Aamusydämellä

Tuntuuko sinusta, että äitisi tai isäsi ei ole ollut koskaan tyytyväinen sinuun ja olet saanut jatkuvaa arvostelua ja vähättelyä osaksesi? Onko vanhempasi ollut jopa menestyksestäsi kateellinen?

Olet tällaisessa tapauksessa saattanut kasvaa perheessä, jossa vanhemmallasi on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Miriam Gullsten, 31, havahtui murrosiässä tunteeseen, että hänen kasvatuksessaan oli jotain outoa. Hänet adoptoitiin aikoinaan kaksoissiskonsa kanssa kolmen vuoden iässä Etelä-Koreasta Ruotsiin. Miriam muistaa, että hän oli jo lastenkodissa hyvin sulkeutunut, mutta tilanne paheni adoption jälkeen, koska Miriam ei mielestään saanut adoptioäidiltään samanlaista rakkautta osakseen kuin kaksoissiskonsa.

Miriamista tuntui, että hän teki koko ajan jotain väärin, kun taas hänen siskonsa sai huomiota ja kannustusta. Eriarvoisuus paheni entisestään, kun kaksoset muuttivat eron jälkeen äitinsä kanssa Suomeen. Miriam muistaa, mitenhän oli silloin yhdeksännellä luokalla ja olisi halunnut lukioon. Sinne hän ei kuitenkaan saanut mennä, koska hänen äitinsä mielestä lukiota oli turha käydä. Ajokortin ja etelänmatkan äiti kustansi vain toiselle tyttärelle, koska Miriam ei äidin mielestä ollut ansainnut näitä.

Sanan narsismi Miriam löysi vasta parisen vuotta sitten ja monta kokemusta sai sen jälkeen uuden selityksen. Juoksin monta maratonia. Myöhemmin vaelsin metsässä ja purin vihaani itkien ja huutaen, jotta olisin selviytynyt lapsuuden traumojen purkamisesta. Minun oli pakko selvittää itselleni, kuka minä olen ja mitä minä tahdon elämältäni, toteaa Miriam.

Jukka Ingelin, 58, muistaa lapsuudestaan sen, että hän oli koko ajan varpaillaan ja pelkäsi , että taas isältä tulee arvostelua tai sanomista hänen tekemisistään. Hänestä tuntui myös, että isä määräsi ja käski ja muiden piti totella. Apua, neuvoja tai ohjausta Jukka ei muista isältään saaneensa, mutta äidiltään kylläkin.
Jukan harrastuksistakaan, jääkiekosta ja monesta muusta, isä ei kiinnostunut.

Jukka oppi jo varhain yrittämään parhaansa, jotta kelpaisi isälleen. Varpaillaan olo ja ylisuorittaminen siirtyi aikuistumisen myötä muihinkin sosiaalisiin suhteisiin. –Vapisin ja pelkäsin kohtaamisia ja olin jo etukäteen varma, että ei tästä mitään tule. Avioliittoanikin suoritin kovasti, vaikka vaimollani ja lapsillani ei ollut näiden asioiden kanssa mitään tekemistä.

Pitkä, 24 vuoden, liitto kuitenkin päättyi ja sen jälkeen Jukasta tuli omasta mielestään narsistimagneetti. Hänet oli helppo hurmata kehumalla ja saada sen jälkeen tekemään mitä vaan, kun kerran oli jo lapsena tottunut nöyrtymään. –Siinä pyörityksessä meni rahat ja melkein henkikin, kunnes tajusin ruveta puhumaan asioistani saman kohtalon kokeneiden kanssa, huokaisee Jukka.

Sekä Miriam että Jukka ovat päässeet eheytymisessään jo siihen vaiheeseen, että he eivät kanna kaunaa vanhempaansa kohtaan. He katsovat, että vanhemmilla on myös saattanut olla joku lapsuudesta jäänyt trauma, jota he ovat sitten purkaneet lapsiinsa. Miriam ja Jukka osaavat jo ottaa vanhempansa kommentit vastaan tavalla, joka ei suista omaa elämää raiteiltaan.

toimittaja Hilla Blomberg

Kirjallisuutta:
- Karyl McBride: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä. Nemo, 2010
- Tuija Välipakka, Arja Lehtosaari: Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat. Ajatus Kirjat, 2007

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Katso ohjelma YLE Areenassa (17.5.2011 asti)