Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Isättömät isät
 

Isyyden malli otetaan useimmiten omalta isältä. Jos oma isä on ollut läsnä ja läheinen, miehet pyrkivät yleensä kohti oman isänsä antamaa esimerkkiä.

Joskus taas isän toteuttama vanhemmuus on ollut niin etäistä ja epäluotettavaa, että sellaista mallia isyydestä ei ainakaan haluta toteuttaa. On myös isiä, jotka ovat menettäneet oman isänsä niin nuorena, ettei heillä ole mitään muistikuvaa tästä vanhemmuudesta.

NAAPURIN ISÄT JA ISÄNNÄT MALLINA

Juha-Pekka Lumpus, 45, syntyi perheeseen, jossa oli äiti, isä, kaksi siskoa ja kaksi vuotta vanhempi veli. Vuosi Juha-Pekan syntymän jälkeen hänen veljensä hukkui ja kaksi vuotta myöhemmin myös perheen isä hukkui. Näiden traagisten tapahtumien jälkeen Juha-Pekka muistaa kunnioittaneensa äitiään ja varoneensa vesiä. Isästään hän ei montaakaan asiaa pysty muistamaan.

Äiti ja kolme lasta muuttivat Porvoosta takaisin Tervolaan. Vaikka Juha-Pekka oli ainoa mies perheensä naisten porukassa, häneltä ei vaadittu sen enempää vastuuta kuin muiltakaan lapsilta, ja lapsuus tuntui turvalliselta vastoinkäymisistä huolimatta.

Juha-Pekka seurasi saman rivitaloalueen muiden isien toimintaa ja pääsi usein kavereidensa ja heidän isiensä mukana harrastuksiin ja luontoretkille. Läheisen maatilan isäntä otti Juha-Pekan töihin 12-vuotiaana ja häneltä Juha-Pekka sai ohjausta, opastusta ja neuvoja monenlaisiin elämäntilanteisiin. Parhaan kaverinsa kanssa Juha-Pekka alkoi harrastaa metsästystä isänsä vanhoilla metsästysaseilla.

Isänpäivänä Juha-Pekka keskittyy kuitenkin enemmän omaan isyyteensä kuin menneiden muistelemiseen.

– Eihän sitä osaa kaivata sellaista, mitä ei edes muista, toteaa Juha-Pekka isänsä varhaisen poismenon vaikutuksista.


ISÄ TULI JA MENI MITEN SATTUI

Petri Ritari, 44, muistaa isänsä olleen silloin tällöin saman katon alla, kun hän oli pieni poika. Sitten tuli muutaman vuoden tauko, kunnes taas koulunkäynnin alkuaikoina isä kävi satunnaisesti Petriä tapaamassa.

– Isä tuli ja lähti ja aina yhtä yllättäen. Hän saattoi luvata, että tulee taas kahden viikon tai kuukauden päästä käymään, mutta ei hän koskaan kuitenkaan pitänyt lupauksiaan. Se oli tietysti pienelle pojalle kova pettymys. Lopulta se suhde katkesi sitten kokonaan kahdenkymmenen vuoden ajaksi, toteaa Petri lapsuutensa isäkokemuksistaan.

Petri ei koskaan kuitenkaan unohtanut kokonaan isäänsä, vaan päätti jo nuorena, että jonain päivänä hän etsii isänsä. Kun Petrille syntyi ensimmäisestä avioliitostaan kaksi poikaa, hän toteutti aikeensa ja tapasi isänsä. Epämääräiset elämäntavat ja runsas alkoholin käyttö olivat kuitenkin heikentäneet Petrin isän kuntoa niin, ettei hän useinkaan pystynyt näyttämään ”paappaa” omille pojilleen. Myös Petrin oma suhde isään jäi edelleen etäiseksi.


EN IKINÄ HYLKÄÄ LAPSIANI

Petri muistaa vannoneensa jossain vaiheessa, että hän ei ikinä hylkäisi omia lapsiaan kuten hänen isänsä oli tehnyt. Avioliiton kariuduttua hänestä tuli kuitenkin etäisä omille pojilleen. Seuraavasta suhteesta Petrille syntyi tyttö, ja kun tämäkin suhde päättyi, Petristä tuntui että hän oli hylännyt kolme lastaan, vastoin omia lupauksiaan.

Yksinäisen viikonloppuisän elämä ei sopinut Petrille alkuunkaan ja hänen elämänsä alkoi luisua alamäkeen.

– Mopo karkasi käsistä ja välillä tuntui, ettei ollut enää edes mopoa. Heittäydyin viihteelle, koska ei ollut lähellä ketään, josta ottaa vastuuta, toteaa Petri 90-luvun lopun vuosistaan. Hän teki silloin myös paljon viihdealan töitä ja matkusteli tangoprinssiksi valittuna ympäri Suomea.

