Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Kehitysvamma-alan työntekijät
 

Keskustelua kehitysvammaisten kanssa työskentelemisestä alalla jo vuosia toimineiden Tiina Huikurin ja Hannu Salonpään kanssa.

Tiina on hoitajana nykyään Helsingin keskuslaitoksen Killinmäen toimipisteessä Kirkkonummella, kehitysvammaisten vanhusten 10 hengen osastolla. Vanhin asukkaista on 86-vuotias ja osaston toimintatapaan kuuluu myös hoitaa asukkaat arvokkaasti kuolemaan eli saattohoito kuuluu työnkuvaan. Tiina on hoitanut aikaisemmin 12 vuoden ajan haastavasti käyttäytyviä ja vaikeasti kehitysvammaisia ja kokemusta on lisäksi tilapäisosastolta.

Tiina valmistui vuonna 1990 kehitysvammahoitajaksi. Koulutus antoi Tiinan mielestä hänelle monipuoliset valmiudet ymmärtää asukkaiden käytöksen ja fyysisen kunnon erityspiirteitä. Nykyään vastaavaa täsmäkoulutusta ei ole tarjolla ja siksi hän on huolissaan alan ammatillisen osaamisen tasosta.

Hannu on valmistunut sosiaaliohjaaksi ja hän toimii Metsäpuron asuntolassa Helsingissä 8-9 kehitysvammaisen asukkaan ohjaajana. Asuntolassa saa mennä ja tulla vapaasti, mutta öisin asukkaiden toivotaan olevan paikalla. Yöt sujuvat asuntolassa rauhallisesti, kun asukkaat tietävät, että joku valvoo ja on paikalla, jos rupeaa ahdistamaan.

Metsäpuron asukkaista yksi on keskivaikeasti kehitysvammainen ja osalla vammaisuus on varsin lievää, mutta heillä on psyykkisiä ongelmia ja haastavaa käyttäytymistä. Metsäpuron asuntola perustettiin tavalliseen kerrostaloon kymmenisen vuotta sitten ja sen tarkoitus oli olla jotain laitoksen ja asuntolan väliltä ja välietappi kohti seuraavaa asumismuotoa. Monet asukkaista ovat kuitenkin jo niin voimakkaasti kotiutuneet Metsäpuroon, etteivät he halua ajatella muita vaihtoehtoja.

Hannu on Metsäpuron asuntolassa toimiessaan pohtinut paljon hyvää ohjausotetta. Miten asukkaiden itsemääräämisoikeutta pitää rajoittaa heidän oman turvallisuutensa vuoksi ja miten välttää vääränlaista vallankäyttöä. Hannu ja Tiina ovat huomanneet arjen työssään, että huonot päivät ja oma inhimillisyys, jopa suutahduksetkin ovat sallittuja, mutta raivostua ei saa, koska se aiheuttaisi asukkaissa turvattomuuden tunnetta.

Metsäpuron asukkaiden luottamus Hannuun ja muuhun henkilökuntaan on tullut esille viimeaikaisten lehtijuttujen kommentoinnissa: ”Onneksi meillä ei voi tapahtua mitään tuollaista.” Tiinan osaston asukkaat eivät ole juurikaan kommentoineet insuliinisurmien jälkeisiä uutisotsikoita, mutta työntekijät ovat keskenään sopineet, että rehellisesti vastataan kaikkiin kysymyksiin.

Laitosten alasajopuheet tuntuvat Tiinasta kohtuuttomilta, sillä esimerkiksi Killinmäen pienryhmäkodit on tehty hyvin viihtyisiksi ja luonnonläheisiksi. Ison laitoksen etuja ovat omat terveydenhoito- ja huoltopalvelut ja se, että apu on lähellä, jos sitä esimerkiksi yöllä tarvitaan. Laitoksissa pystytään hoitamaan myös kaikkein vaikeavammaisimmat asukkaat.

Jos Tiinalla ja Hannulla olisi valtaa ja rahaa, he haluaisivat molemmat alalle lisää työntekijöitä ja kunnollisen palkan vaativasta työstä. Pula sijaisista on jatkuvaa ja se vaikeuttaa päivittäin hoitotilanteita. Lisäksi he toivoisivat, että kehitysvammaisilla olisi mahdollisuus päästä ulkomaanmatkoille tai kylpylälomille niin, että ohjaajien matkat rahoitettaisiin esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla.

Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri