Aamusydämellä

Miltä tuntuu, kun rakkaussuhde muuttuu hoito- ja hoivasuhteeksi? Parisuhteen alussa, ehkä onneksi, emme voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan.

Suomessa on noin 300 000 ihmistä, joilla on hoitovastuu ikääntyneestä, vammaisesta tai sairastuneesta omaisesta.

Tarja Salo ja Seppo Terävä ovat päätyneet oman puolisonsa hoitajaksi.


YHDESSÄ YÖSSÄ

Tarja Salon mies Markku sairastui täysin yllättäen vakavaan verenmyrkytykseen. Hänet pidettiin sairaalassa viisi ja puoli viikkoa nukutettuna, ja tuona aikana häneltä amputoitiin kummatkin jalat, sormet, ylähuuli, nenänpää ja korva.

Itsekin hoitotyötä tekevä Tarja joutui odottamatta aivan uuteen tilanteeseen: hän odotti, toivoi ja taisteli, kun miehen tila aina välillä heikkeni. Toisaalta käytännön asioiden hoito osoittautui mahdottomaksi, koska he elivät avoliitossa. Viranomaiset vaativat milloin mihinkin paperiin miehen allekirjoitusta, vaikka Markku makasi sairaalassa eikä hänellä ollut sormia, joilla kynään tarttua. Miehen vielä ollessa sairaalassa, Tarja meni hänen kanssaan naimisiin. Tarja ei ollut edes miettinyt miehensä hylkäämistä, ja näin käytännön asiat helpottuivat hetkessä.

Tarja tekee nyt omaishoidon ohella 60 % työpäivää. Sillä aikaa, kun Tarja on töissä, Markkua hoitaa henkilökohtainen avustaja. Toisaalta työssäkäynti on Tarjalle taakka, koska kotonakin tarvittaisiin hänen apuaan, mutta toisaalta se on henkireikä, sillä kotona oleminen on myös työntekoa. Tarjan mielestä omaishoitaja on usein enemmänkin omaisorja.


KUN RAKAS LIUKUU HITAASTI POIS

Sepon puoliso Sirkka on vaatinut yhä enemmän hoivaa ja hoitoa 30 vuoden ajan. Tarve oli aluksi vähäistä, mutta koska ongelmat olivat fyysisiä ja osittain psyykkisiä, Seppo tottui ottamaan enemmän ja enemmän vastuuta kodinhoidosta, varsinkin silloin, kun heidän poikansa oli vielä pieni.

Kun Sirkka jäi sairaseläkkeelle, hän tarvitsi yhä enemmän huolenpitoa. Onneksi Sepon työnantaja jousti tilanteessa, ja Seppo pystyi auttamaan puolisoaan arjessa mahdollisimman paljon. Vaikka Sirkan muisti heikkeni, hän selvisi vielä päivän toimista itsenäisesti. Jos Seppo oli kotona, hän toivoi kuitenkin palveluksia jatkuvasti.

Selkein muutos huonompaan suuntaan tapahtui vuonna 2008, kun Sirkka sai aivoinfarktin. Hänen luonteensa muuttui, hänestä tuli levottomampi ja ajoittain jopa aggressiivinen. Hän menetti pidätyskykynsä, mutta kieltäytyi silti aika ajoin käyttämästä vaippoja.

Kahtena viimeisenä vuonna, kun Sirkka vielä asui kotona, Sepolla oli töissä paljon helpompaa kuin kotona, jossa odotti loputon siivoaminen ja loukkauksia lateleva puoliso.


LUOPUMISEN KIPEYS

Keväällä 2010 naapurit löysivät sekavasti käyttäytyneen Sirkan puolialastomana rappukäytävästä. Tämän jälkeen kotipalvelu ehdotti laitoshoitopaikan etsimistä. Sepon mielestä ajatus laitoshoidosta oli helpompi hyväksyä jonkun toisen tekemänä - itse tuollaista päätöstä olisi ollut vaikea tehdä.

Nyt Sirkka asuu Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa, jossa hänellä on turvallinen ympärivuorokautinen hoito. Seppo käy katsomassa häntä viikoittain muistellen samalla niitä aikoja, jolloin hän kävi saatilla Kustaankartanon työntekijäasunnoilla. 35 vuotta aikaisemmin Sirkka oli ollut itse töissä samassa paikassa.

Tarja myöntää, että vaikka heillä on Markun kanssa hyviäkin hetkiä, parisuhde on muuttunut hoivasuhteeksi. Eikä tulevaisuus näytä kovin valoisalta, sillä kumpikaan heistä ei ole nuortumassa. Toisaalta tytär tanssiharrastuksineen antaa sekä Tarjalle että Markulle vahvaa motivaatiota elämään.

Seppoa helpottaa se, että Sirkka viihtyy Kustaankartanossa hyvin eikä kaipaa takaisin kotiin. Seppo itse kokee elämänsä helpommaksi kuin vuosiin: Suunnistusharrastus antaa arkeen voimaa, ja tansseissakin Seppo on taas alkanut käymään. Elämää on vielä jäljellä eikä voi tietää, mitä mukavaa se tuo mukanaan.


Toimittaja: Kimmo Saares
Taustatoimittaja: Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry