Aamusydämellä

Häpeän tunne saattaa pahimmillaan estää avun hakemisen. Suvi Julkunen, 36, häpesi väkivaltaisia suhteitaan ja alkoholismiaan niin paljon, ettei kehdannut hakea apua, vaikka olisi sitä tarvinnut. Kun Tomi Hukka, 30, menetti viimeisillään raskaana olevan vaimonsa ja syntymättömän lapsensa, hän ajatteli, että se on hänen henkilökohtainen ongelmansa, josta on selvittävä omin voimin.

Tomi arvelee, että hänen ajatuksensa yksin selviytymisestä juontaa jo nuoruudesta. Hän muutti isänsä halvaannuttua omaan asuntoon ja suri yksin, kun hänen isänsä kuoli. Siitä lähtien Tomi on pyrkinyt ratkomaan ongelmansa omin voimin.

Vaimon ja syntymättömän vauvan menetykseen Tomille tarjottiin välittömästi kriisiapua, mutta hänen mielestään se tehtiin ostoskanavatyyliin. Tomin oli vaikea ottaa vastaan ammattimaisia neuvoja siitä, miten hänen pitäisi surra. Toisaalta arkiseen kodinhoitoon apua hakiessaan Tomi sai tylyn torjunnan, eikä edes siivousapua herunut.

Tomin tärkein tukiporukka löytyi kuntosalilta. Siellä hän sai jutella ihmisille, jotka Tomin mielestä käsittelivät asiaa sydämellään. Sama kuntosaliporukka järjesti Tomille ja hänen 2- ja 10-vuotiaille pojilleen myös jouluyllätyksen, jonka ansiosta perhe sai juhlavat ruoat ja pojille lahjat.

Suvi puolestaan ajatteli, että omapahan on syyni, kun olen tällaiseen liittoon lähtenyt. Jo ennen lasten syntymää hänen itsetuntonsa oli niin huono, ettei hän kehdannut hakeutua lääkäriin, vaikka hänet oli hakattu henkihieveriin. Lasten syntymän jälkeen alkoi kypsyä ajatus suhteen jättämisestä. Suvi ajatteli, ettei haluaisi lastensa jäävän väkivaltaisen isän hoiviin, jos hänelle kävisi huonosti.

Suvin toinenkin liitto oli väkivaltainen ja lisäksi kuvioon tuli mukaan alkoholi. Suvi upotti toisen eron jälkeen pahan olonsa alkoholiin ja syöksykierre oli nopea. Lapsiaan Suvi ei menettänyt, koska hänen äitinsä piti heistä huolta.

Suvi päätyi lopulta mielisairaalaan yritettyään itsemurhaa. Päivystävä lääkäri oli sitä mieltä, että Suvi ei kuulunut paikkaan, jossa oli oikeasti sairaita ihmisiä. Suvin onneksi hän tapasi ennen lähtöään nuorten mielenterveysongelmiin erikoistuvan lääkäri, joka lopulta kuunteli Suvin koko tarinan ja löysi myös Suvin perimmäisen sairauden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön.

Lääkitys sekä ryhmä- ja yksilöterapia auttoivat Suvin selviytymispolun alkuun. Suvi kohtasi kävelyä uudelleen opetellessaan myös entisen luokkakaverinsa, josta tuli hänelle paitsi miesystävä, myös tärkeä tukija toipumisen tiellä. Suvi pääsi takaisin työelämään ja nyt hänen asiansa ovat hyvin.

Sekä Suvi että Tomi toivovat, että ihmisiä autettaisiin hädässään siten, että yksi ihminen ottaisi vetovastuun. Rikki mennyt ihminen ei heidän mielestään jaksa anella apua luukulta luukulle ja yksikin torjunta voi suistaa elämän lopullisesti raiteiltaan.

Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri

Lähetyspvm 25.3.2012