Aamusydämellä

Psoriasis on krooninen, tulehduksellinen ihosairaus, jota sairastaa Suomessa noin 100 000 aikuista.

Mika Loikkanen kärsii iho-ongelmista, Anita Anderssonilla sairauteen liittyy myös nivelongelmia.


”SE ON SULLA LOPUN IKÄÄSI!”

Mika Loikkasella, 29, todettiin psoriasis vuonna 1999. Mikan psoriasis puhkesi kirjoitusten aikaan, ja sen aiheutti todennäköisesti stressireaktio. Vaikka Mikan psori on lievämuotoinen, hän muistaa ikuisesti kuinka lääkäri paukautti vastaanotolla diagnoosin: ”Sulla on psoriasis, ja se on sulla lopun ikäsi.”

Sairaus oli Mikalle alkuun pienimuotoinen shokki, vaikka hänen psorinsa oli ja on pysynyt sen jälkeenkin melko hyvin kurissa.

Pohkeissa Mikalla on kämmenen kokoiset pläntit punaista ihottumaa, muita pienempiä, n. 3-4 sentin läiskiä on ympäri kehoa kymmenkunta. Iho-ongelmat muodostuvat, kun ihon solut alkavat jakaantua liian nopeasti. Ne aiheuttavat iholle hilseilevää karstaa, joka kutiaa. Prosiasiksen toista muotoa, nivelpsoria, Mikalla ei ole todettu.

Mikan vaivat rajautuvat pääsääntöisesti kosmeettisiin haittoihin, jotka aaltoilevat vuodenajan ja valon saamisen mukaan. Kaikilla psoripotilailla uv-säteily ei auta eivätkä kaikki voi ottaa aurinkoa, koska iho ei kestä sitä. Mikalle aurinko on auttava tekijä. Työskennellessään puoli vuotta rauhanturvaajana Eritrean ja Etiopian alueilla Mikan psoriasis hävisi kokonaan.

Liiton järjestämille aurinkolomille Mika on ottanut osaa kaksi kertaa. Runsas uv-säteily auttaa ihoa, ja aurinkotunteja saattaa kertyä loman aikana yli 200 tuntia, koska aurinkoa otetaan sään ja ihon salliessa 8–12 tuntiakin päivässä. Reissussa on aina mukana sekä sairaanhoitaja että vapaa-ajan ohjaaja. Lomat ovat ohjattuja, ja niihin sisältyy usein paljon myös tiedonjakamista ja vertaistukiohjelmaa.


STRESSI TOI PSORIASIKSEN JA NIVELKIVUT

Anita Anderssonin psoriasis puhkesi työpaikkakiusaamisen aiheuttaman stressin vuoksi. Töissä vallitsevan hankalan tilanteen jatkuessa Anitan keho alkoi hiljalleen reagoida: verenpaine nousi, vatsaan alkoi muodostua haava ja iho oireili. Anitalle puhkesi psoriasis.

Anitan sairastama psoriasis on taivepsoria eli ihopsorin hankalinta muotoa. Anitalla on usein alusvaatteet veressä, koska etenkin mahan ja rintakehän alueen ihottumat kutiavat, ja alusvaatteet raapivat herkkää ihoa. Vesijumppaan hän ei voi taivepsorinsa vuoksi mennä, ja kampaajakin Anitan pitää valita huolella, koska päänahka kesii ja se vaatii hellää käsittelyä.

Lisäksi Anitan psoriasikseen liittyy vaikeita nivelongelmia. Nivelpsorin vuoksi jopa kävely on Anitalle aika ajoin hankalaa. Kyynärsauvan lisäksi Anita käyttää ranne-, nilkka- ja polvitukia. Tällä hetkellä Anita on sairaslomalla psoriasiksensa vuoksi.

Niveloireet alkoivat vuonna 2006 ja pahenivat seuraavan vuoden aikana. Anita haki vaivoihinsa turhaan apua kahden vuoden ajan. Vasta alkusyksystä 2008 alkoi tapahtua, kun korvalääkäri huomasi, että jotakin on todella vialla. Marraskuussa 2008 Anita vihdoin pääsi Kirurgin reumapolille, sai diagnoosin ja lääkityksen.

Ensi alkuun Anita sai avun piikitetyistä lääkkeistä. Ensimmäinen lääke tehosi niin hyvin, että Anita jo luuli voivansa luopua kyynärsauvasta kokonaan. Pettymys oli kova, kun lääkkeen teho haipui. Toisen lääkkeen sivuvaikutusket olivat viedä Anitalta hengen. Uutta, ratkaisevaa lääkettä ei ole näiden jälkeen löytynyt, ja Anitan nyt kokeileman lääkityksen sivuvaikutukset haittaavat elämää.


PERINNÖLLISTÄ VAI EI?

Tutkimusten mukaan perinnölliset tekijät saattavat vaikuttaa psoriasiksen puhkeamiseen. Kaikille se ei kuitenkaan ole perinnöllistä. Geeneillä on suurempi vaikutus, jos psoriasis puhkeaa ennen 30–40 ikävuotta. Esimerkiksi kukaan Anitan suvussa ei sairasta psoriasista.

Mika on kumppaninsa kanssa miettinyt psoriasiksen perinnöllisyyttä, mutta koska lapset eivät ole vielä ajankohtaisia eikä psoriasis kuitenkaan ole mikään maailmanloppu, asia ei kiusaa heitä tällä hetkellä.


PSORIASIS EI TARTU!

Anita on huomannut, että psorin ollessa oikein pahana, ihmiset välttelevät kättelemistä. Psoriasis ei kuitenkaan tartu lainkaan ihmisestä toiseen. Mikan iho-ongelmiin ulkopuoliset eivät ole yleensä reagoineet näkyvästi. Useimmiten vain pienet lapset huomaavat läiskät, ja aikuiset vetävät lapset tilanteesta noloina pois, vaikka Mikan mielestä olisi parempi, jos he antaisivat lasten olla ja kertoisivat heille, ettei ihottuma ole tarttuvaa.

Psoriasisliiton kuntoutusryhmästä Anita on löytänyt elinikäisiä ystäviä. Hänestä on ollut hyvin tärkeää, että hän on saanut kertoa tarinansa ja kuulla, ettei ole ainoa, joka joutui etsimään vuosikausia apua saamatta sitä mistään.


ULKONÄKÖ

Monelle nuorelle, jolla on ongelmia hyväksyä psoriasiksensa, sääli on pahinta, mitä toinen ihminen voi tehdä. Nupso eli Psoriasisliiton nuorisotoimikunta teki jokin aika sitten kyselyn aiheesta nuorille: Kyselyssä kysyttiin muun muassa miltä tuntuisi, jos seurustelukumppanilla tai itsellä olisi psoriasis. Kyselyn ohessa nuorille näytettiin kuvia psoriasista kärsivien ihosta. Iso osa vastaajista oli sitä, mieltä, että olisi ikävää, jos heillä olisi psoriasis. Osalle vastaajista se olisi maailmanloppu ja syy itsemurhaan.

Mikan mielestä potilas itse yleensä miettii ihoaan ja ulkonäköään esimerkiksi seurustelukumppania enemmän. Mika myöntää itsekin tehneensä niin – Mikan tyttöystäville iho-ongelmat eivät ole koskaan olleet seurustelusuhteessa este tai hidaste.

Ja vaikka moni psoripotilas ei mielellään näytä paljasta pintaa ollenkaan, mutta nykyään Mika vetää kesällä reilusti shortsit jalkaan heti, jos aurinko paistaa. Väliäkö sillä, mitä muut ajattelevat – aurinkohan korjaa vaivoja!

Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Psoriasisliitto