Aamusydämellä

Kuuloa parantavan sisäkorvaimplantin on Suomessa saanut yli 800 henkeä. Niklas Wenman on ollut vaikeasti kuulovammainen lapsesta alkaen ja kuulo on heikentynyt jatkuvasti. Maire Paltare taas kuuroutui parikymmentä vuotta sitten. Kummankin kuulo on parantunut merkittävästi implanttileikkauksen jälkeen.

Leikkauksessa ihmisen sisäkorvaan asennetaan vastaanotinosa, joka välittää signaalit suoraan kuulohermoon. Pään ulkopuolella on ulkoinen osa, joka ottaa vastaan mikrofonin kautta ääniä. Ne välitetään prosessorin kautta kallon sisäpuolelle implanttiin. Ulkoinen laite sijaitsee tavallisesti korvan takana, kuten normaalikin kuulokoje, ja siitä on tavallisesti antennijohto, joka liittyy magneetilla kalloon kiinnitettyyn ruuviin.

Niklaksen kuulovamma huomattiin vasta hänen ollessaan 3,5-vuotias. Eräskin lääkäri oli pitänyt poikaa vain huonosti kasvatettuna, kun käskyt eivät menneet perille. Ensimmäisen kuulokojeensa Niklas sai vuonna 1971 ja äiti jäi puoleksi vuodeksi kotiin opettaakseen hänet puhumaan. Viittomakieltä tarjottiin lisätueksi, mutta epäonnistunut oppimiskokemus ei antanut motivaatiota jatkaa.

Niklaksella oli vahva kuulevan identiteetti, mutta koulussa hän joutui rajusti kiusatuksi. Kun laitteet pienenivät ja rinnalla kuljetettavista laatikoista pääsi eroon, myös kiusaaminen väheni. Vertaistukea Niklas löysi vasta yliopistossa. Luennolla viereen istui tyttö, jolla oli opetustilanteiden kuulemiseen tarkoitettu FM-laite (kannettava induktiosilmukka) – Niklaksella oli samanlainen laite kotona piirongin laatikossa.

Niklas opiskeli taidehistoriaa ja historiaa. Hän on toiminut museoalalla ja nyt kielenkääntäjänä.

Maire toimi äidinkielen opettajana kunnes hänen kuulonsa alkoi äkisti heiketä vuonna 1991. Sen jälkeen kuulo heikkeni sykleittäin tehden hänestä työkyvyttömän vuonna 1994. Vaikeinta oli, kun kuulo petti kesken oppitunnin ja oppilaat kuvittelivat hänen pelleilevän.

Mairen mielestä kuulon menettäminen oli voimakkaasti identiteettiä muokkaava kokemus, koska se vaikutti niin rajusti vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Kokemus oli äärimmäisen vaikea koko perheelle, sillä kommunikointi jouduttiin opettelemaan alusta alkaen uusiksi. Tilannetta pahensi se, että lamavuosina ei ollut mahdollisuutta kouluttautua uuteen ammattiin, vaan Maire joutui työkyvyttömyyseläkkeelle.

Maire oli aktiivisesti hakenut sisäkorvaimplanttileikkaukseen, mutta Niklakselle asia tuli eteen hieman yllättäen. Hänelle ilmoitettiin, että Kela ei välttämättä enää korvaa uusia laitteita, koska kuulosta on niin vähän jäljellä. Tämä oli järkytys. Kotona Niklas katsoi vuodelta 2000 olevaa valokuvaa, jossa hän näytti tytölleen pioneja mökillä. Samalla hän muisti miten oli kuvaustilanteessa kuullut peipposten laulun. Nyt hän kuuli tuskin muuta kuin varisten rääkynän. Oivallus toimi sysäyksenä leikkaukseen.

Keväällä 2009 Niklas kuuli jälleen lintujen laulun, Maire puolestaan ymmärtää nyt 100 % sanotusta, jos kuulemistilanne on häiriötön. Ikäisistään poiketen Maire kuulee jopa heinäsirkan sirityksen. Kummankin otsalta ovat kadonneet ne rypyt, jotka syntyivät heidän ponnistellessaan ymmärtääkseen toisten puhetta.

Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri

Lähetyspvm 25.11.2012