Aamusydämellä

Lapsen kiusaaminen koulussa on vanhemmille vaikea tilanne. Lapsi ei välttämättä kerro mitään
kiusaamisesta, vaikka hänen käytöksensä saattaa muuttua hyvinkin oudoksi.

Kiusaamisen tunnistamisen lisäksi vanhemmat joutuvat miettimään, kehen pitäisi ottaa yhteyttä ja missä vaiheessa, että kiusaaminen loppusi. Pahimmillaan kiusaaminen voi suistaa koko perheen raiteiltaan.

Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius ovat kokeneet sekä itseensä että lapsiinsa kohdistuvaa koulukiusaamista. Vanhempina he olisivat kaivanneet enemmän apua lastensa tilanteen selvittämiseen. Kokemustensa pohjalta he suunnittelivat Valopilkku-projektin, jonka tavoitteena on tukea vanhempia lastensa kiusaamistilanteissa.


SAMAN KYLÄN KIUSATUT

Saija ja Tina tapasivat sattumalta nelisen vuotta sitten koulutustilaisuudessa ja huomasivat olevansa
kotoisin samalta kylältä. Molemmilla oli muistoissaan ikäviä tilanteita kouluajoilta.

Saija kulki alaluokilla kouluun kävellen. Koulumatkalla pojat kivittivät, potkivat ja tönivät häntä ja välillä kaatoivat jopa ojan pohjalle. Vanhemmilleen Saija ei kuitenkaan uskaltanut kertoa mitään.

Tinaa kiusasi yläkoulussa miesopettaja, jonka ikävistä otteista joutuivat kärsimään monet muutkin oppilaat. Opettaja nöyryytti ja vähätteli Tinaa ja pakotti mm. seisomaan pitkiä aikoja pulpetin ääressä.

Kouluaikojen kokemuksista johtuen Tina masentui ja alkoi pelätä miehiä ja esiintymistilanteita. Tinakaan ei uskaltanut kertoa kotiväelle kiusaamisesta.

Molempien naisten kohdalla omien kokemusten ja patoutuneiden tunteiden purkaminen tapahtui vasta sitten, kun he joutuivat setvimään lastensa kiusaamistilanteita eri puolilta Suomea.


PITKITTYY JA PAISUU

Tinan lasta alettiin kiusata jo esikoulussa, ja sama tyttöporukka jatkoi kiusaamista ala-asteen ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Tytär jätettiin kaveriporukan ja leikkien ulkopuolelle, hänen selkänsä takana puhuttiin ja ilkuttiin ja hänet ohitettiin huomaamatta ja tervehtimättä.

Reippaasta pikku koululaisesta tuli muutamassa hetkessä yksinäinen ja hyljeksitty tyttö, joka tuli itkien kotiin.

Kotona Tina ihmetteli puolisonsa kanssa tyttärensä raivokohtauksia, surua ja omiin oloihinsa vetäytymistä. Kun Tina tiedusteli opettajalta mahdollisista ongelmista koulussa, hän sai vähättelevän vastauksen. Opettaja ei ollut huomannut kiusaamista ja oli enemmänkin vakuuttunut siitä, että Tinan lapsi ei pysty sopeutumaan koulunkäyntiin.

Tilanteen pitkittyessä ja tulehtuessa entisestään Tina otti yhteyttä koulukuraattoriin. Edelleen Tinasta tuntui siltä, että syytä etsittiin enemmän heidän lapsestaan ja perheestään kuin kiusaajista tai heidän perheistään. Lopulta he päätyivät perheneuvolaan hakemaan apua, mutta siellä heidän kotiolojensa ja kasvatuksensa kyseenalaistaminen vain jatkui.

Tinan perhe vihelsi pelin poikki ja otti yhteyttä yksityiseen psykologiin. Psykologilla itsellään oli sattumalta kokemusta koulukiusaamisesta, ja Tinan pieni tytär sai häneltä kaipaamaansa ymmärrystä. Perhe päätyi lopulta vaihtamaan koulua.


NOPEA PUUTTUMINEN

Saijan vanhempi lapsi joutui äitinsä tavoin kiusatuksi koulumatkalla. Kun kiusaamista oli jatkunut jonkin aikaa, Saijan lapsi hermostui ja mottasi kiusaajiaan sateenvarjolla.

Saija ryhtyi selvittämään tilannetta ensin siltä pohjalta, että hänen oma lapsensa on kiusaaja. Perheiden välinen tuttavuus auttoi osaltaan asioiden selvittämisessä, ja kiusaaminen loppui.

Saija toisen lapsen kiusaaminen yläkoulussa vaati jo enemmän toimenpiteitä: Kyseessä oli sekä poikien välinen kiusaaminen että siihen osaltaan liittynyt opettajan väärinkäsitys. Opettajan syytti poikaa asiasta, jota poika ei ollut tehnyt. Kotona Saija ihmetteli, kun poika vetäytyi yhä enemmän huoneeseensa ja alkoi olla hyvin vakava ja itkuinenkin.

Saija otti yhteyttä koulun rehtoriin ja kävi läpi tapahtuneen. Puhelua seuraavana päivänä poikaa syyttänyt opettaja pyysi tältä anteeksi, ja tilanne rauhoittui.

Saija oli tyytyväinen, että tiukka puuttuminen tuotti hyvän tuloksen, mutta arvelee, että ihan jokainen vanhempi ei välttämättä olisi uskaltanut samalla mitalla asiaan puuttua. Saija kun on itsekin opettajana toimiessaan havainnut, että monet vanhemmat arkailevat ottaa yhteyttä opettajiin.


VALOPILKUSTA APUA VANHEMMILLE

Saija ja Tina tekivät kokemustensa pohjalta luentosarjan koulukiusattujen ja myös kiusaajien vanhempien auttamiseksi. Yhteistyökumppaniksi he saivat Harjulan perhekeskeistä työtä tekevän Setlementin Lahdesta ja viime keväänä tuli myönteinen rahoituspäätös myös Raha-automaattiyhdistykseltä.

Saija ja Tiina paneutuvat nyt täyspäiväisesti Valopilkun toimintaan ja ovat jo järjestäneet seminaareja, vertaistukitoimintaa ja yleisötapahtuman Lahden kauppakeskuksessa.

Tilaisuuksissa on käynyt ilmi muun muassa se, että vanhemmat kokevat edelleen koulun olevan sellaisessa auktoriteettiasemassa, että opettajia ja muuta henkilökuntaa on vaikea lähestyä ongelmatilanteissa. Epävarmuutta on myös siitä, kehen pitäisi ottaa yhteyttä ja miten esittää asiansa, jotta riitatilanteilta ja vähättelyiltä vältyttäisiin.

Vertaistuki on vähentänyt monissa perheissä paineita, kun on huomattu, että oma perhe ei ole ainoa, jolla on ongelmia koulukiusaamisen kanssa. Häpeä ja neuvottomuus pitää monissa perheissä kiusaamistilanteet piilossa.

Saija ja Tina toivovatkin, että tulevaisuudessa Valopilkun kaltaista toimintaa voisi olla ympäri Suomen, jotta perheet saisivat ajoissa apua ja helpotusta lastensa kiusaamistilanteisiin.


Toimittaja Hilla Blomberg

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.valopilkkuprojekti.fi