läheisviikonlopussa paitsi vaimonsa myös poikansa ja vävynsä alkoholismin vuoksi. Kaikkien hoito on onnistunut niin, että he ovat raitistuneet.

"Kyllä on ollut melkoinen vuosi elämässäni", huokaa Heikki helpottuneena.

Heikin mielestä hänen on nyt parannettava myös itsensä ja purettava kaikki ne kielteiset käyttäytymismallit, mitä hänelle on läheistensä alkoholismin rinnalla tullut matkaan. Läheisriippuvuudesta ja alkoholistista kannattaa Heikin mielestä pyristellä irti ja ottaa itsenäisempi ote omasta omasta elämästä.

Sannalle on niin ikään tärkeää rakentaa omaa itsenäistä elämäänsä, vaikka äidin alkoholismin tuomat murheet ovat mielessä päivittäin.

"Haluan tukea äitiäni kaikin mahdollisin keinoin ja uskon edelleen, että äiti vielä jonain päivänä lopettaa juomisen kokonaan", huokaisee Sanna kyynel silmäkulmassaan.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri