Aamusydämellä

"Mä vihaan teitä kaikkia! Kukaan ei ymmärrä mua!" Nämä ovat tuttuja tokaisuja monelle murrosikäisen vanhemmalle. Murkkuikä on usein kiukuttelua, vetäytymistä, kasvamista, kapinointia, epävarmuutta ja rajojen kokeilua päihteiden käytön ja seurustelun kanssa. Siinä joutuu koetukselle myös vanhempien pinna.

Omista kokemuksistaan murkkuikäisten vanhempina kertovat Anita Novitsky, viiden lapsen äiti, ja Seppo Sundström, neljän lapsen isä. Anitan lasten isä jätti ensin perheensä alkoholin takia, ja pari vuotta myöhemmin hän kuoli. Yksinhuoltajana Anita on selvinnyt tiukoista paikoista lasten kanssa pidettyjen perhepalaverien avulla. Seppo on kasvattanut aikuisiksi kaksi lasta, mutta kahden kodin perheessä teini-iän haasteita pohditaan vielä 16- ja 10-vuotiaiden lasten kanssa.


METKA IKÄ

Anitan viidestä lapsesta kolme on jo lentänyt pesästä. Vanhin tytär, 23, on asunut omillaan jo vuosia, viime keväänä kotoa muuttivat 21-vuotias poika ja 20-vuotias tytär. Kotona asuvat vielä 18- ja 15-vuotiaat tytöt.

- Murrosikä on jo seestymään päin vanhemmalla tyttärellä, mutta nuorin tytär elää aika metkaa ikää, toteaa Anita, joka pitää murrosikää kaikessa haasteellisuudessaankin mielenkiintoisena.

Seppo ehti olla yhdessä vaimonsa kanssa parikymmentä vuotta ennen eroa. He asuvat edelleen lähellä toisiaan, jotta lapset voivat tulla halunsa mukaan arkisinkin isän luona käymään. Pelkkiin viikonlopputapaamisiin Seppo ei halunnut suostua, koska hän työskentelee muusikkona ja on viikonloppuisin usein keikoilla.


LAPSEN KIUSAAMINEN JÄRKYTTI

Anitalle vaikein aika perheen kanssa on ollut vuonna 2003. Lasten isä kuoli keväällä, ja toiseksi vanhimman tyttären seiskaluokka alkoi syksyllä. Tytär ei antanut koskea itseensä, hän laihtui, kärsi vatsakivuista ja kävi usein terveydenhoitajalla. Anita luuli, että isän kuolema oli syy oireiluun, mutta joulun alla tyttären kiukunpuuskaa selvittäessään hänelle selvisi, että kyse olikin pitkään jatkuneesta ja vakavasta koulukiusaamisesta.

- Mietin, miten voin vanhempana tukea 12-vuotiasta lastani, jolle kaveripiiri olisi todella tärkeä ja itsetunto siitä kiinni, mitä muut samanikäiset hänestä ajattelevat. Olin silloin itsekin todella väsynyt ja ajattelin, että selviääkö tämä vyyhti koskaan. Joka ilta muiden mentyä nukkumaan tyttäreni könysi luokseni ja alkoi purkaa pahaa oloaan. Yritin vakuutella, että asia ratkeaa vielä jonain päivänä aikuisten toimesta ja että vuoden kuluttua tilanne on jo toinen.

Jatkuva kiusaaminen saatiin lopulta loppumaan, ja tytär jatkoi Anitan toivomuksesta opintojaan samassa koulussa. Pari vuotta sitten tytär kirjoitti hyvin arvosanoin samaisesta opinahjosta ylioppilaaksi.


ERO ETÄÄNNYTTI POJAN

Sepolle vaikein vaihe lasten kanssa tuli avioeron jälkeen. Hänen murrosikäinen poikansa katkaisi tuolloin välit isäänsä eikä pitänyt mitään yhteyttä yli puoleen vuoteen. Seppo jutteli poikansa kanssa hiljattain tapahtuneesta, ja poika kertoi hänelle, että hän oli ollut vaan niin pettynyt koko tilanteesta, että oli vetäytynyt mieluummin omiin oloihinsa eikä ollut puhunut eron jälkeen äidilleenkään juuri mitään.

Seppo on myös kokenut lapsen koulukiusaamisen, kun yhtä tyttäristä mukiloitiin ala-asteikäisenä koulumatkalla.

– Minusta tuli siinä tilanteessa sellainen ”urosleijona” esiin, että vaimoni katsoi tuolloin parhaaksi siirtää minut syrjään sovittelusta, naurahtaa Seppo suojeluvaistoilleen.

Sepon suojeluvaisto heräsi myös silloin, kun hänen tyttärensä ryhtyi hieman alle 15-vuotiaana seurustelemaan vähän yli kaksikymppisen nuorukaisen kanssa.

– Kutsuin kaverin juttelemaan kanssani ja tein varsin selväksi sen, että tulen tarkalla silmällä seuraamaan, miten hän kohtelee tytärtäni. Asiat ovat hyvin edelleen ja tyttärelläni on elämä mallillaan.


TUNTEIDEN TUULETUSTA JA LUOTTAMUSTA

Tulinen temperamentti on Sepolla puskenut esiin myös muutamissa erimielisyystilanteissa.

– Muistan, kun tyttäreni kanssa huusimme toisillemme naamat punaisina, kunnes lopulta purskahdimme molemmat nauramaan koko tilanteelle ja halasimme toisiamme.

Anita on pystynyt olemaan huutamatta lapsilleen. Ovia on toki paiskottu heilläkin, mutta tilanteet on pyritty rauhoittamaan tuoreeltaan.

– Perhepalaverit ovat toimineet hyvin, kun jokainen lapsi on saanut esittää toiveensa ja turhautumisensa yhteisesti kaikille. Keskinäinen kontrolli on pelannut aika hyvin ja ”kastiksen menettäminen” on ollut riittävä rangaistusmuoto, jos joku on livennyt yhteisesti sovitusta linjasta.

”Kastis" on Anitan perheessä nimitys oman nukkumaanmenoajan jälkeen alkavan suosikkiohjelman katseluluvalle.

Seppo on pystynyt pitämään avoimet ja luottamukselliset välit kaikkiin lapsiinsa. Kotiin on voinut aina tulla, tapahtui, mitä tapahtui. Asioista on pyritty ja pyritään puhumaan kaikki kortit pöydällä. Mitään vakavaa Sepon omille lapsille ei ole sattunut, mutta muutaman kerran Sepon kotiin on tuotu yön tunteina kavereita, jotka eivät ole uskaltaneet mennä humalassa omaan kotiinsa.

- Silloin olen ollut ylpeä lapsestani, joka on uskaltanut ottaa minuun yhteyttä ja pitänyt vielä huolta kavereistaankin.

Seksiasioissa Anita ja Seppo ovat olleet auttavaisia ja valistaneet lapsiaan sen mukaan, mitä on ollut tarvetta. Kun Anita huomasi, että perheen vanhemmilla lapsilla alkoi olla seurusteluelämässään säpinää, hän osti kylpyhuoneen kaappiin kondomeja ja ilmoitti, että haluaa niiden häviävän sieltä. Ainoalle pojalleen hän osti mieheksi tulemisesta kirjallisuutta, koska perheessä ei ollut isää opastamassa poikaa.

Seppo puolestaan on lähtenyt hakemaan pojalleen kioskilta kondomeja, kun poika ei vielä itse niitä kehdannut hankkia.


PESÄSTÄ OMILLE SIIVILLE

Vanhempien lasten muutto kotoa on ollut sekä Anitalle että Sepolle haikea paikka, vaikka molemmat pitävät lapsen itsenäistymisen vaihetta erittäin tärkeänä. Anita on tavannut työssään kolmekymppisiä nuoria, jotka ovat tulleet valittamaan, etteivät selviydy vuokrarästeistään ilman isän tai äidin apua.

- Napanuora pitää katkaista ja päästää nuori kokeilemaan omia siipiään, mutta saatavilla on hyvä olla kotoa muuton jälkeenkin. Ei vanhemmuus lopu, vaikka pyykkivuori kotona pieneneekin lasten poismuuton myötä.
Elämän perusasioita on hyvä opetella itsenäisesti, sillä eiväthän nuoret muuten opi kokkaamaan, siivoamaan, ansaitsemaan elantoaan tai täyttämään veroilmoitustaan.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Väestöliiton Murkun kanssa -sivut