Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Aivoinfarktin jälkeen
 

Nuorena koettu aivoinfarkti vei Hanna Kirjavaisen ja Kyösti Pääkkösen työkyvyn. Halvaantumisen jälkeen myös kävely, syöminen ja puhuminen piti opetella uudestaan.

Hanna Kirjavainen, 32, tunsi monenlaisia oireita jo yhdeksän kuukauden ajan ennen aivoinfarktejaan. Oikea käsi puutui ja meni lopulta toimintakyvyttömäksi. Oireisiin ei Hannan mielestä reagoitu tarpeeksi tehokkaasti, vaikka häneltä katosi välillä puhekin. Onneksi viimeisen aivoinfarktin aikana, jolloin Hanna halvaantui, hän oli päässyt viimein tutkimuksiin sairaalaan.

Hannan aivoinfarktit aiheutti aivoverisuonten tulehdus. Hän oli tuolloin 24-vuotias ja viittä vaille valmis kieltenopettaja. Hannan toipuminen alkoi, kun hänelle tehtiin aivoverisuonten pallolaajennus. Kävely ja puhe alkoivat sujua pikkuhiljaa laajennusten jälkeen. Oikean käden toiminta jäi kuitenkin vajavaiseksi.

Kyösti Pääkkönen, 37, oli käynyt pari päivää ennen aivoinfarktiaan työterveyslääkärillä valittamassa kovaa päänsärkyä. Hänelle määrättiin särkylääkettä ja kehotettiin tulemaan viikon kuluttua uudestaan. Kyöstillä oli myös näköhäiriöitä silmässä, mutta niistä hän ei muistanut mainita.

Kyösti oli aivoinfarktin saadessaan 33-vuotias insinööri, aviomies ja 4-vuotiaan lapsen isä. Vaimo Sonja odotti toista lasta. Perheen omakotitalo oli juuri valmistunut ja elämä oli kaikin puolin mallillaan. Koko ikänsä urheillut Kyösti oli myös perusterve, eikä hänellä ollut korkeaa verenpainetta tai kolesterolia. Kyöstin kaulasuonen sisäkalvo repesi ja se aiheutti hänelle massiivisen aivoinfarktin. Menehtyminen oli lähellä ja Kyösti muistaa jälkeenpäin käyneensä rajalla. Tästä kokemuksesta hän on myös säveltänyt ja sanoittanut laulun nimeltä Valo.

Aivoinfarkti vei sekä Hannalta että Kyöstiltä työkyvyn. Lopullinen eläkkeelle joutuminen tuli Hannalle yllätyksenä, mutta hän ryhtyi selvittämään, olisiko hänellä mahdollisuutta tehdä edes jonkin verran töitä, jotta voisi kokea itsensä tarpeelliseksi. Työvoimatoimistolla ja Kelalla ei kuitenkaan ollut tarjolla kuin viisi päivää viikossa –tyyppisiä työkokeilujaksoja, jotka olisivat olleet liian rasittavia Hannalle.

Neuropsykologin neuvosta Hanna laittoi tiedot koulutuksestaan ja sairaudestaan opetustoimen koordinaattorille ja tämä edelleen koulujen rehtoreille. Sitä kautta Hanna sai töitä ja on nyt tehnyt koulunkäynninohjaajan työtä kolmena päivänä viikossa vajaan kolmen vuoden ajan. Sovatek (ent. Tekevä) hoiti vakuutus- ja muut viralliset asiat. Hanna toivoisi, että vajaakuntoisille nuorille tarjottaisiin tilaisuus tehdä jaksamisensa mukaan koulutustaan vastaavaa työtä.

Kyösti haaveilee myös jonkinlaisesta työhön paluusta. Insinöörin hommia hän ei kuitenkaan usko enää tekevänsä. Juuri saatu ajolupa on helpottanut Kyöstin arkea ja hän pystyy nyt kuljettamaan poikiaan harrastuksiin. Oma bändi, laulaminen ja laulujen säveltäminen tuovat myös sisältöä elämään.



Toimittaja Hilla Blomberg

Lähetyspvm 5.2.2012