Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Paluu lähtöä kipeämpi
 

Kristiina Juvonen lähti rakkauden perässä ulkomaille ja Pauliina Shilongo opiskelemaan. Elämän vaikein muutto oli kuitenkin muutto takaisin Suomeen pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen.

Kristiina sai 16-vuotiaana kirjeenvaihtoystävän Belgiasta. Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen vuonna 1975 Kristiina muutti Belgiaan tuoreena aviovaimona. Monessa suhteessa Belgia vaikutti tuolloin oudolta, jopa alkeelliselta: suihkun sijasta peseydyttiin sinkkivannassa. Suomalaistyttöä hämmästyttivät myös pitkät ruokailut, ja poskisuudelmat tuntuivat aluksi suorastaan vastenmielisiltä.

Ensimmäinen vuosi oli niin vaikea, että Kristiina sairastui masennukseen. Vähitellen hän kuitenkin sopeutui, löysi työ- ja opiskelupaikan. Vuosien kuluttuakin Kristiina oli silti aina jotain hieman toista, "Se ulkomaalainen".

Kun kahdeksan vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon, Kristiina mietti vähän aikaa muuttoa Yhdysvaltoihin, mutta uusi rakkaus sai hänet jäämään Belgiaan ja muuttamaan maaseudulle. Ja siellä syntyivät myös hänen lapsensa Elina ja Ari. Maaseudulla oli hyvä elää: pihalla kasvoi koivuja, ja lapset saivat muutenkin tuntumaa suomalaiseen kulttuuriin sekä kotona että lomamatkoilla.

Myös Pauliina muutti 19-vuotiaana ulkomaille. Ensin opiskelemaan Tsekkoslovakiaan vuonna 1989 - tavoitteena oli opiskella nukketeatteria, mutta opiskelualaksi vaihtuikin journalismi. Kun Tsekkoslovakia oli hajonnut, ja Tsekin pääkaupunki Praha tuntui olevan liian täynnä turisteja, Pauliina suuntasi kohti Afrikkaa. Hän muutti Namibiaan vuonna 1997.

Namibiassa Pauliina avioitui ja sai vuonna 2001 tyttären, Dessipandan. Lisäksi perheeseen kuului Kennedy-poika miehen edellisestä suhteesta. Avioliitto päättyi eroon pari vuotta myöhemmin, ja kolmas lyhyen ajan sisällä tapahtunut ryöstö lisäsi Pauliinan turvattomuuden tunnetta niin, että se sai hänet harkitsemaan muuttoa pois maasta. Yhtenä vaihtoehtona oli Etelä-Afrikka, mutta kotimaa alkoi vaikuttaa yhä houkuttelevammalta. Vuonna 2005 Pauliina, Dessipanda ja Kennedy muuttivat Suomeen pääkaupunkiseudulle.

Kristiinan aviopuoliso ei halunnut edes keskustella muutosta Suomeen, mutta Kristiinan halu palata kotimaahan kasvoi vuosi vuodelta. Niinpä hän teki itsenäisen päätöksen ja palasi Suomeen vuonna 2005 – yksin. Uusi koti löytyi Pieksämäeltä.

Sekä Pauliina että Kristiina havaitsivat pian muuton jälkeen, että Suomi, johon he palasivat, oli eri maa kuin se mistä he olivat lähteneet. Muutto takaisin kotimaahan olikin se elämän haastavin muutto - kaikki oli tuttua, mutta silti vierasta. Sekä Pauliina että Kristiina tuntevat aika ajoin vieläkin itsensä juurettomiksi.

Kristiina on sopeutunut alkuvaikeuksien jälkeen Pieksämäelle ja pitää säännöllisesti yhteyttä lapsiinsa. Kaupunkilaisille hän on ”se belgialainen”. Vaikka suomalaiset tuntuivat aluksi etäisiltä, savolainen avoimuus ja lupsakkuus sopivat Kristiinalle. Belgiassa omaksutut tavat istuvat silti tiukassa - edelleen Kristiina syö päivällisen vasta illalla ja nauttii lasillisen punaviiniä sen kanssa. Ja vaikka Kristiina on nyt tyytyväinen Suomessa, hän kantaa osaa Belgiasta aina sydämessä mukanaan.

Pauliina kaipaa välillä hieman rennompaa, afrikkalaistyylistä aikakäsitystä. Lapset ovat kuitenkin sopeutuneet hyvin elämään Suomessa. Pauliina ei tällä hetkellä kaipaa maailmalle, mutta ei täysin sulje pois sitäkään vaihtoehtoa, että muuttaisi vielä kerran. Hänen elämänsä on tähänkin asti kuljenut kahdeksan vuoden jaksoissa.


toimittaja Kimmo Saares
taustatoimittaja Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Linkkejä ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien tukiverkostoihin:

www.ulkosuomalainen.com

www.expatrium.fi

www.palmut.fi/

www.yle.fi/ulkomailla/

www.returnticket.fi