Aamusydämellä

Suomessa kiusataan ihmisiä työpaikoillaan kaksi kertaa useammin kuin muualla Euroopassa. Tälläkin hetkellä 140 000 palkansaajaa kokee henkistä väkivaltaa työpaikallaan. Työpaikkakiusatuiksi joutuivat myös Ilona Korhonen ja Heikki Dillström. Molemmilla vaihtui työpaikka kiusaamisen seurauksena, Ilona irtisanoi itsensä ja Heikki irtisanottiin.

Ilonan ja Heikin mielestä olisi parempi puhua henkisestä väkivallasta kuin kiusaamisesta.

- Eihän kukaan syyllistä henkisen väkivallan kohteeksi joutuvaa, mutta aikuisten välisestä kiusaamisesta ajatellaan helposti, että kohteessa pitää olla jotain vikaa, kun häntä kiusataan, toteaa Ilona.

TYÖN TASO RIITTÄMÄTÖN

Ilona Korhonen, 42, joutui järjestötyöpaikassaan esimiestensä silmätikuksi. Hänen työtään alettiin arvioida kyseenalaisin perustein ja mittareilla, joita sovellettiin ainoastaan häneen.

- Työtehtäviäni vähennettiin ja kun ne oli vähennetty minimiin, syytettiin siitä, ettei minulla ollut töitä, kertoo Ilona kiusaamisen logiikasta.

Työtoverit tukivat, mutta olivat lopulta myös itse ahdistuneita työilmapiiristä. Työterveyshuollosta myönnettiin Ilonalle sairaslomaa unettomuuden ja masennuksen vuoksi, mutta työpaikan tilanne pysyi ennallaan.

Lopulta Ilona teki ilmoituksen työsuojelupiiriin ja työsuojelutarkastuksessa todettiinkin, että kyseisen työpaikan kohtelu oli aiheuttanut Ilonalle terveyden vaarantumisen. Toimenpiteitä parempaan suuntaan Ilona ei enää jaksanut jäädä odottamaan, vaan irtisanoi itsensä.

Ilona alkoi tehdä muistiinpanoja kohtelustaan ja pystyi kirjoittamalla pitämään itsensä koossa. Näistä muistiinpanoista ja uuden työn hakemisesta syntyi kirja: Työn taso riittämätön – kertomus työpaikkakiusaamisesta. Ilona on saanut paljon palautetta siitä, miten hän kirjassaan osuvasti kuvaa työelämän kovuutta ja epäreiluja otteita.

SAVUSTUS TIIMISTÄ

Heikki Dillströmiä, 36, alettiin kiusata yrityskaupan jälkeen syntyneessä uudessa työtiimissä. Ryhmän organisointi ja ohjeistus jäi hajanaiseksi. Johtohahmoksi nousi omine lupineen henkilö, joka Heikin arvion mukaan todennäköisesti pelkäsi niin paljon irtisanomistaan, että alkoi kyseenalaisin toimin savustaa vähitellen muita tiimin jäseniä ulos.

- Olen jälkeenpäin pystynyt hahmottamaan, että varmaankin kiusaajan omasta epävarmuudesta oli kysymys. Aluksi en ymmärtänyt ollenkaan, mitä on tapahtumassa ja syytin itseäni siitä, että minua ja työtäni arvosteltiin, toteaa Heikki seitsemisen vuotta sitten tapahtuneesta kiusaamisestaan.

Heikki yritti muuttaa työskentelyään niin, että se hyväksyttäisiin, mutta koskaan Heikin työ ei tyydyttänyt kiusaajaa. Kiusaaja myös raportoi tyytymättömyytensä Heikkiin esimiehelleen, joka ei 600 kilometrin päästä pystynyt seuraamaan sitä, mitä tiimissä todellisuudessa tapahtui.

Puolitoista vuotta Heikki kesti ahdistavaa ja hankalaa tilannetta työpaikallaan, mutta lopulta unettomat yöt ja masennus veivät Heikin sairaslomalle. Kesken sairasloman Heikki sai ilmoituksen irtisanomisestaan, jonka perusteena oli se, että hän oli ollut liian paljon pois töistä.

- Silloin ajattelin, että ei näin voi työntekijälle tehdä ja otin yhteyttä liittoon. Sieltä tuli tukea ja haastoin työnantajani laittomasta irtisanomisesta oikeuteen.

ASENNEVAMMA

Ilona ja Heikki lähtivät heti avoimuuden tielle hakiessaan uusia töitä. He kertoivat mitä edellisessä työpaikassa oli tapahtunut ja tunsivat saavansa myötätuntoa.

-Ihmettelin kuitenkin, kun vuokrafirman kautta ei alkanut tulla minkäänlaisia töitä. En edes kopiointitehtäviin päiväksi kelvannut, joten taisi niillä kertomisillani olla sittenkin negatiivinen vaikutus, toteaa Ilona.

Heikki kohtasi uutta työpaikkaa hakiessaan kolmenlaista kohtelua. Ennakkoluulottomimmat työnantajat olivat sitä mieltä, että edellisen työnantajan toimet eivät päivänvaloa sietäneet ja he arvioisivat Heikkiä ainoastaan heille tehdyn työn perusteella. Oli myös työnantaja, joka pyysi kolmen edellisen esimiehen lausunnot Heikistä. Kun kaksi ylisti ja viimeisin haukkui pystyyn, se hämmensi niin paljon, että paikkaa ei Heikille tullut.

- Kolmas tapaus oli sellainen, että olin jo menossa allekirjoittamaan työsopimusta, kun yhtäkkiä tuli kahden viikon hiljaisuus ja lopulta sain epävirallisesti kuulla, että minua pidetään asennevammaisena, koska olen haastanut entisen työnantajani oikeuteen.

YKSITTÄISTAPAUKSET

Vaikka uudelleen työllistyminen kiusaamistapausten jälkeen oli sekä Ilonalle että Heikille haastavaa aikaa, he voivat tällä hetkellä hyvin uusissa työpaikoissaan.

- Onneksi kiusaaminen jäi kohdallani yksittäistapaukseksi, huokaisee Heikki huojentuneena.

Ihmisille, joita tälläkin hetkellä kiusataan työpaikoillaan, Ilona ja Heikki haluaisivat painottaa, että tilanteeseen kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti ja yrittää jutella kiusaajan kanssa. Tukea on hyvä hakea myös työterveyshuollon ja työsuojeluvaltuutettujen taholta. Mikäli tilanne ei raukea, on lopulta tärkeämpää pitää terveydestään huolta ja vaikka irtisanoutua kuin sinnitellä loputtomiin huonossa työilmapiirissä.

Toimittaja Hilla Blomberg

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ilona Korhonen: Työn taso riittämätön – kertomus työpaikkakiusaamisesta, Atena 2010

Heikki Dillström on ollut mukana työryhmässä, joka pohti keinoja suomalaisten työpaikkojen ilmapiirin parantamiseksi ja siitä syntyi Hyvän työn manifesti 2009 (Demos Helsinki, TEM).

Heikki Dillström pitää yllä Facebook–ryhmää työpaikkakiusaamisesta.