Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Annoin lapseni pois
 

Lasten huostaanotoissa on hyvin yleistä, että vanhemmat vastustavat lastensa sijoittamista muualle. Kristina Anttonen ajatteli toisin, sillä hän pelkäsi oman käytöksensä vahingoittavan lapsiaan ja antoi heidät huostaan. Kolme vuotta myöhemmin Kristina sai lapsensa takaisin, kun oli kuntoutunut. Sijaisisänä kahdeksalle lapselle toiminut Marko Nikkanen arvostaa Kristinan rohkeaa tekoa, koska siinä kulminoituu tärkein, lapsen etu.

Kristina Anttonen, 36, oli parikymppinen nuori nainen, kun hän jäi yksinhuoltajaksi kahden lapsensa kanssa. Lapsista vanhempi oli puolitoistavuotias ja nuorempi vasta parikuukautinen. Äitiyteen oli jo ennalta valtavat paineet, koska Kristina itse oli aikoinaan otettu huostaan 11-vuotiaana. Hän halusi olla mahdollisimman hyvä ja tunnollinen äiti, etteivät hänen lapsensa kokisi samoja tilanteita kuin hän itse oli lapsuudessaan kokenut.

Kristinan maanisen siivoamisen ja tunnollisuuden ja toisaalta masennusten vuoristoradan taustalla oli koko ajan kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka todettiin, kun hänen lapsensa olivat 6- ja 5-vuotiaita. Se oli viimeinen pisara Kristinalle. Hän soitti itse sosiaaliviranomaiselle ja halusi antaa lapsensa pois, koska luuli tulleensa hulluksi. Pian huostaanoton jälkeen Kristina yritti itsemurhaa.

Marko Nikkanen, 44, on kohdannut lapsia, jotka ovat aluksi hyvin vihaisia ja surullisia sijaiskotiin saavuttuaan. Lapset kantavat huolta vanhempiensa pärjäämisestä ja siksi yhteistyö sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien välillä on tärkeää.

Lasten omien vanhempien tulisi Markon mielestä antaa lupa lapsilleen kiintyä uuteen sijaisperheeseen. Tämän Kristina tekikin, kun hän kannusti lapsiaan sopeutumaan sijaiskotiin. Markon mielestä se, että antaa lapsilleen mahdollisuuden kiintyä sijaisperheeseen, antaa hyvän pohjan myös mahdolliselle paluulle takaisin kotiin. Sijoitetulla lapsella ei Markon mielestä ole koskaan liikaa rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillään.

Kristina sai lapsensa takaisin, kun hän oli kuntoutunut ja osallistunut aktiivisesti vanhemmuuden kartoitukseen ja yhteistyöhön sosiaaliviranomaisten kanssa. Työnantajan ja lähipiirin tuki oli myös tärkeää. Lapsista vanhempi, poika, oli ensin kotiinpaluusta ja kavereiden menettämisestä surullinen, mutta nuorempi, tyttö, oli erittäin onnellinen, kun pääsi takaisin äitinsä luo. Nykyään Kristina elää tasapainoista elämää kahden teini-ikäisen lapsensa yksinhuoltajana.




Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittajat Raimo Vakkuri ja Jussi Pylväs




Lähetyspvm 21.10.2012