– Tuolloin aloin jotenkin ymmärtämään myös isäni elämänvaiheita enkä enää tuominnut hänen ratkaisujaan niin mustavalkoisesti.

Petri pääsi vuonna 2005 jaloilleen repaleisten vuosiensa jälkeen.

– Löysin vielä yhden isän, eli Taivaan Isän, jonka olin välillä kadottanut, vaikka uskovaisesta perheestä olinkin lähtöisin. Arvomaailma ja myös suhtautuminen isyyteen muuttui kertaheitolla.

Nykyään Petrin ydinperheeseen kuuluu vaimon lisäksi kolmevuotias tytär, jolle hän on mielestään isä satanen lasissa. Muihin lapsiinsa Petri pitää kiinteästi yhteyttä ja yhden pojistaan hän sai aikaisemmin myös luoksensa asumaan raitistumisensa ja elämäntapojensa muuttumisen jälkeen.

Isänpäivä kokoaa Petrin lapset yhteen.
– Kaikilla lapsillani on tällä hetkellä hyvät ja läheiset välit minuun, eikä huonoista vuosistani ole toivottavasti jäänyt heihin jälkiä. He tulevat myös keskenään hyvin toimeen, mikä on minulle erittäin tärkeä asia, toteaa Petri odotetusta juhlapäivästä.


ISYYS JA LESKEYS

Juha-Pekka ja hänen vaimonsa saivat kolme tytärtä, ja isyys tuntui heti ensimmäisen lapsen jälkeen mahtavalta. Perheen elannon hankkiminen oli toki Juha-Pekan tärkeä rooli, mutta kotona hän oli lapsilleen halaileva ja hellä isä.

Juha-Pekan vaimolla todettiin toisen tyttären syntymän aikoihin aivokasvain, joka varjosti perheen elämää seuraavat viisi vuotta. Ensin tilanne näytti toiveikkaalta, mutta lopulta kasvain vei Juha-Pekalta rakkaan vaimon ja kolmelta pieneltä 3-, 5- ja 8-vuotiaalta tyttäreltä äidin. Vaikka tulevaan tosiasiaan piti totutella vähitellen, oli leskeksi jääminen silti Juha-Pekalla todella kova koettelemus.

– Yritin vain pyörittää arkea mahdollisimman hyvin. Kävin töissä, hoidin kotihommia ja koetin lohduttaa tyttäriäni parhaani mukaan. Onneksi äitini jäi silloin eläkkeelle ja pääsi auttamaan, toteaa Juha-Pekka rankoista ajoistaan.

Juha-Pekan uusperheeseen kuuluvat nykyään 18-, 15- ja 13-vuotiaat tyttäret ja avovaimo, jolla on jo aikuinen tytär, ja lisäksi hänellä pieni poika. Kirsin kuoleman jälkeen seuranneesta suhteesta syntyi Leevi-poika, joka on nyt 6-vuotias. Leeviä Juha-Pekka tapaa säännöllisesti vähintään joka toinen viikonloppu.

– Isänpäivässä on parasta se, että kaikki lapset tulevat mielellään sänkyni ympärille ja osoittavat sillä, että olen ilmeisesti onnistunut isyydessäni, toteaa Juha-Pekka myhäillen.


ISEILLE TUKEA VAIKEISIIN TILANTEISIIN

Väestöliiton tuoreessa Isyyden kielletyt tunteet –kirjassa todetaan isien kokevan onnellisten hetkiensä lomassa myös paljon mm. riittämättömyyden, neuvottomuuden ja voimattomuuden tunteita.

Juha-Pekka on kokenut hankaliksi esimerkiksi sellaiset tilanteet, jolloin pitäisi neuvoa tyttäriä elämän valintatilanteissa, eikä ole ketään, jonka kanssa tätä vastuuta jakaisi. Leskeksi jäätyään Juha-Pekka koki myös riittämättömyyden tunteita ja eli jaksamisen rajoilla. Hän toivoisikin, että tällaisissa tapauksissa isille pyrittäisiin antamaan yhteiskunnan toimesta paras mahdollinen tuki, jotta isä itse voisi keskittyä surutyöhön ja tunteiden käsittelyyn sekä lastensa että itsensä kanssa.

Petri taas toivoisi isille tukea erotilanteisiin. Hänen mielestään eron jälkeiset yksinäiset hetket voivat olla isyyden kannalta erittäin kohtalokkaita tilanteita.

– Olen itse elävä esimerkki siitä, miten eron jälkeen ote omiin lapsiin herpaantui ja elämä meinasi kokonaan suistua raiteiltaan.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallisuutta:
Isyyden kielletyt tunteet, Väestöliitto 2010