Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Nuorten masennus
 

Nuorten masennus on hyvin yleistä. Lapsista lähes kymmenellä prosentilla todetaan vakavia mielenterveysongelmia, ja nuoruusiällä ongelmat vielä lisääntyvät niin, että yli viidennes kärsii psyyken ongelmista.

Nuoria psykoterapiaan hakeutuneista on noin kolmannes.

Johanna Virta-Räikkönen sai diagnoosin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 20-vuotiaana. Elli Ovaskainen on joutunut kohtaamaan masennuksen lastensa kautta.


PANIIKKIA JA MASENNUSTA

Johanna Virta-Räikkönen, 33, alkoi kärsiä paniikkihäiriöistä 15-vuotiaana. Ensimmäinen kohtaus tuli rippileirillä, ja lukiossa kohtaukset jatkuivat. Johanna luuli, että ahdistuneisuus, pelko ja pahoinvointi kuuluvat nuoruuteen eikä hän ollenkaan ymmärtänyt kärsivänsä paniikkihäiriöstä.

Koko lukioaika kului kuin sumussa. Ylioppilaslakin Johanna kuitenkin sai, vaikka kirjoituksista hän ei muista mitään muuta kuin sen, että halusi päästä pois mahdollisimman nopeasti.

Opiskelupaikkakunnalla Johannan tilanne huononi entisestään, kun paniikin lisäksi hän masentui. Johannaa tutkittiin päästä varpaisiin, mutta mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Lopulta psykiatrisissa tutkimuksissa diagnoosi paniikkihäiriöstä ja masennuksesta oli parin keskustelun jälkeen selvä.


TERAPIAA VAIN YKSITYISESTI

Julkisen palvelun kautta parikymppiselle Johannalle ei terapiaa pystytty tarjoamaan, vaan hänelle suositeltiin yksityisiä palveluja.

Kolmen vuoden terapiaistunnot Kelan tukemina, mutta yksityisellä psykiatrilla, eivät Johannan mielestä kovin paljoa auttaneet.

Henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla hän kuitenkin valmistui ammattiin, tosin vuoden myöhemmin kuin opiskelukaverinsa. Johannan täyttäessä 23 vuotta, hän putosi nuorisopsykiatristen palvelujen ulottumattomiin, ja hoitoketju katkesi.

Johanna aloittaessa työt hänen henkinen kuntonsa oli romahtanut, ja työkaverit joutuivat toimittamaan sekavasti käyttäytyneen ja itsemurhalla uhkailleen Johannan sairaalaan.

Vasta sairaalakäynnin jälkeen Johanna alkoi saada julkisen palvelun kautta psykiatrista apua, jota jatkettiin seitsemän vuotta - aina kolmekymppiseksi saakka.


RANKKA LAPSUUS, RANKKA NUORUUS

Elli Ovaskan, 58, viidestä lapsesta kahdella nuorimmalla on ollut vakava masennus.

Lasten ollessa alle 3-vuotiaita perheessä elettiin raskaita aikoja. Lasten allergiat valvottivat äitiä, ja isää huolestutti lama-ajan työtilanne niin, että pullosta tuli otettua usein lohtua.

Kun nuorin poika oli 2-vuotias, sisar 4-vuotias ja isoveli kuuden vuoden ikäinen, perheen isä menehtyi sairauskohtaukseen.

Pojista nuorin alkoi oireilla 11-vuotiaana, kun hänelle tärkeä kummisetäkin kuoli. Pojalle kävi yhä vaikeammaksi lähteä kouluun, ja vihanpuuskat kohdistuivat neljä vuotta vanhempaan veljeen.

Vuosi vuodelta tilanne kärjistyi, kunnes pahimmillaan poika linnoittautui kuukausien ajaksi omaan huoneeseensa, ja isoveli joutui juoksemaan puukkouhkailuja pakoon.

Elli-äiti yritti saada apua tilanteeseen kaikin keinoin, mutta kukaan ei tullut kotiin auttamaan.

Nuoremman veljensä tilanteesta huolestunut sisko masentui yhdeksättä luokkaa käydessään niin, että halusi lopulta itse hoitoon. Hän pääsi nuorisopsykiatriselle osastolle lepäämään.

Huonommassa kunnossa ollut veli oli kaikkia hoitoja vastaan eikä näin ollen saanut mitään apua, vaikka Elli-äiti pyytämällä pyysi jopa pojan huostaanottoa, jotta tilanne olisi lauennut.


AJOISSA APUA

Johannan ja Ellin mielestä nuorten tulisi saada mahdollisimman nopeasti apua henkisiin ongelmiinsa. Tilanne olisi arvioitava perusteellisesti eikä avun saamiseen saisi vaikuttaa se, miten apua pyytävä osaa asiansa esittää.

Elli toivoisi lisää satsauksia mm. nuorten tukihenkilöiden palkkaamiseen. Hänen pojalleen koulunkäynnin tukihenkilö jäi saamatta rahanpuutteen vuoksi.

Johanna olisi mielestään voinut olla työkuntoinen jo paljon aikaisemmin, jos hän olisi saanut aikaisemmin julkisen palvelun kautta kokonaisvaltaisesti suunniteltua psykiatrista tukea.

Nyt hän opiskelee Kelan ammatilliseen uudelleen koulutuksen tarkoitetun koulutusrahan turvin yliopistossa sosiaali- ja kuntoutustiedettä. Nykyään Johanna voi jo ammentaa tieto-taitoa omista kokemuksistaan, ja toisaalta opinnot auttavat häntä oman elämän hallinnassa. Viisivuotias Onni-poika tuo lisäksi paljon iloa arkeen.

Elli uupui kahden masentuneen lapsensa hoidoista taistellessaan. Erityisopettajan työt ja kodin haasteet muodostivat lopulta liian raskaan yhtälön, ja hän joutui sairaslomalle.

Kohta kahdne vuoden ajan Elli on koonnut itseään käymällä masentuneiden lasten vanhemmille tarkoitetuissa koulutustilaisuuksissa ja vertaistapaamisissa. Häpeän ja syyllisyyden tunnetta hän on ravistellut harteiltaan vähitellen.


Toimittaja Hilla Blomberg

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry