Aamusydämellä

Suomalainen tapa viettää joulua on perinteisesti korostanut perhekeskeisyyttä ja hiljaisuutta. Monelle maahanmuuttajalle tai matkailijalle on yllätys, miten kaupungit hiljenevät ja lähes autioituivat ihmisten juhliessa joulua kodeissaan. Intialainen Varsha Shurpali (oik.) ja turkkilainen Mine Eray ovat myös oppineet arvostamaan suomalaista juhlakulttuuria.

Varsha Shurpali muutti Suomeen yhdeksän vuotta sitten Etelä-Intiasta Bengalurusta, joka tunnetaan myös nimellä Bangalore. Ensimmäinen joulu oli aikamoinen shokki, kun hän tajusi miehensä kanssa että kaikki kaupat ja ravintolat sulkevat ovensa, joku ennätti varoittaa että pian loppuu myös bussiliikenne. Onneksi kotona oli hieman riisiä ja vihanneksia, muuten joulu meni intialaisia elokuvia pienestä TV:stä katsellen.

Vaikka Intiassa suurin osa kansalaisista on hinduja Varshan tavoin, vietetään myös siellä joulua ja joulupäivä on kansallinen vapaapäivä. Monet muslimit ja hindutkin osallistuvat joulun viettoon, eikä joulupukki ole harvinainen näky Bangalurussakaan. Joulukinkun sijasta syödään vahvasti maustettua ankkaa ja yhtenä kohokohtana on ilotulitus.

Kuopiossa nykyisin asuvan Varshan perheessä on joulukuusi ja joululahjat. Perhe viettää usein myös joulua suomalaisten ystävien luona, samoin pääsiäistä. Ystävät ottavat tietysti huomioon sen, että Varsha on kasvissyöjä. Varsha juhlii perheineen ja intialaisten ystäviensä kanssa myös hindulaisen kalenterin tärkeimpiä juhlia kuten diwalia ja holia.

Lahjat uudenvuodenpuun alla Turkissa

Mine Erayn ensimmäinen joulu Suomessa oli yli 20 vuotta sitten. Hänelle joululounas suomalaisten ystävien luona on tärkeimpiä muistoja elämän aloittamisesta Suomessa. Ihmisiä jotka välittivät, hymyilivät ja jakoivat arkeaan – ja ovat edelleen hänelle tärkeitä.

Muslimienemmistöisessä Turkissa vietetään suurissa kaupungeissa isoja uudenvuodenjuhlia, jotka muistuttavat aika lailla joulujuhlia. Ystävät ja sukulaiset kokoontuvat yhdessä juhlimaan, tanssimaan ja syömään hyvin. Juhlaa valmistetaan viikkoja jotta niin ruuat kuin vaatteetkin olisivat juuri ne oikeat. On lahjoja ja jopa juhlapuu, jota tosin ei kutsuta joulujuhlaksi. Viime vuosina on myös joulupukista tullut yhä yleisempi näky.

Mine viettää nykyisin suomalaisten ystäviensä kanssa joulua ja pääsiäistä, mutta pitäytyy tietysti sianlihan syönnistä. Lisäksi hän viettää islamilaisen kalenterin tärkeimmät uskonnolliset juhlat, kuten paastokauden – ramadanin – päättymisen juhlaa (Id al-Fitr) sekä uhrijuhlaa (Id al-Adha).

Yhteisöllisyyttä ja hiljaisuutta

Sekä Varsha että Mine ovat kotoutuneet hyvin Suomeen. Mine tekee lääkärin töitä sekä Tampereella että Helsingissä, minkä lisäksi hän myös opettaa lääketiedettä. Lisäksi hänellä on runsaasti luottamustehtäviä ja hän on arvostettu erikoisasiantuntija. Varsha on koulutukseltaan juristi, mutta nyt hän on töissä monikulttuurikeskus Kompassissa Kuopiossa. Puoliso Narasinha Shurpali on Itä-Suomen yliopistossa ympäristötieteen laitoksella erityistutkijana.

Varsha toivoo että suomalaiset juhlisivat rohkeammin joulua toistensa kanssa, Mine toivoo puolestaan että ihmiset ottaisivat paremmin huomioon yksinäiset, erityisesti vanhukset. Turkkilaisessa kulttuurissa vanhuksia arvostetaan eikä heitä voi unohtaa. Mine puolestaan arvostaa suomalaisten tapaa kunnioittaa toisia: hän on ollut tervetullut yhteiseen joulupöytään, vaikka ei syökään kinkkua. Vastaavasti hänen läsnäolonsa ei saa estää muita syömästä sikaa. Varsha on puolestaan oppinut Suomessa arvostamaan hiljaisuutta ja rauhaa.

Toimittaja Kimmo Saares

Taustatoimittaja Anneli Elsinen

Monikulttuurikeskus Kompassi
Varsha Shurpalin esittely Kuopion kaupunginkirjaston sivulla
Mine Erayn haastattelu Työelämä-lehdessä, sivut 24-25