Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Sosiaalialan työn taakat
 

Sosiaali- ja Terveysministeriön selvitysten mukaan lähes puolet sosiaalialan työntekijöistä joutuu päivittäin uhkailun tai fyysisen väkivallan kohteeksi.

Riitta Suojanen näkee päivittäin asiakkaiden turhautumisen sosiaalitoimistossa, kun asiat eivät suju toivotulla tavalla. Keijo Tanner suunnittelee miljoonaluokan rahoitusohjelmia asunnottomuuden poistamiseksi ja tuntee paineet niskassaan, jos tukia ei tule.


ELÄMÄÄ SUUREMPIA ASIAKKAITA

Riitta Suojanen,44, on toiminut viimeiset seitsemän vuotta toimeentuloyksikön johtavana sosiaalityöntekijänä Seinäjoella.

Toimeentulotuen piirissä on Seinäjoella vuosittain noin 3 000 ruokakuntaa. Suurin osa tuen saajista eli 70 % on yksinäisiä miehiä ja naisia. Neljännes asiakkaista saa tukea ympäri vuoden tai pidempään. Varsinkin 2000-luvulla syrjäytyminen on muuttunut pysyväksi joidenkin ihmisten kohdalla.

Toimeentulotukien käsittelyssä on jatkuva jono, ja joskus suositeltu viikon selvitysaika ylittyy. Turhautumista puretaan sosiaalitoimistossa päivittäin, ja Riittakin on saanut osakseen valituksia ja uhkaavaa sanailua. Väkivaltaa Riitta ei ole työssään kohdannut, mutta työpaikan turvajärjestelyissä on tämäkin huomioitu. Kaupungilla Riitta on saanut liikkua ja asioida rauhassa.

Toisaalta antoisimpia työn hetkiä ovat Riitan mielestä juuri kohtaamiset asiakkaiden kanssa:

- Joskus tapaa niin sanotusti elämää suurempia asiakkaita, joita on seurannut jo pidemmän aikaa. Jos nämä ihmiset tai perheet sitten alkavat avullamme pärjätä paremmin, niin se on hieno asia tässä työssä.

Oman jaksamisen kannalta Riitalle on tärkeää, että heillä on hyvä ilmapiiri työpaikalla, ja hän pystyy puhumalla purkamaan eteen tulleita vaikeita tilanteita. Työnohjausta annetaan säännöllisesti kerran kuukaudessa.

– Asiakkaan hätä ja vaikeat elämäntilanteet tarttuvat työntekijäänkin, ja siksi on tärkeä saada vastapainoa työlleen.

Riitta rentoutuu kuntoilemalla ja kulttuuria harrastamalla.


ASUNNOTTOMAN ARKI TULEE UNIIN

Keijo Tanner, 58, kohtaa asunnottomia päivittäin Helsingin kaduilla kulkiessaan, mutta hän osallistuu myös työssään asunnottomuusryhmien toimintaan ja valvontaan monissa kunnissa. Asunnottomat ovat välillä antaneet kiitosta Keijolle siitä, että hän on virkamiehenä myös asunnottomien arkisista murheista kiinnostunut.

Pitkäaikaisasunnottomien vähentämisohjelma aloitettiin vuonna 2008, ja sen jälkeen hanke on saanut myötätuulta poliitikoilta ja erilaisilta yhdistyksiltä. Keijo on tyytyväinen asetettujen tavoitteiden ylittymisestä: 1 250 asuntoa oli tavoite ensimmäisellä kaudella, ja nyt näyttää siltä, että asuntoja saadaan järjestettyä jopa 2 000.

– Asunto on kaiken kulmakivi. Jos ei ole asuntoa, on ja tulee paljon muitakin ongelmia, toteaa Keijo sydäntään jo viimeiset 20 vuotta lähellä olleesta ajatuksestaan.

Marraskuun pakkasten alkaessa Keijolle tulee usein uniinkin asunnottomien kova kohtalo. Vaikeimpia vaiheita Keijon työssä ovat olleet ne kaudet, jolloin Suomessa on ollut taloudellinen lama.

- Me emme voi auttaa ihmisiä, jos ei ole rahaa. Minun on pitänyt yökaudet miettiä taktiikoita, miten saan päättäjät kohdentamaan varoja asunnottomuuden poistamiseen niukkoinakin aikoina.

Keijo masentui syvästi, kun asumistukea leikattiin vuonna 1993 yli 600 miljoonaa ja 85 000 ihmistä jäi ilman tukirahoja.

- Se oli minulle niin paha pettymys, että en meinannut päästä siitä yli. Kuljin ulkona pitkiä matkoja, luin kirjoja ja halusin olla virkamies vailla vastuuta parin kuukauden ajan.


KUKA KUUNTELEE KÖYHÄÄ?

Riitan ja Keijon mielestä on ollut hyvä, että EU nimesi tämän vuoden köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan vuodeksi.

Molemmilla on kokemusta myös eri puolilla Suomea järjestetyistä Kuka kuuntelee köyhää –tapahtumista. Niiden kautta on selväksi sekin, että köyhät eivät ole mikään yhtenäinen massa. Köyhyys koskettaa monenlaisia tavallisia ihmisiä, perheellisiä, eronneita, yksinhuoltajia, yksinäisiä, vanhoja ja nuoria.

- Epävarmuus lisääntyy koko ajan. Kukaan ei näinä päivinä voi enää olla varma esimerkiksi työnsä jatkumisesta, ei yksityisellä puolella eikä valtion leivissäkään, toteaa Keijo nykymenosta.

- Tämä olisi hyvä muistaa myös niiden ihmisten, jotka valittavat sosiaalitukien menevän juopoille ja maahanmuuttajille, jatkaa Riitta. Riitan mielestä arvostelijat voisivat miettiä, että mitä tapahtuisi, jos he itse jonain päivänä tarvitsevat apua.

Sosiaalitukien väärinkäyttö on sekä Riitan että Keijon mielestä liioiteltu ongelma. Pikemminkin on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä kaikista niistä tuista, joihin he olisivat oikeutettuja.

Riittaa kehittäisi sosiaaliturvaa siten, että ihmiset voisivat saada jonkinlaisen perustulon helpommin eikä virastoissa tarvitsisi laskea jokaista sähkölaskua tai terveydenhuoltokäyntiä erikseen.

Keijo taas ei kansalaispalkkaa kannata, koska kulut ovat niin erilaisia eri puolilla Suomea.

- Vuokramenot voivat joissakin perheissä tyhjentää perheen ruokapöydän, ja siksi ensisijaisia etuuksia, kuten asumistukea ja työmarkkinatukea kannattaisi korjata reilusti elämiseen menevien kulujen mukaan.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri